A BEAUTIFUL BODY haaste

MamiGOGO:n Minttu heitti haasteen ilmaan ja päätin napata siitä kiinni. Inspiraationa on valokuvaaja Jade Beall'n A Beautiful Body Project, joka näyttää, että synnyttänyt nainenkin on kaunis, arpineen kaikkineen. Tarkemmin voitte lukea Mintulta. Tässä minun tarinani:

Tässä olen minä neljän lapsen jälkeen, tänä aamuna kuvattuna. Keskellä vatsaa näkyy helmikuussa tehdyn hätäsektion arpi, jonka ansiosta maha on epämuodostunut. Raskausarpia löytyy niin vatsasta, rinnoista kuin reisistäkin. Rinnat ovat aikaa sitten kadottaneet terhakkuutensa imetysten seurauksena. Selluliittia ja rasvaa siellä ja täällä.
Ennen lapsia olin aina ollut se ystäväpiirin "isoin". Olen katsellut vanhoja kuviani jälkeen päin ja todennut etten edes ollut iso, olin vain hieman kurvikkaampi ja muut olivat jenkkiläisittäin kokoa 0.

Ensimmäisessä raskaudessa painoa tuli 37,5kg lisää (!!). Neuvolatäti ei tähän halunnut uskoa, vaan asetti lähtöpainoksi hieman korkeamman luvun, mutta kyllä, melkein neljäkymmentä kiloa tuli.
Seuraavan raskauden alkaessa oli edellisiä kiloja vielä jäljellä, joten lisäkiloja tuli hieman maltillisemmin, vain 24kg, mutta turposin joka suuntaan. Tuntui, että kaikki muukin kasvoi mahan kanssa samaan tahtiin. Kolmannen raskauden aikana paino nousi 18kg ja viimeisimmän aikana 20kg.

Olen aina ollut epävarma itsestäni, ehkä juurikin siksi että ympärillä on ollut vain mallivartaloisia. Nykyään ystäväpiiriini kuuluu itseäni vanhempia, synnyttäneitä naisia joilta olen oppinut tervettä hyväksyntää itseäni kohtaan. Mitä sitten, jos siellä täällä on ylimääräistä? Olen nainen, en enää pieni tyttö. Arvet eivät ole minua haittannut, pidän niitä "kunniamerkkeinä", olenhan saanut ne odottaessani maailman tärkeimpiä ihmisiä.
Olen aina ollut huono liikkumaan yksin. Nautin reippaista kävelylenkeistä, mutta yksin en saa itseäni liikkeelle. Sain kahden viimeisen raskauden aikana raskausdiabetes-diagnoosin. Tästä johtuen minun täytyy aloittaa säännöllinen urheilu, en halua sairastua 2-tyypin diabetekseen. Siksi salille menoa olenkin suunnitellut. Eikä kunnon kohottaminen ole ollenkaan pahitteeksi muutenkaan. Jos rasvaa sattuu palamaan samalla, en pane sitä pahakseni. Silti, tässä olen, tämän projektin ansiosta hieman itsevarmempana.

Lapsia ja eläimiä

Jerry ja vanhaherra Luga

Jerry ja Vinku

Minä, Erin ja Rooska

"Äiti, mikä toi on?!"

Käytiin viikonlopun aikana taas Tampereen suunnalla. Perjantaina ajettiin Tottijärvelle yöksi. Matkalla pysähdyttiin tupakalle ja Nina sattui samaan aikaan paikalle ja ajettiin heidän uudessa kodissaan käymään samalla. Oli ihana nähdä "kummityttö" Adakin samalla, hän naureskeli meille sitteristään.
Löydettiin Tottijärveltä laatikollinen valokuvia Jukasta ja muista lapsena. Oli kiva katsella niitä ja napattiin jonkun verran mukaankin, että saadaan skannata koneelle.
Lauantaina aamusta suunnattiin Utun tallille Rämsööhön. Toinen omistaja, Sami, on Jukalle entuudestaan tuttu. Lapset olivat innoissaan kun pääsivät katsomaan eläimiä. Tilalla on mm. lampaita, vuohia, kalkkunoita, hevonen, poni, pari sonnia, yms. Lähes kaikki eläimet ovat ihmis-ystävällisiä ja nauttivat huomiosta ja rapsutuksista. Yksi vuohirouva tosin on hieman arvaamaton ja meitä varoitettiinkin, että saattaa puskea jos laittaa käden aitaukseen.
Utun tallilla on se hienoa, että ei tarvitse eläimiä katsella vain aitojen takaa, vaan Samin kanssa pääsimme sonnien, hevosen, ponin ja lampaiden kanssa aitaukseenkin silittelemään. Lampaat olivat lasten suosikki ja he olivat innoissaan yli kahdenkymmenen villaisen kaverin tullessa vaatimaan huomiota. Jerry yritti jopa yhtä karitsaa nostaa onnistumatta siinä. Totesin Jerrylle, että onneksi ei onnistunut, muuten olisi varmasti napannut yhden meille kotiin.
Jerry oli kaikkein rohkein ja jokaista eläintä kävikin rapsuttelemassa Erinin ja Eetun katsellessa kauempaa. Eetu oli eniten odottanut hevosen näkemistä mutta hieman jännitti huomatessaan Rooskan olevan niin iso.
Suosittelen kaikille paikalla käymistä. Jokaiselle löytyy varmasti jotain. Mekin sovimme menevämme myöhemmin vielä uudelleen useamman kerran ja Sami puhelikin, että ensi kerralla lapset pääsisivät poniajelulle yms. Hintakaan ei ole päätä huimaava, vain 7€ / henkilö. Jukkakin nautti selvästi kun pääsi taas Samin kanssa höpisemään ja juttua riitti.

"pieni" Tane-possu, paino n. 300kg

Eläinten jälkeen suunnattiin Ylöjärvelle. Yllätykseksemme paikalla oli myös Ulpu, Tahvo ja heidän vajaan viikon ikäinen pieni miehensä. Pienimies oli hirmu pienen näköinen (vaikka Sofia oli pienempi syntyessään) ja meidän Sofia kasvoi silmissä taas. Jonkin ajan kuluttua Nasu ja Taru saapuivat Tarun siskon ja tämän 3-vuotiaan tyttären Irinan kanssa paikalle. Lapset leikkivät yhdessä ja meidän rakkaat selvästi nauttivat saadessaan seuraa. Todella hyvin tulivat toimeen ja aloin miettimään, että aikuisten pitäisi ottaa mallia pienistä lapsista. Miksemme mekin tutustu ihmisiin ilman mitään ennakkoluuloja?

Kaunotar ja melkein hirviö

Otsikko on huumoria, mutta joskus tuntuu siltä.....

Tässä oon taas lähiaikoina kuvaillut Lanaa kun on miljoona ja yksi ideaa päässä. Jukka ei innostu mun "harrastuksesta", mutta mielellään on lasten kanssa mun ollessa kuvia räpsimässä. Viime keskiviikkona kävimme Uittamon rannalla (ja katseita saatiin, paikalla kun oli nuorisoa kaljoittelemassa). Musta on muutama kuva. Tuli sen verran pikainen lähtö, että lähdin tukka likaisena ja ilman mitään meikkiä, joten pysyinkin mieluummin poissa kuvista.
Eilen suunnattiin Tampereelle vanhaan tulitikkutehtaaseen. Yleensä meillä on niin, että kuvaan ensin Lanaa jonkin aikaa ja sitten Lana mua, aina saa poseerata miten haluaa - jos osaa. Tällä kertaa meillä oli mukana Lanan ystävä, joka on ammattimaisempi kuvaaja. Päivä menikin siinä, että asetteli Lanaa tiettyihin asentoihin ja pyysi tekemään sitä ja tätä - ja mä taustalta nappailin kuvia Lanasta. Musta ei koko reissun aikana tullut montaa kuvaa, Lanan kuvaamisessa kun meni rutkasti aikaa ja sitten jo lähdettiinkin. Lana nappasi pikaisesti pari kuvaa pihalla, mutta siihen se jäikin. Vaikken kameran edessä viihdykään, kieltämättä olisi ollut kiva saada itsestäkin kuvia ko. paikassa, varsinkin kun olin käyttänyt aikaa laittautumiseenkin. Ehkä täytyy joskus suunnistaa sinne taas - jos vaikka saisi aikaiseksi. Tuskin.
Paikkana oli kolkon kaunis. Kaikki graffitit, tyhjyys, aavemainen ilmapiiri, hieman jo sortuneet seinät, laho ja rikkinäinen katto...
Tässä kuitenkin muutama mun nappaama kuva:

Eväät taivaan alla

Pidettiin lasten kanssa eilen pienimuotoinen piknik. Ei menty sen kauemmas kuin omalle takapihalle. Levitettiin lakana meille viltiksi, pakattiin piknik-kori ja siirryttiin pihalle. Eväänä meillä oli pillimehut lapsille, mansikoita, herneitä, viinirypäleitä, omenia ja mulle cokis. Hyvin näytti lapsille maistuvan. Herneet katosivat nopeasti parempiin suihin.
Sofialle otettiin omat eväät, pullollinen maitoa.
Kivaa pientä vaihtelua arkeen ja terveellinen välipala kesäisessä ilmassa, jos tuulta ei lasketa mukaan. Miksi kaikki maistuu aina paremmalta kun syö ulkona?

THE päivä...

KUVA GOOGLESTA

Jukan kaverit ja sukulaiset on alkaneet kyselemään meiltä (tai oikeastaan multa), että koska astutaan vihille. En oo osannut vastata tähän mitään, joten oon ollut ihan hiljaa tai mumissut jotain epämääräistä.  On meillä Jukan kanssa ollut puhetta asiasta välillä, muttei mitään sen enempää.
En muista olenko maininnut, mutta olen kerran aikaisemmin ollut aviossa. Silloin häät olivat sellaiset, että maistraatissa vihille ja seuraavana päivänä tarjottiin kakkukahvit ja kaikki tarjottavat leivoin itse. Seuraavana kesänä oli tarkoitus juhlia kunnolla, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Se oli yksi tyhjä lupaus muiden joukossa. Liitto ei lopulta toiminutkaan ja päädyttiin eroon.
Tällä kertaa tahdon saada ne kunnon prinsessa-häät, koska en enää kolmatta kertaa aio mennä naimisiin ja toivon eläväni loppu elämäni Jukan kanssa. Kuitenkin koko ajan pienä ääni kuiskailee takaraivossa etten sellaisia ansaitse, enkä saa.

KUVA GOOGLESTA

Meillä on ajatuksissa ollut, että kutsutaan vain lähimmät ystävät ja sukulaiset, mutta heitäkin on aika paljon. Joten tarjoiluiden ja juhlapaikan on oltavat tarpeeksi suuret ja se ei kovin halvaksi tule. Vaihtoehtona on tietenkin se, että valmistan tarjottavat itse, mutta se toisi lisää stressiä ja toivonkin, että voisin jättää kyseisen homman jonkun pitopalvelun tehtäväksi.
Olen myös miettinyt kenet pyytäisin kaasoksi. Kuka olisi oikeasti valmis auttamaan järjestelyissä ja muissa askareissa? Kuka järjestäisi polttarit, jotka ovat minulle mieluiset (näitäkään en viimeksi saanut)? Lanaa olen pohtinut tähän hommaan, mutta pelkään, että huomio siirtyisi minun sijastani kauniiseen parhaaseen ystävääni. Nyt jo jään varjoon kaikkien kehuessa Lanaa mulle, joten huonon itsetuntoni ja inhoamani peilikuvani kanssa pelkään jääväni ns. "kakkoseksi" omissa häissäni.
Alkoholiakin varmasti nautittaisiin lasten lähdettyä unten maille, joten seuraava mahdollinen huomion keskipiste olisi rakas tuleva sulhaseni. Muutaman oluen jälkeen Jukka kun kääntää aina huomion itseensä mm. pelleilemällä ja tekemällä kaikkea typerää (näitä tosin tekee selvänäkin). Päivä on myös Jukan, joten tietenkin oletan hänenkin olevan huomion keskipisteenä, mutta pelko onkin, että ujona ja hiljaisena jäisin yksin johonkin nurkkaan mutustamaan hääkakkua otsassani sinne kuulumaton uloke.

KUVA GOOGLESTA!

Myös täydellisen mekon löytyminen on haasteellista ja rahaa vievää. Tahdon mekosta juuri itseni näköisen ja haaveitani vastaavan prinsessamekon. Mekon myös tahdon omaksi, jotta voin sen vuosien kuluttua kierrättää tyttärilleni, jos he haluavat avioitua äidin vanhassa mekossa.
Myös kukkia, koristeita, sun muita päivään liittyviä olen hieman pohtinut vaikkei tiedossa ole, että koska tämä päivä toteutuu. Ehkä kun olen vanha ja kurttuinen? Haha!!

Kyselyt tuntuvat pahalta. Menisin vaikka heti naimisiin rakkaudesta.. mutta tämä haluaa myös ne prinsessa-juhlat joita voi sitten vanhana muistella keinutuolissa ilman, että on paha maku suussa.

KUVA GOOGLESTA!!

KUVA GOOGLESTA!!

Minä aikaisemmassa liitossa...

Epävirallisen kummallinen

Eilen oltiin epävirallisen kummityttömme ristiäisissä. Aamulla Jukan veli tuli perheineen meille tatuoitavaksi ja lähtö viivästyi. Itseäni harmitti paljon kun myöhästyimme tilaisuudesta hieman, mutta juhlan päätähti ei huomannut asiaa. Lana kävi aamulla myös laittamassa mun hiukseni ja sainkin niistä kehuja, että on upea kampaus. Iso kiitos Lanalle ♥
Tilaisuus oli kaunis, tuskaisen kuuma ilma vain teki olosta hieman tukalan. Sofiakin oli hieman kärttyinen kuumuuden takia, mutta jaksoi silti hymyillä ihmisille.
Juhlakalu selvästi nautti huomiosta ja hieman korotti ääntään jos jäi hetkeksi yksin. Aivan valloittava neiti, vienyt mun sydämen täysin. Pikkuneiti nukkui hetken sylissäni ja mulle käytiin sanomassa, että pitää varoa ettei vauvakuume taas vaan iske. Taisi sen verran lumoutunut ilme olla mun kasvoillani.
Tarjottavat olivat loistavia. Saatiin Jukallekin pitkästä aikaa ähky, sen verran santsasi.
Ihana prinsessa ja kaunis nimi tuli hänelle. Etunimeksi tuli Ada. Toista nimeä en viitsi laittaa, mutta sanottakoon, että se on satumainen.