Apinatarha

Kuinka monella muulla on välillä sellainen olo, että asuisi apinatarhassa? Mulla on harva se päivä. Eikä vain apinatarhassa, vaan peräti MÖLYapinatarhassa. Kolmesta lapsesta lähtee yllättävän kova ääni, oli kyse sitten riemukkaasta riehumisesta tai pitkän ilon jälkeisestä itkusta.
Meille paras asuntovaihtoehto olisi omakotitalo, musta meinaan tuntuu että tässä kämpässä ei oo tarpeeksi äänieristystä. Tai meidän kämppään ainakin kuuluu naapurista välillä ääniä, joten tuskin meidän eläintarhan äänet jää vain näiden seinien sisälle.
Itse tähän meteliin on suurimmaksi osaksi tottunut, tosin en sano että sitä mielelläni kuuntelen. Onneksi tällä äidillä on vielä jonkun verran (lue: ei kuitenkaan aina) valtaa lopettaa riehuminen ja rauhoittava syli lopettamaan itkun.
Jos jonkun elämästä puuttuu haasteita, tervetuloa meille. Esimerkiksi puhelimessa puhuminen on haastava kokemus, saat arvailla mitä toisessa päässä oleva henkilö sanoo, ja toivoa, että hän kuulee mitä sinä sanot. Ja vaikka muuten olisi koko päivä hiljaista, niin auta armias kun puhelimen laitat korvalle, niin jokainen haluaa jotain tai tulee tappeluita tms. On siitä hyötyäkin, saa nopeasti lopetettua vähemmät miellyttävät puhelut kuten puhelinmyyjien kanssa väittelyn..
Ja myönnän, ei ne lasten äänet pelkästään täällä kuulu, kyllä mullakin ääni nousee välillä kun muut keinot eivät auta.

Tänään ei taas ole ollut hyvä päivä. Ehkä se on niin kun muut vihaavat maanantaita, niin mulle perjantai on maanantai? Lapset riehuu normaalia enemmän, ehkä se vaikuttaa, kun tietää että iskä tulee hakemaan jossain vaiheessa niin täytyy purkaa kaikki energia ennen sitä? Ken tietää.
Perjantaisin yleensä myös keksitään kaikki kivat temput, millä varmistetaan ettei äiti ainakaan nuorene enää. Esimerkkeinä voin sanoa, että Erin kasteli koko vessan sillä aikaa kun olin kylppärissä laittamassa pyykkejä koneeseen. Jerry tiputti jääkaapin ovessa olevan lokeron (johon saa maidot yms) ja täysi maitotölkki ja ketsuppipullo levisivät pitkin keittiötä ( jippii ), menipä siinä sitten yksi kiinnikekin poikki jonka yritin liimata takaisin (saas nähdä pysyykö se).
Myöskään Erinin ja Jerryn isä ei taaskaan osaa ilmoittaa koska hakee lapsensa, välillä tuntuu ettei häntä edes kiinnosta.
Mun piti tänään myös käydä vähän kauppoja kiertämässä, jos vaikka löytyisi lapsille (ja 'kasvaimelle') jotain, tai hyvällä tuurilla itselleni, mutta taidan jättää välistä. Jukka meinaan menee töiden jälkeen työkaverinsa luo kahville ja tunnen Jukan sen verran hyvin, että vierailu venyy kuitenkin kun jää suustaan kiinni. Tietenkin voisin lähteä Eetun kanssa kaksin kun Erin ja Jerry on lähtenyt iskäilemään, mutta kuten miehet yleensäkin, Eetu vihaa kaupoissa kiertelyä ja hermostuu varsinkin jos meinaan mennä kokeilemaan jotain. Plus jos sattuisimme kävelemään jonkun angry birds jutun ohi, niin saisin kuunnella loppureissun "äitiii, osta mulle toi angry birds ---" .. Noh, joku toinen kerta sitten.

Tänään äiti on vähän angry bird.