Ostin tossa muutama kuukausi takaperin 8-bittisen Nintendon Miikkalta. On ollu meillä niin aikuisten kuin lastenkin suosiossa, tosin pelaaminen välillä vähän jää kun saa johtoja vaihdella. Lapset tykkää katsoa kun äiti pelaa ja kokeilla itsekin, tosin joka kerta tulee kiukku kun kuolevat ja senkin takia meillä pelataan hyvin harvoin.
Pelejä meiltä ei löydy kuin 2 kappaletta: Super Mario Bros. ja Super Mario 3. Näillä ollaan pärjätty ihan hyvin ja on mun lempipelejä, joten lisää tuskin tulee, ainakaan hetkeen.
Kiva nähdä kun pojat yrittää pelata samoja pelejä, mistä mä pidin jo lapsena ja joiden parissa viihdyttiin Miikkan kanssa.
Mä en yleensä oo mikään retroilija, mutta Nintendo oli se, mikä oli PAKKO saada. Toivotaan että tää kone pysyy ehjänä niin kauan, että joskus aikanaan saa lapsenlapsetkin pelata sillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti