"Mennäänkö me nyt Dimoliin?"

Näin Jerry kysyi kun eilen pakattiin lapset autoon ja huristettiin Raision Myllyn parkkipaikalle Tivoli Seiterään.
Mitä reissusta nyt voi sanoa.. Lapset tykkäs, Eetu tosin oli kiinnostuneempi peleistä kuin laitteista. Mä petyin, hinta-laatu -suhde ei mun mielestä ihan täsmännyt, hieman on hinnat nousseet kun narunvetokin maksaa 5€.
Hattara maistui. Ja meidän onneksi paikalla ei montaa ihmistä ollut, eipä tarvinnut jonotella.
Paikalla kiersi myös leijona-pukuun pukeutunut maskotti, jota hieman jännitettiin. Jos tuli lähelle, piti päästä äkkiä jonkun aikuisen taakse piiloon.
Yllättäen päästiin lähtemään ilman sen suurempi kiukutteluja. Kotona alkoikin kysely, että koska mennään uudestaan. Ehkä sitten vappuna Sariolaan?

Alla omenapuun... sijaitsee perunamaa.

Pojilla alkoivat harkat viikko sitten. Jerrykin siirrettiin nyt "isojen poikien" ryhmään, eli Mineihin Eetun kaveriksi. Pikku herra yllätti äidin täydellisesti osaten käyttäytyä ja jopa tanssiessa mukana, Kirpuissa kun touhu meni aina pelleilyksi. Ehkä se vaikuttaa, kun ohjaaja ei ole sukulainen? Ensi viikolla alkaakin sitten Kirppujen harkat ja Erinkin pääsee tanssimaan. Tänään neiti pääsi myös Minien harjoituksiin, mutten voi päästää prinsessaa sinne vielä, muutenhan mummilla ei ole tanssiparia kun Sofiakaan ei vielä kävele.
Tänään harkkojen jälkeen suunnattiin ukille (isälleni) omenavarkaisiin, tarkoituksena napata hieman omenoita mukaan piirakkaa varten. Onnistuin keräämään melkein muovikassillisen omenoita Erinin avustuksella, joten meillä ilmeisesti tehdään useampi piirakka. Tällä välin Jukka oli auton kimpussa meidän isän kanssa.
Kun omenat oli kerätty, Tanja näytti lapsille mistä voi kuokkia viimeiset perunat ylös. Homma osoittautuikin lasten mielestä niin hauskaksi, että Jukan puuhat ehtivät valmistumaan kun vielä oltiin täydessä vauhdissa. Jukka saikin lisää aikaa auton kimpussa ja pääsi rauhassa kurkkimaan konehuoneessa (autohan ei meillä ole ollut kuin pari kuukautta). Erin innostui kuokkimisesta eniten ja olikin haka löytämään perunoita. Pienen alkukankeuden jälkeen saatiin kerättyä melkein korillinen pottuja, josta Erin sai valita puoli muovikassillista kotiin mukaan. Tällä viikolla taitaa perunat maistua erityisen hyvältä, onhan ne lasten ylös nostamia. Sofia seuraili tarkasti sisarusten touhuja, ensi vuonna pääsee hänkin mukaan perunoita etsimään.
Lopulta vielä piti Tanjan kanssa päästä kastelemaan kaikki kukkapenkit ja mun osalta perunoiden metsästys muuttui matojen metsästykseksi poikien halutessa uusia "lemmikkejä". Lopulta madot kuitenkin päästettiin ruusupenkkiin mellastamaan kun äiti sanoi jyrkän EI:n näille luikerteleville lemmikeille.
Ukilla tulee käytyä liian harvoin, lapset kun nauttivat päästessään mellastamaan pihalla ja syömään oman maan antimia, pihalla meinaan kasvaa omenoiden ja perunoiden lisäksi luumuja (joita ei tänä vuonna tullut kuin pari kappaletta), herneitä, mansikoita, vadelmia, mustikoita yms..

Lapsia ja eläimiä

Jerry ja vanhaherra Luga

Jerry ja Vinku

Minä, Erin ja Rooska

"Äiti, mikä toi on?!"

Käytiin viikonlopun aikana taas Tampereen suunnalla. Perjantaina ajettiin Tottijärvelle yöksi. Matkalla pysähdyttiin tupakalle ja Nina sattui samaan aikaan paikalle ja ajettiin heidän uudessa kodissaan käymään samalla. Oli ihana nähdä "kummityttö" Adakin samalla, hän naureskeli meille sitteristään.
Löydettiin Tottijärveltä laatikollinen valokuvia Jukasta ja muista lapsena. Oli kiva katsella niitä ja napattiin jonkun verran mukaankin, että saadaan skannata koneelle.
Lauantaina aamusta suunnattiin Utun tallille Rämsööhön. Toinen omistaja, Sami, on Jukalle entuudestaan tuttu. Lapset olivat innoissaan kun pääsivät katsomaan eläimiä. Tilalla on mm. lampaita, vuohia, kalkkunoita, hevonen, poni, pari sonnia, yms. Lähes kaikki eläimet ovat ihmis-ystävällisiä ja nauttivat huomiosta ja rapsutuksista. Yksi vuohirouva tosin on hieman arvaamaton ja meitä varoitettiinkin, että saattaa puskea jos laittaa käden aitaukseen.
Utun tallilla on se hienoa, että ei tarvitse eläimiä katsella vain aitojen takaa, vaan Samin kanssa pääsimme sonnien, hevosen, ponin ja lampaiden kanssa aitaukseenkin silittelemään. Lampaat olivat lasten suosikki ja he olivat innoissaan yli kahdenkymmenen villaisen kaverin tullessa vaatimaan huomiota. Jerry yritti jopa yhtä karitsaa nostaa onnistumatta siinä. Totesin Jerrylle, että onneksi ei onnistunut, muuten olisi varmasti napannut yhden meille kotiin.
Jerry oli kaikkein rohkein ja jokaista eläintä kävikin rapsuttelemassa Erinin ja Eetun katsellessa kauempaa. Eetu oli eniten odottanut hevosen näkemistä mutta hieman jännitti huomatessaan Rooskan olevan niin iso.
Suosittelen kaikille paikalla käymistä. Jokaiselle löytyy varmasti jotain. Mekin sovimme menevämme myöhemmin vielä uudelleen useamman kerran ja Sami puhelikin, että ensi kerralla lapset pääsisivät poniajelulle yms. Hintakaan ei ole päätä huimaava, vain 7€ / henkilö. Jukkakin nautti selvästi kun pääsi taas Samin kanssa höpisemään ja juttua riitti.

"pieni" Tane-possu, paino n. 300kg

Eläinten jälkeen suunnattiin Ylöjärvelle. Yllätykseksemme paikalla oli myös Ulpu, Tahvo ja heidän vajaan viikon ikäinen pieni miehensä. Pienimies oli hirmu pienen näköinen (vaikka Sofia oli pienempi syntyessään) ja meidän Sofia kasvoi silmissä taas. Jonkin ajan kuluttua Nasu ja Taru saapuivat Tarun siskon ja tämän 3-vuotiaan tyttären Irinan kanssa paikalle. Lapset leikkivät yhdessä ja meidän rakkaat selvästi nauttivat saadessaan seuraa. Todella hyvin tulivat toimeen ja aloin miettimään, että aikuisten pitäisi ottaa mallia pienistä lapsista. Miksemme mekin tutustu ihmisiin ilman mitään ennakkoluuloja?

THE päivä...

KUVA GOOGLESTA

Jukan kaverit ja sukulaiset on alkaneet kyselemään meiltä (tai oikeastaan multa), että koska astutaan vihille. En oo osannut vastata tähän mitään, joten oon ollut ihan hiljaa tai mumissut jotain epämääräistä.  On meillä Jukan kanssa ollut puhetta asiasta välillä, muttei mitään sen enempää.
En muista olenko maininnut, mutta olen kerran aikaisemmin ollut aviossa. Silloin häät olivat sellaiset, että maistraatissa vihille ja seuraavana päivänä tarjottiin kakkukahvit ja kaikki tarjottavat leivoin itse. Seuraavana kesänä oli tarkoitus juhlia kunnolla, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Se oli yksi tyhjä lupaus muiden joukossa. Liitto ei lopulta toiminutkaan ja päädyttiin eroon.
Tällä kertaa tahdon saada ne kunnon prinsessa-häät, koska en enää kolmatta kertaa aio mennä naimisiin ja toivon eläväni loppu elämäni Jukan kanssa. Kuitenkin koko ajan pienä ääni kuiskailee takaraivossa etten sellaisia ansaitse, enkä saa.

KUVA GOOGLESTA

Meillä on ajatuksissa ollut, että kutsutaan vain lähimmät ystävät ja sukulaiset, mutta heitäkin on aika paljon. Joten tarjoiluiden ja juhlapaikan on oltavat tarpeeksi suuret ja se ei kovin halvaksi tule. Vaihtoehtona on tietenkin se, että valmistan tarjottavat itse, mutta se toisi lisää stressiä ja toivonkin, että voisin jättää kyseisen homman jonkun pitopalvelun tehtäväksi.
Olen myös miettinyt kenet pyytäisin kaasoksi. Kuka olisi oikeasti valmis auttamaan järjestelyissä ja muissa askareissa? Kuka järjestäisi polttarit, jotka ovat minulle mieluiset (näitäkään en viimeksi saanut)? Lanaa olen pohtinut tähän hommaan, mutta pelkään, että huomio siirtyisi minun sijastani kauniiseen parhaaseen ystävääni. Nyt jo jään varjoon kaikkien kehuessa Lanaa mulle, joten huonon itsetuntoni ja inhoamani peilikuvani kanssa pelkään jääväni ns. "kakkoseksi" omissa häissäni.
Alkoholiakin varmasti nautittaisiin lasten lähdettyä unten maille, joten seuraava mahdollinen huomion keskipiste olisi rakas tuleva sulhaseni. Muutaman oluen jälkeen Jukka kun kääntää aina huomion itseensä mm. pelleilemällä ja tekemällä kaikkea typerää (näitä tosin tekee selvänäkin). Päivä on myös Jukan, joten tietenkin oletan hänenkin olevan huomion keskipisteenä, mutta pelko onkin, että ujona ja hiljaisena jäisin yksin johonkin nurkkaan mutustamaan hääkakkua otsassani sinne kuulumaton uloke.

KUVA GOOGLESTA!

Myös täydellisen mekon löytyminen on haasteellista ja rahaa vievää. Tahdon mekosta juuri itseni näköisen ja haaveitani vastaavan prinsessamekon. Mekon myös tahdon omaksi, jotta voin sen vuosien kuluttua kierrättää tyttärilleni, jos he haluavat avioitua äidin vanhassa mekossa.
Myös kukkia, koristeita, sun muita päivään liittyviä olen hieman pohtinut vaikkei tiedossa ole, että koska tämä päivä toteutuu. Ehkä kun olen vanha ja kurttuinen? Haha!!

Kyselyt tuntuvat pahalta. Menisin vaikka heti naimisiin rakkaudesta.. mutta tämä haluaa myös ne prinsessa-juhlat joita voi sitten vanhana muistella keinutuolissa ilman, että on paha maku suussa.

KUVA GOOGLESTA!!

KUVA GOOGLESTA!!

Minä aikaisemmassa liitossa...

Juhannus, ystäviä ja Ylöjärvi

Juhannus vietettiin tänänkin vuonna Ylöjärvellä. En ole yhtäkään juhannusta viettänyt kaupungissa, enkä varmaan edes osaisi. Ennen juhannukset kuluivat meidän mökillä, nyt viimeiset kolme vuotta juhannuksen vietto on siirtynyt Jukan perheen ja ystävien luokse.

Torstaina Erin ja Jerry lähtivät viettämään isä-viikonloppua ja Eetu tahtoi mummille leikkimään pihan poikien kanssa ja mummin kanssa rannalle. Perjantaina pakattiin rattaat, vaihtovaatteet, pojat (Jukan veli kavereineen), Sofia ja muut autoon ja hurautettiin Tottijärvelle ja Nokialle tiputtamaan pojat kyydistä. Sitten auton nokka kohti Ylöjärven Takamaata.
Kun päästiin perille, suurin osa oli jo paikalla. Jukka tyhjensi auton ja mä menin Sofian kanssa moikkaamaan kaikkia. Jonkin ajan päästä saatiin loputkin paikalle. Paikalla oli taas ryhmä rämä.

Juhannus meni rauhallisesti karaoken, saunomisen, tikan heiton, grillailun ja hyvän seuran merkeissä. Uskaltauduin itsekin laulamaan yhden laulun Jukan pakottamana (jännitän mikrofoniin laulamista). Jossain vaiheessa pojat päättivät kokeilla kuinka hyvin jofa kestää. Lopputulos: Jofa 1 - laudanpätkä 0.
Keräsin mä seitsemän kukkaakin tyynyn alle, mutten muista näkyikö tulevia sulhoja kun Sofia vietti öisin omia juhannus juhliaan, ilmeisesti hampaita tulossa.
Kuului viikonloppuun myös hieman kyyneliä pienen riidan muodossa, mutta asia saatiin pian selvitettyä.

Juhannuskokkoa jäin kaipaamaan mutta ilmeisesti jonkin näköinen "kokko'' tai nuotio oli pihalla ollut sen jälkeen kun me oltiin menty Sofian kanssa nukkumaan. Nurmikossa meinaan oli nokinen läntti.
Ja kuulemma pihalla oli myös kirmailtu alasti.
Hauskaa oli taas, kuten aina tuossa seurassa. Aivan mahtavaa porukkaa. Vielä kun pääsisin mun ujoudesta ja hiljaisuudesta eroon niin olisi helpompi jutella kaikkien kanssa. Kyllähän nyt jo tulen kaikkien kanssa toimeen hyvin, mutta välillä olen hieman ulkopuolinen ja vain kuuntelen kun muut keskustelevat.

Tuli viikonloppuna nähtyä "kummityttöäkin" ja Sofia pääsi tutustumaan 3kk nuorempaan kaveriinsa. Kovin tytöt toisiaan katselivat ja välillä oltiin käsi kädessäkin.