Long time no see..

Ensinmäiseksi pyydän anteeksi, blogissa on ollut hiljaista, osittain oman olotilan vuoksi. Olen halunnut kirjoittaa ja kaivanut sitä, mutta toisaalta en ole jaksanut enkä halunnut. Olo ei ole ollut mikään loistava, mutten ole sitä muille halunnut, tai edes osannut myöntää. En osaa sitä myöntää edes itselleni kunnolla. Mutta ei siitä sen enempää.
Mitä tässä kolmen viikon aikana onkaan tapahtunut?
Alkukuusta tämä äiti-ihminen oli viihteellä. Ilta alkoi Jonten luona Lanan, Jonten, kahden kissan ja yhden koiran seurassa. Siinä istuskeltiin, höpistiin ja nappailtiin kuvia. Tästä suunnattiin Naantalin Merisaliin. Pakko sanoa, että paikka oli aika pettymys. Terassi oli täynnä ihmisiä, joten me suunnattiin sisälle istumaan. No sisällä ei meidän lisäksi sitten ollutkaan kuin pari ihmistä. Juotiin yhdet, Lana cokiksen ja me Jonten kanssa lonkerot.
Tämän jälkeen Lana heitti meidät Runostuoppiin (oujee, paikallinen pubi. Huomaathan sarkasmini) ja ajeli itse kotiin nukkumaan. Me istuskeltiin siellä ja seurattiin menoa siihen asti, että viimeinen bussi saapui ja hyppäsin kyytiin. Matkalla hieman jännitti ehdinkö keskustassa viimeisen yöbussin kyytiin vai joudunko kävelemään kotiin puhelin mykkänä (akku loppui kesken illan). Jouduin juoksemaan, mutta ehdin kuin ehdinkin.

Mitäs muuta... Kuvailemassa on tullut käytyä jonkun verran. Enimmäkseen taas kuvannut Lanaa. Huomenna ilman salliessa olisi kyllä tarkoitus napata lapset ja kamera mukaan ja lähteä räpsimään taas.

Taiteiden yössä tuli käytyä Lanan kanssa viime torstaina. Pääsimme paikalle vasta klo 22 Lanan töiden jälkeen ja voin sanoa, että olin pettynyt. Oletin paikalla olevan enemmän ohjelmaa, mutta kojutkin olivat kaikki jo kiinni. Pari esiintyjää oli mm. jokilaivoilla, mutta emme jääneet kuuntelemaan. Myös Tuomiokirkossa oli jokin konsertti, mutta tämäkin oli maksullinen. Totesimme yhteen ääneen ettemme välitä mahdollisesti hengellisestä musiikista niin paljon, että maksaisimme ko. konsertista.
Emme kauaa paikalla viihtyneet. Kotimatkalla kävimme muistelemassa vanhan yläasteemme pihassa (samassa koulussa kävin myös lukiota).

Turussa on ollut aika sateista. Mutta en valita, itse asiassa nautin näistä ilmoista. Kesä on kivaa aikaa, mutta enemmän nautin syksystä; pimenevistä illoista, kynttilöistä, neuleista, luonnon taidonnäytteestä lehtien vaihtaessa väriä, sateen ropinasta ikkunassa, villasukista....
Kotona olemme piirrelleet, katselleet elokuvia yhdessä, askarrelleet, leikkineet, riehuneet.. Myös siivousta olemme yrittäneet harrastaa mutta tämän lauman kanssa se on hieman hidasta.
Sofia tuntuu kasvavan ja kehittyvän silmissä. Jos neidin jättää yhteen kohtaan lattialla esim. kahvin keiton ajaksi, voi olla varma, että hän on siirtynyt jonkin verran tullessasi takaisin. Myös varpaat ovat löytyneet ja niitä on kiva tutkia. Ei kauaa taida mennä kun mun pikkuinen jo ryömii. Niin se puoli vuotta menee, ystävänpäivänä 45cm ja 2,4kg rääpäle on kasvanut 67-senttiseksi ja 9,73 kiloiseksi päivänsäteeksi.

On ehditty myös juhlimaan. Alkukuusta ystäväni tytär juhli 7-vuotissyntymäpäiviään. Juuri neiti oli 4v, mihin nämä kolme vuotta katosivat?
Eilen oli toisen ystäväni tyttären ristiäiset. Sain toimia kuvaajana Lanan halutessa kuvia kummityttönsä ristiäisistä ja pienen neidin vanhempien halutessa kuvia kaikkien mummojen ja muiden kanssa. Mutta en valita, se homma on juuri se mistä nautin ♥
Myös kakkavaipan vaihto nakitettiin mulle, mutta niin siinä aina käy. Haha. Ja koska kummipoikani on juhlakalun isoveli, pääsin myös paimentamaan Antin sisälle kun juoksi pihalla. Voin kertoa, että korkokengillä nurmikolla kulkeminen ei ole helppoa kun korot uppoavat.
Mutta tilaisuus oli kaunis vaikka pappi innostuikin jaarittelemaan. Pienestä prinsessasta ei jäänytkään Justiinaa, vaan tästä lähtien hänet tunnetaan nimellä Iida.

 

Lapsia ja eläimiä

Jerry ja vanhaherra Luga

Jerry ja Vinku

Minä, Erin ja Rooska

"Äiti, mikä toi on?!"

Käytiin viikonlopun aikana taas Tampereen suunnalla. Perjantaina ajettiin Tottijärvelle yöksi. Matkalla pysähdyttiin tupakalle ja Nina sattui samaan aikaan paikalle ja ajettiin heidän uudessa kodissaan käymään samalla. Oli ihana nähdä "kummityttö" Adakin samalla, hän naureskeli meille sitteristään.
Löydettiin Tottijärveltä laatikollinen valokuvia Jukasta ja muista lapsena. Oli kiva katsella niitä ja napattiin jonkun verran mukaankin, että saadaan skannata koneelle.
Lauantaina aamusta suunnattiin Utun tallille Rämsööhön. Toinen omistaja, Sami, on Jukalle entuudestaan tuttu. Lapset olivat innoissaan kun pääsivät katsomaan eläimiä. Tilalla on mm. lampaita, vuohia, kalkkunoita, hevonen, poni, pari sonnia, yms. Lähes kaikki eläimet ovat ihmis-ystävällisiä ja nauttivat huomiosta ja rapsutuksista. Yksi vuohirouva tosin on hieman arvaamaton ja meitä varoitettiinkin, että saattaa puskea jos laittaa käden aitaukseen.
Utun tallilla on se hienoa, että ei tarvitse eläimiä katsella vain aitojen takaa, vaan Samin kanssa pääsimme sonnien, hevosen, ponin ja lampaiden kanssa aitaukseenkin silittelemään. Lampaat olivat lasten suosikki ja he olivat innoissaan yli kahdenkymmenen villaisen kaverin tullessa vaatimaan huomiota. Jerry yritti jopa yhtä karitsaa nostaa onnistumatta siinä. Totesin Jerrylle, että onneksi ei onnistunut, muuten olisi varmasti napannut yhden meille kotiin.
Jerry oli kaikkein rohkein ja jokaista eläintä kävikin rapsuttelemassa Erinin ja Eetun katsellessa kauempaa. Eetu oli eniten odottanut hevosen näkemistä mutta hieman jännitti huomatessaan Rooskan olevan niin iso.
Suosittelen kaikille paikalla käymistä. Jokaiselle löytyy varmasti jotain. Mekin sovimme menevämme myöhemmin vielä uudelleen useamman kerran ja Sami puhelikin, että ensi kerralla lapset pääsisivät poniajelulle yms. Hintakaan ei ole päätä huimaava, vain 7€ / henkilö. Jukkakin nautti selvästi kun pääsi taas Samin kanssa höpisemään ja juttua riitti.

"pieni" Tane-possu, paino n. 300kg

Eläinten jälkeen suunnattiin Ylöjärvelle. Yllätykseksemme paikalla oli myös Ulpu, Tahvo ja heidän vajaan viikon ikäinen pieni miehensä. Pienimies oli hirmu pienen näköinen (vaikka Sofia oli pienempi syntyessään) ja meidän Sofia kasvoi silmissä taas. Jonkin ajan kuluttua Nasu ja Taru saapuivat Tarun siskon ja tämän 3-vuotiaan tyttären Irinan kanssa paikalle. Lapset leikkivät yhdessä ja meidän rakkaat selvästi nauttivat saadessaan seuraa. Todella hyvin tulivat toimeen ja aloin miettimään, että aikuisten pitäisi ottaa mallia pienistä lapsista. Miksemme mekin tutustu ihmisiin ilman mitään ennakkoluuloja?

Epävirallisen kummallinen

Eilen oltiin epävirallisen kummityttömme ristiäisissä. Aamulla Jukan veli tuli perheineen meille tatuoitavaksi ja lähtö viivästyi. Itseäni harmitti paljon kun myöhästyimme tilaisuudesta hieman, mutta juhlan päätähti ei huomannut asiaa. Lana kävi aamulla myös laittamassa mun hiukseni ja sainkin niistä kehuja, että on upea kampaus. Iso kiitos Lanalle ♥
Tilaisuus oli kaunis, tuskaisen kuuma ilma vain teki olosta hieman tukalan. Sofiakin oli hieman kärttyinen kuumuuden takia, mutta jaksoi silti hymyillä ihmisille.
Juhlakalu selvästi nautti huomiosta ja hieman korotti ääntään jos jäi hetkeksi yksin. Aivan valloittava neiti, vienyt mun sydämen täysin. Pikkuneiti nukkui hetken sylissäni ja mulle käytiin sanomassa, että pitää varoa ettei vauvakuume taas vaan iske. Taisi sen verran lumoutunut ilme olla mun kasvoillani.
Tarjottavat olivat loistavia. Saatiin Jukallekin pitkästä aikaa ähky, sen verran santsasi.
Ihana prinsessa ja kaunis nimi tuli hänelle. Etunimeksi tuli Ada. Toista nimeä en viitsi laittaa, mutta sanottakoon, että se on satumainen.

neidit

Lauantaina juhlittiin meidän molempia prinsessoja. Erin täytti 3v perjantaina ja pikkuisella oli nimenantojuhlat. Nyt voin vihdoin paljastaa hänen nimensä täälläkin (kaverit ja sukulaiset sen jo tiesikin). Hänestä tuli Sofia Lumi-Tuuli.

Kutsuttiin juhliin melkein 50 henkeä ja osa jätti tulematta. Ehkä hyvä niin, kämppä oli jo nyt täynnä ja oli ahdistavan kuuma. Ei myöskään saatu kutsuttua kaikkia kenet olisimme halunneet paikalle. Tälläisiä juhlia varten olisi pitänyt ehkä vuokrata joku tila.

Eetu ei ollut mukana juhlimassa vaan vietti aikaa mummin kanssa ja saapui kotiin vasta sunnuntaina. Erin ja Jerry taas nauttivat väenpaljoudesta vaikka alkuun molemmat ujostelivat. Erin myös sai olla kuvaajana kun järkkäristä loppui akku kesken juhlien ja otettiin pokkari käyttöön.
Sofia oli tyytyväinen ja nukkui suurimman osan juhlista.
Itse nautin kun näki ihmisiä, joiden näkemisestä oli taas vierähtänyt turhan paljon aikaa. En vain ehtinyt kunnolla juttelemaan kenenkään kanssa kun sai mennä edes takaisin. Illalla huokaisinkin helpotuksesta kun kaikki vieraat Miikkaa lukuunottamatta olivat lähteneet ja sai ottaa rennosti.

Hei me ollaan elossa!

On blogin päivittely vähän jäänyt. Ihmekös tuo, on ollut uuteen mini-ihmiseen tutustumista, nuuskuttelua, suukottelua ja totuttelua arkeen neljän lapsen kanssa.
Neiti on tehnyt vauva-arjesta todella helppoa; on sisaruksiaan paljon rauhallisempi. Välillä kuuluu pientä ähellystä ja puhinaa kun vatsassa on ilmaa ja harvoin iskee kiukku jos ei ruokaa saa sillä punaisella sekunnilla, mutta muuten hän tutkii ympäristöään kiinnostuneena, nauttii sisarustensa hellyydenosoituksista ja nukkuu. Jos on pientä harmitusta ilmassa, pieni neiti yleensä rauhoittuu kun pääsee sisarusten syliin, siinä viihtyisi vaikka kuinka kauan katselemassa heitä.
Eetu, Jerry ja Erin on myös innokkaana auttamassa pienen hoitamisessa; saan apua jopa vaipanvaihdossa. Ja uutta siskoa myös hyssytellään ja annetaan tutti jos herää sillä aikaa kun teen kotitöitä.

Taitaa tulla aika tiivis sisarusparvi heistä, isommat jo touhuavat tosi paljon keskenään (riitojakin tietenkin tulee, mutta ei niin paljon kuin aikaisemmin) ja nyt jo odotellaan, että pikkusisko saadaan leikkeihin mukaan. Siihen asti tyydytään pussailemaan ja halailemaan siskoa joka välissä.

Mutta älkää huoliko, ei meidän päivät oo pelkkää päivänpaistetta ja sateenkaaria, välillä (lue: aika usein) tulee riitoja ja riehumis-kohtauksia niin ettei pelkkä äänen korotus auta ja jäähyllä istutaan. Tällaisina hetkinä mä olen valmis repimään omat hiukseni irti mutta onneksi jäähyistä on sen verran apua ettei mun päästä ainakaan vielä löydy kaljuja kohtia. Ja ehkä mieluummin niin, että useampi uhma samaan aikaan kuin jatkuvaa uhmailua.


Erin on kiintynyt siskoon yllättävän paljon (odotin mustasukkaisuutta kun on saanut kolme vuotta olla nuorin) ja hänestä on tullut enemmän äitin tyttö. Nyt saa iskäily-viikonloppuisin kuunnella kun neiti itkee että haluaa jäädä äitin ja siskon luokse eikä halua iskälle. Itsekin saa pidätellä kyyneleitä ja yrittää lohduttaa että vain 2 yötä.

Mitä muuta meille kuin vauva-arkea?
Odotellaan Erinin kanssa pääsyä ortopedille. Neidin toinen polvi on syntymästä lähtien klonksunut ja muljunut mutta neuvolalääkäri sanoo vain ettei mitään hätää kun tyttö kävelee. Kävelee kävelee, mutta välillä polvi pettää alta ja pieni kaatuu. Toistaiseksi ollaan vältytty isommilta haavereilta ja hän nousee horjahduksen jälkeen aina ylös ja matka jatkuu. Erin on myös alkanut päivittäin valittamaan että sattuu.  Toivotaan että pian päästäisi ortopedille näyttämään polvea, kamalaa kun toiseen sattuu ja ei osaa auttaa.

Eetu on osoittanut olevansa todella reipas, paikattiin pieni reikä hampaasta toissa viikolla ja pojulta ei tullut edes itkua. Hyvä ettei ole mun hammaslääkäri-pelko tarttunut lapsiin, mulla kun tulee itku pelkästä ajatuksesta että pitäisi mennä siihen penkkiin istumaan.

Jerry on sama hulivili kuin ennenkin. Saa ilmeisesti isällään enemmän periksi asioita, mutta jätkä on yllättänyt mut kun on alkanut ilman kiukutteluja pukemaan ulkovaatteetkin välillä, pari viikkoa sitten tuli vielä huuto "en mä osaa!".
Jerry täytti 4v sunnuntaina. Mihin se aika oikeasti menee? Eikö tuo mini-ihminen juuri ollut maailman iloisin 1 vuotias?
Jerry on aina ollu tosi sosiaalinen ja nauttii kun saa ihmiset nauramaan. Pienestä pitäen ilmeillyt meille ja voi sitä sydämestä tulevaa riemua kun huomannut, että muut nauraa. Vieläkin Jerry ilmeilee meille välillä, mutta nyt on sosiaalisuus tullut esille eri tavalla. Jerry menee kauppareissulla yms ihmisten eteen vilkuttamaan. Yleensä haluaisi käydä vilkuttelemassa kaikki ihmiset läpi, mutta äidin on vähän pakko hoputtaa ettei kaupassa mene koko päivää. Ja lasten eteen Jerry menee hymyilemään ja usein saakin itkevät lapset hiljaiseksi kun he alkavat tuijottamaan meidän suklaasilmää. Vanhemmat ihmiset myös näyttävät ilahtuvan Jerryn vilkutteluista ja useimmat vilkuttavatkin takaisin.

Viime viikko meni Jerryn synttärivalmisteluihin, tällä viikolla leivon Lanan ystävälle sen mahakakun ja sitten saakin alkaa miettimään meidän prinsessojen yhdistettyjä nimenanto- ja 3-vuotis juhlia jotka vietetään ensi kuun alussa. Kutsut on tehty ja tällä viikolla lähtevät eteenpäin, sitten alkaa menun suunnittelu.
Mutta nyt pyykkien kimppuun, tänään meillä on pyykkipäivä.

p.s. Lupaan, että nyt alkaa taas aktiivisempi bloggailu kun arki alkanut kulkemaan.