Muuallakin vikaa kuin vain päässä, haha

Varoitus, sisältää paljastuksia mun sairauksista, Haha!

Piti illalla kirjoitella, mutta oli vähän epätodellinen olo (tai on edelleenkin) joten se sitten jäi.
Neuvolassa meinaan kuului meidän pienellä epätasainen syke. Neuvolatäti sanoi ettei kannata huolestua, voi johtua siitä, että johtoratajärjestelmä ei oo vielä täysin kehittynyt, mutta parempi käydä tarkistuttamassa sydän kuitenkin. Soittikin mulle n. 10 minuuttia käynnin jälkeen ja tänään sitä ollaan sitten ultraan menossa kurkkaamaan, että onko kaikki hyvin.
Tiedän, ettei pidä turhaan stressata asiaa ja kun asia voi oikeasti olla vaaraton juttu, mutta automaattisesti hirmuinen huoli pienestä. Piti pinnasänkykin laittaa eilen kuntoon, mutta jotenkin tuli olo, ettei uskalla ennen kuin tietää tilanteen.
Kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja on käynyt mielessä.. Meidän Miikkalla oli sydämessä reikä syntyessään, mikä tosin meni umpeen lapsena. Ja eräällä puolitutun pojalla oli syntyessään sydänvika, joka leikattiin muistaakseni pojan ollessa hyvin pieni.
Tässä tilanteessa toivon parasta tietenkin, mutta samalla pelkään pahinta..

Kävin myös lääkärissä eilen näyttämässä käsissä ja jaloissa olevaa ihottumaa (hieman rakkulamaisia näppylöitä kämmenistä kyynärpäihin ja nilkoissa, säärissä ja reisissä kuivia punaisia laikkuja). Ei osannut lääkäri sanoa mitä voisi olla kun ei ole hydrocortisonilla lähtenyt. Kehotti nyt rasvaamaan koko kropan kerran-pari päivässä ja sain reseptin vahvempaan kortisooniin, jota laitan käsiin ja nilkkoihin. Yritän näillä hoidoilla 2-4 viikkoa ja jos ei auta, niin uudelleen käymään lääkärissä.
Mä olen kans kummallinen tapaus. Eetun odotuksen jälkeen oon käynyt lääkärissä, jossa mulla on nyt tähän mennessä todettu migreeni, paniikkihäiriö, kilpirauhasen liikatoiminta, virtsatietulehdus munuaisissa asti, raskausajan diabetes, raskausmyrkytys, polven nivelsiteet menivät kun liukastuin v. 2010, nyt tää omituinen ihottuma + kaikkia ns. perussairauksia, eli korvatulehdusta, jne.. Ei nyt muita muistu mieleen. Oon siis saanut ravata lääkäreissä ja verikokeissa enemmän kuin tarpeeksi ja loppua ei näy (vielä). Erittäin kivaa näin neulakammoiselle. Loppukuusta pääsee taas pistettäväksi, otetaan perus verenkuva, kilpirauhaskokeet ja sokerirasitus (yök) ja heti tammikuun alussa suuntaan TYKSiin äitiyspolille, siellä seurataan raskautta kilpirauhasen takia.

Eilen oli muuten ihan kiva päivä. Käytiin Lanan ja lasten kanssa IKEAssa. Harmitti lasten puolesta kun eivät päässeet lapsiparkkiin (mitä odottivat). Jollain pienellä oli käynyt pallomeressä vahinko ja lapsiparkki oli koko loppupäivän suljettu kun pallot pestiin ja niiden piti kuivua.

Annu myös paljasti, että oli yllätyksenä suunnitellut meidän pienelle lahjaa ja sanoi, että saan babyshowerit. Lämmitti mieltä ja en osannut sanoa mitään, hymyilin vaan hölmönä tietokoneen ruudulle. Pakko sanoa, että vaikka mulla ei ole paljoa ystäviä, niin ne, jotka on mun ystäviä, on kyllä ihania <3

Oon tässä yrittänyt miettiä, että mitäpä sitä puuhailis perjantaina kun Jukka lähtee Räpsän luokse saunomaan ja viettämään poikien iltaa. Totesin eilen sitten, että miksi mä yritän keksiä itselleni tekemistä? Juu, oon välillä huono olemaan yksin, mutta vaikka Jukka ja Räpsä käyvät täällä vielä ennen kuin suuntaavat Naantaliin, niin tuskin ovat niin kauan, että lapset ovat ehtineet lähtemään, eli mä varmaan siivoan perjantaina (sarkastinen jippii). Ja jos hemmottelisin itseäni ja ostaisin jotain hyvää syötävää. Ja jos sitä vaikka lainaisi joltain ystävältä jonkun hyvän elokuvan. Ja kaulahuivin kutominen on kesken. Pyykkiäkin varmaan on kertynyt siihen mennessä. Ei tässä kämpässä tekeminen lopu. Jukka kyllä käski, että mun pitäisi ottaa vaan rennosti ja hemmotella itseäni, en vaan tiedä onnistuuko kun lauantai illalla oon menossa auttamaan Emmiä leipomaan Antin syntymäpäiville ja ei tiedä koska Jukka tulee kotiin enkä viitsisi siivoamista siirtää sunnuntaiksi, kun on Antin synttärit ja lapset pitää hakea.


Mutta taidan tästä mennä juomaan ainakin kupillisen kahvia ja odottamaan, että päästään lähtemään ultraan (Miikka on ihana ja vie mut sinne ja vahtii lapsia vielä odotushuoneessa). Hieman jännittää ja aika on vasta 13:50. Onneksi sentään sain näinkin nopeasti ajan, ettei mennyt esim. viikon päähän.

♥ ♥ Nää naiset on jotain niin sanoinkuvaamatonta ♥ ♥