keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Rakas joulupukki....

Kirjoitettiin lasten kanssa tänään pukille toiveita. Eetun lista olisi varmasti jatkunut ja jatkunut, joten oli pakko jossain vaiheessa mainita tilan loppuvan kesken. Erin ei montaa toivetta keksinyt, meinasi pyytää vain kaksi asiaa, mutta pienen kyselyn jälkeen keksittiin muutama muukin. Ja Äitin näköinen lelu, ihana tyttö ♥
Eetu toivoi perhepakettia. Tässä vaiheessa oli pakko kysyä, että mitä se tarkoittaa. Sanoi, että haluaa jotain mitä voidaan koko perhe tehdä yhdessä, paitsi Sofia kun on vielä niin pieni. Mun sydän suli ♥

Jerryn lista oli ehkä kaikista hauskin. Ensin sanoi haluavansa kultaisen puvun. Tämä meni multa sen verran ohi, että yhdessä tarkistettiin Toys 'r' us'in lehdestä mitä hän tarkoitti. Eipä se nimi paljoa selventänyt, mutta näinpä kuitenkin minkä näköinen se on. Ensin luulin Jerryn tarkoittavan Ironman pukua, mutta tämä olikin joku ihan eri. Pienen googletuksen jälkeen selvisi sen olevan Skylanders -hahmo.
Tuon elävän koiran hän sanoi jo tiistaina bussipysäkille kävellessä ja kertoi suuttuvansa pukille jos ei koiraa saa. Ikävä tuottaa pojulle pettymys, mutta vielä ei meidän perhe kasva koiralla. Ehkä joskus?
Pikkuveli ja radio-ohjattava äiti -robotti olivat ehkä suurin yllätys, mutta jotenkin niin suloisia. ♥

Mitäs teillä on toivottu pukilta?
Itse en toivo kuin seinäkalenteria, oon niin lahopää, että kaikki menot on sellaiseen kirjoitettava ylös.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Lasten suusta

Lana löysi Kolmin jaloin -blogista hauskan lapselle suunnattu kysely jonka päätin meidän kolmen hulivilin kanssa toteuttaa. Sofiaa pääsee haastattelemaan vasta, kun suusta tulee muutakin kun vahingossa lausuttu "äiti".

Tässä siis tämä, vastaukset kirjoitettu juuri niin kuin ne lasten suusta tulivat;

Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
Eetu: Että sä rakastat mua
Jerry: Mä pierasin *naurua*
Erin: Että rakastat mua

Mikä tekee äidin onnelliseksi?
Eetu: Se, että me ollaan nätisti
Jerry: Että pidetään koti siistinä
Erin: Ollaan kiltisti

Mikä tekee surulliseksi?
Eetu: Jos me ollaan tuhmia
Jerry: Että on sotkettu
Erin: Ei olla kiltisti

Miten äitisi saa sinut nauramaan?
Eetu: Kutittamalla
Jerry: Kutittamalla
Erin: Kutittamalla

Millainen äitisi oli lapsena?
Eetu:  Semmonen aika hauskan näköinen
Jerry: Hassun näköinen ja sinä kakkasit housuun
Erin: Naurettava

Kuinka vanha äitisi on?
Eetu: ööö..yhdeksän
Jerry: öö..Kakskymmentä
Erin: Kolmetoista

Kuinka pitkä äitisi on?
Eetu: Kaksitoista metriä
Jerry: Vähän isin kokoinen
Erin: Tän kokonen, sinun kokoinen

Mikä on äitisi lempipuuhaa?
Eetu: Meijän auttaminen
Jerry: Järjestäminen
Erin: Pussaaminen

Mitä äitisi tekee, kun et ole paikalla?
Eetu: Ei mitään
Jerry: öö mä en tiiä.. siivoo
Erin: En tiiä

Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
Eetu: Kun sä laulaisit
Jerry: Sinä kakkaisit housuun
Erin: Tanssisit

Missä äitisi on tosi hyvä?
Eetu: Uimisessa.. ooks sä siinä tosi hyvä?
Jerry: Halaamisessa
Erin: Siivoomisessa

Missä äitisi ei ole kovin hyvä?
Eetu: öö...sukeltamisessa
Jerry: Ompelemisessa
Erin: Sotkemisessa

Mitä äitisi tekee työkseen?
Eetu: Et mitään, nukutat Sofiaa
Jerry: Järjestät meijän huonetta
Erin: Äiti tekee tavaroita

Mikä on äitisi lempiruokaa?
Eetu: Suklaa
Jerry: Ranskalaiset ja lihapullat
Erin: Lihapullat ja makaroni

Miksi olet ylpeä äidistäsi?
Eetu: Koska mä rakastan sua
Jerry: Kun sä olet ympyrä
Erin: Koska mä rakasta sua

Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
Eetu: Hulk
Jerry: Superman
Erin: Prinsessa Ruusunen

Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
Eetu: Kaikkea
Jerry: Ammutaan vesipyssyillä toistemme naamaan
Erin: Laitetaan pyykit, leikitään ja ollaan yhdessä

Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
Eetu: No meil on päät ja me ollaan molemmat ihmisiä
Jerry: Me ollaan saman ihoset
Erin: Ollaan ihmisiä ja tyttöjä

Mitä eroa teissä on?
Eetu: Sä oot aikuinen ja mä oon lapsi
Jerry: Silmät
Erin: Erilaiset hiukset

Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
Eetu: Koska mäkin rakastan sua, siitä mä tiiän
Jerry: Kun minä rakastan sua
Erin: Koska äiti halailee ja pussailee

Mikä on äitisi lempipaikka minne mennä?
Eetu: öö... Mummin luo
Jerry: Maatila
Erin: Ukin luo

maanantai 25. marraskuuta 2013

Tohinaa


Meillä on pikku hiljaa alettu valmistautumaan jouluun. Ekat piparit leivottiin viime tiistaina, kun Lana tuli aamukahville ja toi taikinaa mukanaan. Lapsilla oli hauskaa kun sai painella muottien kanssa, äitillä ei niinkään, kun piti koko ajan kaulita ja kehottaa ettei muoteilla painella päällekkäin. Saatiin me kuitenkin pieni satsi tehtyä kelvollisiakin. Eipä ne kauaa kestäneet.
Keskiviikkona tein itse Kinuskikissan ohjeella kaksinkertaisen taikinan, tästä sitten torstaina leivottiin n. puolet ja perjantaina loput. Torstaina päästin lapset myös koristelemaan osan pipareista. Onneksi peitin pöydän kelmulla, helpotti huomattavasti siivoamista.

Lauantaina oltiin Annun luona Jukan korjatessa autoa. Mun piti ottaa Annusta kuvia, mutta osa epäonnistui vähäisen valon takia (en oikein tykkää salamasta) kun jalustakin jäi kotiin. Loput oli Annun mielestä huonoja, on kriittinen omista kuvistaan. En ymmärrä miksi Annu ei ymmärrä olevansa kaunis? ja "virheet" jotka hän näkee kuvissa, ovat sellaisia mitä muut eivät näe. Itse sitä aina katsoo omia kuviaan kriittisemmin kuin muut, mutta en yhtä kriittistä ihmistä muista tavanneeni. Noh, jokainen kelpuuttaa millaiset kuvat haluaa :)
Lapset sentään pääsivät touhuamaan keskenään ja illan kohokohta taisi olla pellehyppyjen hyppiminen tuolilta.
 Eilen tehtiin ekat joulutortut, joista en päässyt maistamaan itse yhtään. Oma vika, kun menin syömään itse tehtyjä pasteijoita ähkyyn asti. Koristeltiin myös kuusi, vähän ajoissa mun makuun. Pyysin loppu viikosta Jukkaa tuomaan joulukoristelaatikon varastosta, jotta saan jouluvalot ripustettua. No, herra toi jotain muutakin, meidän kuusen ja pystytti sen. Tietenkin siitä asti Eetu on kinunut kuusen koristelua, ja annoin eilen periksi . Onpahan ainakin aattoa varten valmiina.
Seuraavaksi sitten suunnittelemaan joululahjojen ostoa, joulukortti-kuvan ottoa ja Eetun syntymäpäiviä. Niistä kuitenkin sitten myöhemmin lisää.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Kuvapläjäys kuulumisten kera

Sofian makkarat ♥
Mitäs meille sitten parin kuukauden blogi hiljaisuuden aikana on tapahtunut..?
Syksyn värien inspiroimana kamera oli aika ahkerasti käytössä syyskuussa. Maisemia tuli vain kuvattua harmittavan vähän, kun ei tässä ihan lähellä mitään ihmeellisempiä maisemia ole. Lanaa olen jonkun verran kuvannut taas ja pari kertaa eksyin itsekin taas kameran väärälle puolelle.
Syyskuun aikana lapset pääsivät vähän taidokkaamman kuvaajan linssin eteen kun Lanan sukulainen, Julia kuvasi heitä. Kuvista tuli omasta mielestäni aivan upeita ja aloin itsekin haaveilemaan kunnon ammattilaisjärkkäristä. Alla olevat kuvat siis Julia Neganovan ottamia:

Elo-syyskuun vaihteessa meidän iso pieni neiti nousi konttausasentoon ja siitä se lähti. Nyt kontataan kovaa vauhtia. Lokakuussa noustiin istumaan ilman tukea ja nyt on aloitettu seisomisharjoitukset. Välillä hän jo jonkun aikaa seisoskelee sohvaa vasten ja rappuset olisivat kovin mieleenkiintoiset. Onneksi ei vielä osata kiivetä. (Tätä kirjoittaessani Sofia otti 2 askelta tukea vasten.. kohta mennään ja vauhdilla). Hampaitakin ollaan vihdoin saatu suuhun 2 kappaletta, loppuja odotellessa.

Eetulta taas on lähtenyt ekat hampaat, viikon sisään tippuivat molemmat ala-etuhampaat ja uudet näkyvissä jo. Eetulla on myös eka ihastus, mummin kanssa samassa talossa asuu Oona-tyttö, jonka kanssa leikitään usein. Eetun sanojen mukaan Oona on vain kaveri, mutta meillä on aavistus jostain syvemmästä.

Jerrystä on tullut herkkis. Hän on aina ollut äitin poika, mutta viime aikoina hän on yhä enemmän hakeutunut syliin ja kainaloon ja kertoo usein rakastavansa. Äiti tietenkin nauttii tästä, ei kuitenkaan kestä ikuisuutta. Jerrykin siirtyi harjoituksissa isompien ryhmään ja on osoittanut olevansa iso poika. Ennen harkat meni pelkäksi pelleilyksi, johtuen luultavasti siitä, että ohjaaja oli liian tuttu (mummi). Nyt sai äiti esityksessä katsoa tippa linssissä kun Jerry tanssi kuin iso poika.
Erin on oma rämäpäinen itsensä. Vauhtia riittää vaikka muille jakaa ja haavereilta ei vältytä. Kamera kiinnostaa entistä enemmän ja mun pokkarikamerani onkin ollut lapsilla paljon käytössä. Erin on loistava apulainen kotitöitä tehdessä; hän haluaa tyhjentää ja täyttää pesukoneen ja tiskikoneen, imuroida ja pyyhkiä pöydän. Pikkusiskosta on tullut Erinille maailman tärkein ihminen, Sofiaa täytyy pussailla ja halailla jatkuvalla syötöllä ja voi sitä molemminpuolista jälleennäkemisen riemua kun Erin ja Jerry tulevat isältään. Tyttöjen ei tarvitse edes sanoa toisilleen mitään; tuijottavat toisiaan silmät loistaen ja nauraa räkättävät.

Lokakuussa Eetun ollessa mummilla, Lanan kanssa napattiin Erin ja Jerry mukaan ja suunnattiin Caribiaan uimaan. Erin halusi päästä kokeilemaan joka allasta (sylistä tosin). Jerry taas viihtyi vain lasten altaassa. Kerran yritettiin mennä syvempään altaaseen, mutta vaikka hän oli tiukasti sylissä, iski paniikki kun vesi ylettyi rintaan. Käytiin myös hieman Hesburgerissa herkuttelemassa pehmiksillä.


Pari viikkoa tämän jälkeen lähdettiin Lanan kanssa Turun yöelämään.  Ensin suunnattiin Apolloon, joka oli suuri pettymys. Narikka ja sisäänpääsy yhteensä 11,50€ ja kuiva meininki. Juotiin yhdet ja lähdettiin Forteen. Forten jonossa törmättiin Jessicaan ja Tarjaan ja loppu ilta meni neljän naisen voimin. Hauskempaa ei olisi voinut olla kun tanssittiin jalat kipeiksi. Sitä mä olin kaivannutkin, tanssimista. Kyllähän me lasten kanssa kotona tanssitaan, mutta ei aivan samalla tavalla.

Eipä meille oikein muuta ihmeellistä kuulu. Tässä kovasti odotellaan joulukuuta ja Eetu 6-vuotis syntymäpäiviään. Kovasti jo kysellään joulupukinkin perään.
Ainiin, onhan meillä seuralainen ollut koulujen syyslomasta asti; Jukan pikkuveli Eetu. Eetulla on koulun takia työharjoittelua ja meni Jukan työpaikalle. Nyt viipyy meillä joulukuun 20. päivään asti. Lapsista on kiva kun Eetu on meillä ja helpottaa kotitöitä kun on yksi (lähes) aikuinen lisää auttamassa. Tosin huono puoli tässä on, että Jukka ja Eetu mielellään pelaavat lasten mentyä nukkumaan ja koska meidän XBox on televisiossa kiinni, itse en voi syventyä elokuvaan tai ohjelmiin. Olenkin nyt hurahtanut ristikoihin ja naureskellutkin, että kun kaverit menevät kreisibailaamaan viikonloppuisin, mä istun kotona täyttämässä ristikoita.
Sofia ja ystävänsä Allu ♥
Isänpäivänä ukilla
♥♥♥♥

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Hei taas blogimaailma

Kuva ei liity postaukseen, ostin itselleni lokakuussa kauniin sateenkaariruusun.

Blogi oli tuossa hieman tauolla, ei mitenkään suunnitellusti, niin vain kävi.
Ensimmäinen syy taukoon on ollut tekniset ongelmat; Jukka oli muuttanut netin salausta, ja koska meillä modeemi veteli viimeisiään, ei kone löytänyt yhteyttä ollenkaan. Nyt salaus on palautettu ja uusi modeemi hommattu. Blogger tosin temppuilee vielä koneella, joudun muutaman mutkan kautta menemään, etä pääsen kirjoittamaan, lukemaan kommentteja tai katsomaan tilastoja. Tähän kun vielä keksisi syyn, koska myöskään kaikki "ominaisuudet" eivät toimi kirjoittaessa.

Toinen syy on se, että kävin syyskuun alussa ihotautipolilla. Mulla oli jo Sofian odotuksen aikana pientä ihottumaa käsissä, joka melkein kaikki lähti kortisonilla. No, tuossa touko-kesäkuun aikana ihottuma palasi takaisin ja salakavalasti levisi ympäri kroppaa. Jotkut ihmiset pelottelivat sen olevan psoriasista, ja tulosta peläten lykkäsin lääkärille menoa. Elokuun aikana ihottuma levisi jo kasvoihinkin, huulet ja silmäluomet alkoivat olemaan kamalan näköiset, (muusta kropasta puhumattakaan) ja kutina alkoi olemaan sietämätöntä, joten nöyrästi puhelin kouraan ja aikaa varaamaan. Terveyskeskuksessa lääkäri epäili sen olevan psoriasista, mutta otti koepalan ja laittoi lähetteen ihopolille. Reilun viikon päästä tuli tuomio; yleinen ihotauti nimeltään punajäkälä. Kivi putosi hartioilta luettuani tietoa ko. taudista; paranee myös itsestään, ei ole siis elinikäinen.

Ihopolilla lääkäri vilkaisi ihottumaa, sanoi että ihan selvä tapaus, näkee katsomallakin mikä ihottuma on kyseessä. Mun kohdalla kuulemma tosi paha, normaalisti tulee vain esim. käsiin ja/tai nilkkoihin, tai limakalvoille. Mulla ihottumaa oli kaikkialla muualla, paitsi limakalvojen alueella. Tohtori tahtoi ottaa kuvat tietokantaa varten ja alettiin puhumaan hoidosta. Ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut kortisoni(?) pillerit, mutta se ajatus hylättiin, koska ei saisi kuurin jälkeen tulla kahteen vuoteen raskaaksi, koska sikiöllä ei olisi mitään elinmahdollisuuksia. Päädyttiin valohoitoon, joka aloitettiin heti.

Kävin siis kaksi kertaa viikossa lääkekylvyssä ja valokaapissa hoitamassa itseäni. Ajat olivat tietenkin päivällä, joten melkein joka kerta mulla oli lapset mukana kun en lapsenvahtia saanut. Jerrystä oli onneksi paljon apua, hän viihdytti Sofiaa, jos neiti hermostui mun 10-15 minuutin kylvyn aikana. Myös hoitajista oli apua, ja nostan heille hattua kun eivät hermostuneet lasten lukemattomiin kysymyksiin. Ja lapset yllättivät mu täysin, osasivat joka kerta käyttäytyä, eivät riehuneet ja koskeneet joka tavaraan. Joko olivat mun seurana kylvyn vieressä tai leikkivä leikkipaikalla ja käyttäytyivä tosi hyvin.

Jotenkin nuo käynnit saivat väsyneeksi ja bloggaus oli viimeisenä mielessä. Iho oli herkkä kortisonivoiteen jäljiltä ja kuiva valokaapin jälkeen. Mielikin oli hieman kireä joinain päivinä bussikuskien tai kanssa-matkustejien takia (tarvitseeko siinä hajuvedessä uida?!).
Eilen oli viimeinen hoito ja helmi-maaliskuussa lääkärille kontrollikäyntiin. Kuvia mulla ei ole näyttää, yritin mahdollisimman paljon piilotella ihottumaa kuvissa. Ainoat kunnon kuvat siitä ovat lääkärillä. Nyt muualta on lähtenyt, jaloista löytyy vielä laikkuja, mutta ovat parempaan päin ja ns. "vanhoja".

Tulipa pitkä selostus. Myöhemmin lisää meidän muita kuulumisia.
Pahoittelen laatua. Minä ja ah-niin-ihana sairaalan aamutakki.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

"Mennäänkö me nyt Dimoliin?"


Näin Jerry kysyi kun eilen pakattiin lapset autoon ja huristettiin Raision Myllyn parkkipaikalle Tivoli Seiterään.
Mitä reissusta nyt voi sanoa.. Lapset tykkäs, Eetu tosin oli kiinnostuneempi peleistä kuin laitteista. Mä petyin, hinta-laatu -suhde ei mun mielestä ihan täsmännyt, hieman on hinnat nousseet kun narunvetokin maksaa 5€.
Hattara maistui. Ja meidän onneksi paikalla ei montaa ihmistä ollut, eipä tarvinnut jonotella.
Paikalla kiersi myös leijona-pukuun pukeutunut maskotti, jota hieman jännitettiin. Jos tuli lähelle, piti päästä äkkiä jonkun aikuisen taakse piiloon.
Yllättäen päästiin lähtemään ilman sen suurempi kiukutteluja. Kotona alkoikin kysely, että koska mennään uudestaan. Ehkä sitten vappuna Sariolaan?

maanantai 26. elokuuta 2013

Alla omenapuun... sijaitsee perunamaa.


Pojilla alkoivat harkat viikko sitten. Jerrykin siirrettiin nyt "isojen poikien" ryhmään, eli Mineihin Eetun kaveriksi. Pikku herra yllätti äidin täydellisesti osaten käyttäytyä ja jopa tanssiessa mukana, Kirpuissa kun touhu meni aina pelleilyksi. Ehkä se vaikuttaa, kun ohjaaja ei ole sukulainen? Ensi viikolla alkaakin sitten Kirppujen harkat ja Erinkin pääsee tanssimaan. Tänään neiti pääsi myös Minien harjoituksiin, mutten voi päästää prinsessaa sinne vielä, muutenhan mummilla ei ole tanssiparia kun Sofiakaan ei vielä kävele.
Tänään harkkojen jälkeen suunnattiin ukille (isälleni) omenavarkaisiin, tarkoituksena napata hieman omenoita mukaan piirakkaa varten. Onnistuin keräämään melkein muovikassillisen omenoita Erinin avustuksella, joten meillä ilmeisesti tehdään useampi piirakka. Tällä välin Jukka oli auton kimpussa meidän isän kanssa.
Kun omenat oli kerätty, Tanja näytti lapsille mistä voi kuokkia viimeiset perunat ylös. Homma osoittautuikin lasten mielestä niin hauskaksi, että Jukan puuhat ehtivät valmistumaan kun vielä oltiin täydessä vauhdissa. Jukka saikin lisää aikaa auton kimpussa ja pääsi rauhassa kurkkimaan konehuoneessa (autohan ei meillä ole ollut kuin pari kuukautta). Erin innostui kuokkimisesta eniten ja olikin haka löytämään perunoita. Pienen alkukankeuden jälkeen saatiin kerättyä melkein korillinen pottuja, josta Erin sai valita puoli muovikassillista kotiin mukaan. Tällä viikolla taitaa perunat maistua erityisen hyvältä, onhan ne lasten ylös nostamia. Sofia seuraili tarkasti sisarusten touhuja, ensi vuonna pääsee hänkin mukaan perunoita etsimään.
Lopulta vielä piti Tanjan kanssa päästä kastelemaan kaikki kukkapenkit ja mun osalta perunoiden metsästys muuttui matojen metsästykseksi poikien halutessa uusia "lemmikkejä". Lopulta madot kuitenkin päästettiin ruusupenkkiin mellastamaan kun äiti sanoi jyrkän EI:n näille luikerteleville lemmikeille.
Ukilla tulee käytyä liian harvoin, lapset kun nauttivat päästessään mellastamaan pihalla ja syömään oman maan antimia, pihalla meinaan kasvaa omenoiden ja perunoiden lisäksi luumuja (joita ei tänä vuonna tullut kuin pari kappaletta), herneitä, mansikoita, vadelmia, mustikoita yms..