sydän

Tasan 23 vuotta sitten mulle syntyi maailman paras pikkuveli. Ollaan me tapeltu, aika kovinkin välillä, varsinkin kun olin aika ilkeä isosisko ja aina härnäämässä. Mulla on arpi kädessä kun ala-aste ikäisenä Miikka löi mua puukolla käteen yhden aamuisen riidan päätteeksi (ei mikään iso, ehkä sentin mittainen?) ja toisessa kädessä luutunut patti, koska kerran Miikka potkaisi mua käteen ja ilmeisesti siihen tuli joku hiusmurtuma tms.
Kun Miikka oli ihan vauva, mä varastin häneltä kaikki tutit ja istuin keittiön pöydän alla niitä syömässä. Myös kaikki lelut ja herkut omin (sen kyllä huomasi, olin aika pyöreä lapsi, haha). Kerran Miikka yritti mut hukuttaakin mökillä, tai siltä se tuntui kun painoi mua veden alle.
Pienenä mä kuulemma taas pelastin Miikkan hengen kun meinasi itse hukkua samaiseen lampeen. Olin kamala uhmaikäinen ja kitisin paljon. Äiti oli sisällä tekemässä ruokaa tms ja mä olin tuttuun tapaan aloittanut kitinän pihalla. Tällä kertaa kuitenkin kitinä oli äitin mielestä erilaista ja tuli ulos ja Miikka makasi lammessa.

Meidän välit parani vähitellen mitä vanhemmaksi tultiin. Oli niitä tappeluita silti aika reilusti. Vasta kun muutin pois kotoa, meistä tuli tosi läheiset, vaikka silti voidaan välillä vähän kinastella. Nykyään tosin tappelut hoidetaan suun soittamisella, ei käytetä enää väkivaltaa. Nähdään vähintään pari kertaa viikossa. Miikka tykkää mun lapsista hirveästi ja lapset tykkää enostaan. Mun on vaan pakko todeta, että mulla on maailman paras pikkuveli enkä vaihtais tuota entistä pellavapäätä mihinkään maailmassa <3

Hirveän paljon onnea rakkaalle veljelle!

"tyhmä äiti"

Erinin uudet talvivaatteet. Pakko sanoa, että ISO kiitos isille kun osti meille uudet. Mulla on maailman paras isä. Samanlainen tuo on kuin se varastettukin. Jotenkin tykkään tosta vaikkei sellainen "supertyttömäinen" olekaan. Olisin mäkin saanut samalla kauppareissulla uuden takin, mutta tuntu että Erinin vaatteetkin oli jo liikaa pyydetty. Ja saan kuitenkin Annulta lainaan takin, joten turha ostaa uutta takkia mulle kun en kuitenkaan sitä ensi talvena enää käyttäisi, toivottavasti meinaan oon silloin pienempi jo. Haha.


"Tyhmä äiti". Tuo lause on kuultu tänään Erinin suusta varmaan 40 kertaa. Neitiä on saanut kieltää tänään melkein koko ajan, keksinyt uusia temppuja meinaan. Siirtää keittöntuolin työtason viereen, kiipee sinne ja kaivelee kaappeja. Mihinköhän mä tuon tytön kanssa vielä joudun? Ei pojat ole ollut noin jääräpäitä. Saas nähdä onko uusi tulokas sitten siskonsa kaltainen. Jos on niin en tiedä mistä pyydän apua (en usko luojaan joten sieltä suunnasta turha kysyä). Mutta tietääkseni oon ollut samanlainen, joten turha valittaa. voi äiti raukkaa. Haha.
On tuo tyttö silti ihana vaikka saakin mut vanhenemaan ihan liian nopeasti. Joku päivä ajattelin viettää Erinin kanssa äiti-tytär -päivän. En tiedä vielä mitä tehtäisiin, jotain kivaa ihan vaan tyttöjen kesken. Ehkä kirppikselle? Tai jotain. En mä tiedä vielä.. Ehkä käydään moikkaamassa jotain tyttökavereita? Mutta ketä?! Tietenkin siellä pyörisi se uusi Helinä-Keiju elokuva mutta äh. Jaksaako Erin keskittyä? Noh, kait mä jotain kivaa keksin meille.
Nyt lapset sänkyyn ja Tyhmä Äiti saa ottaa rennosti.

nimetön

Jep, eli eilen oli ultra. Hyvin 'kasvain' oli kasvanut, kaikki mitet meni tasan viikoilleen (21+0), ainoastaan mahan ympärys näytti 20+6. En kyllä muista, että kukaan näistä kolmesta kotona juoksevasta rakkaudesta olisi vastannut viikkoja niin hyvin. Kaikki hyvin muutenkin.
Ja pikkuinen prinsessahan meille tulee, mun aavistus osui oikeaan. Kyllä mä sitten tunnen oman kroppani edes jotenkin. Epäilin aluksi, että nähdäänkö sukupuolta ollenkaan kun juuri se alue oli navan kohdalla ja toi varjon kuvaan. Onneksi hän oli hereillä ja päätti hieman siirtyä, että päästiin kurkkaamaan sukupuolta.
Ujo neiti taisi olla, ensin peitteli kasvojaan käsillään ja kun yritettiin ottaa sivuprofiilista kuvaa, hän päätti lytätä naaman kiinni istukkaan ja maistella sitä, joten kuvasta näkee leuan ja otsan, mutta nenä on kadoksissa. Heh.

Mutta kuuluu meille muutakin kuin hyviä uutisia.
Meillä oli eilen Erinin ja Jerryn harjoitukset. Eetu oli myös mukana, koska heidän ryhmänsä harkat oli peruttu. Noh, sillä aikaa kun meillä oli 20 minuutin harjoitukset, joku idiootti varasti mun untuvatakin (tai siis äitin, lainasin sitä koska siihen mahtuu isompikin maha), erään Anitan Takin, Pihla-tytön takin ja Erinin ihan uuden talvipuvun (ostettiin eilen ja ehti olla neidillä vajaa ½ tuntia päällä) + pipon, hanskat ja kaulahuivin.
Mä voin ehkä ymmärtää sen, että mun ja Anitan takit lähti, mutta en sitä, että joku ääliö vie lapselta vaatteet. Ihme, että kenkiä ei oltu viety, tai Jukan ja poikien vaatteita, Eetullakin kuitenkin uusi talvipuku joka ollut pari kertaa vasta päällä..Onneksi oltiin autolla liikenteessä, eikä esim. kävellen tai autolla. Laitettiin Erinille Eetun pipo ja kaulahuivi, että on edes jotain lämmintä ja mä kannoin neidin pikaisesti autolle, oltiin molemmat siis ilman takkia. Kävi sentään sen verran hyvä tuuri, ettei ollut kovaa pakkasta. Oli kyllä sellainen raivo päällä eilen, että jos olisin saanut syyllisen kiinni niin mä luultavasti tällä hetkellä istuisin jossain pidätyssellissä tapon yrityksestä tai ainakin pahoinpitelystä.
Rikosilmoitus tehtiin, mutta tuskin nähdään enää vaatteita. Mä saan Annulta lainaan tai Emmiltä ostettua talvitakin itselleni ja meidän isi on niin ihana, että ostaa Erinille uudet talvivaatteet. Paikan vahtimestarikin oli ihmeissään, koska sieltä (siis Runosmäen nuorisotalolta) ei ole koskaan ennen hävinnyt mitään, mäkin olen joku 8 vuotta käynyt siellä harjoituksissa ja tää oli eka kerta kun jotain varastettiin. Siellä myös kierteli vartija välillä ja tosiaan meidän harkat kesti hyvin vähän aikaa ja yhdessä vaiheessa oli vielä ovi auki kun yksi tyttö kävi vessassa. Eli joku ilmeisesti kurkkinut jossain ikkunan takana ja heti kun ovi mennyt kiinni, käynyt poimimassa vaatteet mukaansa.
Nyt saan muutaman päivän käyttää vanhaa talvitakkia, on vaan hieman ahdistava kun menee juuri ja juuri kiinni ja puristaa, mutta ei auta valittaa. Kyllä se muutaman päivän menee, vkloppuna kuitenkin ollaan menossa Annulle niin saan takin lainaan. Hetken päästä tarttee lähteä verikokeisiin, onneksi Miikka lupasi tulla katsomaan lapsia.
Ja jos varas sattuisi vahingossa eksymään tänne, niin SAISIT HÄVETÄ! Ei siinä mitään että viet kahdelta aikuiselta ihmiseltä takit, joista toinen vielä raskaana, mutta se, ETTÄ  @!#%&!*# VIET PIENILTÄ LAPSILTA VAATTEET TALVELLA...!! PILASIT PIENEN 2½ VUOTIAAN TYTÖN ILONKIN KUN OLI SAANUT UUDET VAATTEET. Olet säälittävä ihminen kun viet jotain lapselle kuuluvaa. Toivottavasti et saa omia lapsia ettei tuo kusipäisyys periydy! Toivottavasti saat ansiosi mukaan!

rv 20+6

Rakkaus <3

Sisarusten kädenjäljet <3

olisiko se tyttö?

Pohdiskelin tuossa päivällä tätä raskautta..
Oon yrittänyt pohdiskella, että pötköttääkö mahassa pieni prinssi vai prinsessa. Ei sillä, että sillä jotain merkitystä olisi, kunhan huvikseni olen arvuutellut. Tähän asti en oo osannut sanoa mitään, mulla kun ei oo koskaan ollut "tyttö- tai poikatunnetta". Nyt kun mietiskelin jonkun aikaa, kallistuin ehkä enemmän tytön suuntaan. Miksikö näin?
Noh, vaikka vauvan koko viime ultrassa vastasikin täysin viikkoja (Erin oli huomattavasti pienempi), niin kuitenkin "kasvain" on aiheuttanut mulle niin ihanat pahoinvoinnit ja närästykset, että ei mitään rajaa. Pojista ei kummastakaan ollut mitään "oireita", Erinistä sitäkin pahemmat. Maha alkaa myös paljon alempaa mitä poikien odotuksissa, ainakin omasta mielestäni. Pojista tuli painoa ihan älyttömästi (Eetusta jopa 37kg, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.) ja Erinistä vähemmän, paino alkoi enemmän nousta vasta puolen välin aikoihin. Tässä raskaudessa ei oo paljoa paino noussut tähän mennessä, yllättävän vähän itse asiassa kun mietin, että olen syönyt suhteellisen paljon, varsinkin kun se on ainut mikä pitää pahoinvoinnin kurissa (sekin onneksi alkanut jo laatumaan).

Jos mietitään vanhan kansan uskomuksia vauvan sukupuolesta raskauden aikana, niin mulla tuntuu menevän suurin osa ihan toisinpäin.
Listaan tähän lihavoituna ne uskomukset, jotka mä olen kuullut ja kursivoituna sen, miten mun raskauksissa on mennyt.
Pojista on hurja pahoinvointi. Pojista ei mitään, Erinistä ihan kamala.
Poikamaha on kapea ja eteenpäin, tyttömaha leveä ja näkyy takaata. Pojista maha oli leveä, Erinistä kapea.
Tyttö vie odotusaikana äidin kauneuden. Tähän en osaa sanoa mitään. Jerry on ehkä ainut kenen aikana olen näyttänyt ihan kamalalta.Eetusta ja Erinistä ei ollut mitään. Tässä raskaudessa on tullut paljon näppylöitä naamaan.
Poikaa odottaessa tekee mieli suolaista, tyttöä odottaessa makeaa. Nojaa, Eetun raskaudessa himoitsin kaikkea makeaa, Jerryn aikana taisi olla suklaa. Erinistä oli värikkäät turkinpippurikarkit ja pepperoni. Nyt on ollut kaikki suolaiset, varsinkin kala ja kana on sellasia mitä tekee koko ajan mieli. Tosin tässä alkuraskaudessa suurin himo oli KYLMÄT dumle-karkit. Eli jos tota mietitään, niin mun pitäis odottaa kaksosia (on kyllä tosi hyvin piilossa sitten toinen, kun on ultrattu jo kolmesti (niskaturvotus, kilpirauhasen takia ja verenvuodon takia)). Haha.
Tyttösikiöillä on nopeampi syke. Piti oikein kaivaa lasten neuvolakortit tätä varten esiin. Mun kohdalla pojilla ollut nopeampi syke, eli tääkin menee mulla väärinpäin. Hah.
"Poikaviiva" (Tumma viiva mahassa). Ei oo muistaakseni kenenkään kohdalla ollut tätä, eikä ole nytkään.
Jos on tummaa karvaa mahassa, tulee poika. Tähän mä voisin ehkä uskoakin. Eetusta oli alamahassa tummempaa karvaa ja samoin Jerrystä. Erinistä ei ollut. Tässä raskaudessa on pari pientä karvaa, joten tyttö?

Tälläisiä. En mä sano että mä uskon täysin noihin omiin pohdiskeluihini, mutta tää on hauskaa ajanvietettä. Kavereista ja sukulaisista n. puolet veikkaa tyttöä ja puolet poikaa. Osa on kyllä alusta asti ollut siinä olettamuksessa, että tyttö tulee. Huomenna sen sitten näkee alustavasti, lopullinen vastaushan tulee vasta kun pikkuinen on syntynyt, haha.

Tän raskauden aikana vaikein himo on kyllä ollut kahvi. Koko ajan on himo kahviin, mutta ei voi juoda kun pari kuppia päivässä. Iltaisinkin pitää korvata kahvi teellä että saa nukuttua. Mutta kun se ei ole sama asia.. No enköhän mä selviä hengissä tästä himosta..

Tässä vielä teille vertailuna joka raskaudesta mahakuvat, harmi kun eivät ole samoilta viikoilta.

Huom. Tän raskauden kuva otettu yläviistosta niin vaikeampi verrata

Naamariaiset

Meillä oli siis ne naamiaiset eilen. Ja tadaa, olin merirosvo. Moni jätti tulematta, paikalle kutsuin 21 henkeä (+ minä itse) ja paikalla oli vaan kahdeksan. Oon hieman pettynyt, mutta kutsuttujen joukossa oli muutama sellainen, joka jättää muutenkin aina tulematta kun kutsutaan. Noh, tietääpä jättää ensi kerralla kutsumatta *hymy* Ja aivan mahtavaa oli yhtäkin ystävää nähdä pitkästä aikaa, muutaman vuoden tauon jälkeen.
Eniten mua harmitti se, ettei Annu ja Jessica päässyt paikalle mutta jos ensi kerralla?
Piti Jessicalta käydä lainaamassa KreisiAlias, mutta ei ollut kotona. Tarttee varmaan jossain vaiheessa ostaa oma, on meinaan ihan mielettömän hauska peli. Täällä siitä itseasiassa mainitsenkin.
Noh, ilta meni pelatessa Scrabblea ja cluedoa ja höpötellessä. Osa joi, osa ei, mutta kukaan ei ollut kunnolla humalassa. Mahtoiko olla edes pienissä? Silti mulla on sellainen olo, ihan kuin olisi krapula, ja vain siksi kun unet jääny vähäiseksi.
Oon siitä iloinen, että jokainen noudatti pyyntöä ja oli panostanut asuun. Ei ollut näitä tyypillisiä "pistän pelkät pupunkorvat päähän".
Sitten odottelemaan, jos joku muu järjestäisi vuorostaan naamiaiset, haha.
Iso kiitos kaikille, jotka jaksoi vaivautua paikalle !! <3

Turhaa löpinää

Mun aamun seuralainen <3

Yritin teille yhdestä kirkkaasta tähdestä ottaa kuvan, mutta pimeyden takia kamera ei ottanut kuin pitkällä valoitusajalla ja mun kädet tärisi hieman niin päätin tehdä tälläisen.

Nyt on jotain pielessä. Mä en oo yhtään aamu-ihminen, en siis oikeasti. Mulle ei kannata puhua ennen aamukahvia ja vaikka nousen sängystä normaalisti 7:30 (Kiitos lapsien), niin mä oon hereillä kunnolla vasta 12 aikoihin. No, nyt kello on 4:57 ja mä olen ollut hereillä jo puolitoista tuntia.
Eikä tää oo tällä viikolla eka kerta.. Mulla on kroppa ilmeisesti alkanut taas opettelemaan yöheräilyihin (näinkö aikaisessa vaiheessa ne alkaa?) ja oon koko viikon herännyt puol neljän aikaan. Useimpina aamuina oon jatkanut unia, mutta tänäänkään en siihen pystynyt. No, eiköhän tää tästä. Onneksi on jotenkin nätti aamu kun taivas on kirkas ja tähdet näkyy, tosin joku voisi sammuttaa nuo katuvalot että ne tähdet näkyisi paremmin *wink*

Eiliseen palaan sen verran, että kyllä se päivä siitä parani. En mä koko kämppää jaksanut sitten siivota loppuun, totesin sen olevan turhaa hommaa ennen kuin oon saanut leivottua ja toi yksi olohuoneen hylly pitäisi kääntää vielä.. Painuttiin lasten kanssa pihalle touhuamaan siihen asti, että Jerry ja Erin lähti iskäilemään ja me lähdettiin käymään äitillä. Totesin matkalla vaan, että onneksi meillä oli talvirenkaat. Matkalla joku oli jäänyt tielle (en tosin tiedä johtuiko kesärenkaista vai oliko auto rikki), oikaistiinpa sitten jalkakäytän kautta (niinkuin muutkin), että päästiin ohi.
Mutta hei! Meillä on tänään naamiaiset, en vieläkään paljasta mun pukua, mutta osaatteko arvata tästä kuvasta miksi pukeudun? *hymy*

Nyt aamukahvin keittoon ja hetken päästä alkaa valmistamaan tarjottavia kun eilen meni hieman myöhäiseksi. Odottelen jo iltaa, näkee ihmisiä ketä ei ole nähnyt hetkeen, yhtä jopa muutamaan vuoteen. Harmi vaan ettei kaksi rakasta ihmistä pääse paikalle. No, jos ensi kerralla sitten. Hauskaa kuitenkin pidetään *hymy*

Ärrinmurrin

Piti päästä vähän purkamaan ärsytystä tänne, pyydän anteeksi.
Ärsyttää vaan kun oon jo puoltoista tuntia siivonnut tätä kämppää mutta näyttääkö siltä? Ehei. Mä olen vielä siitä tyypillinen kaksonen, etten osaa tehdä yhtä asiaa valmiiksi kerralla, vaan siivoaminenkin menee niin, että aloitan yhdestä huoneesta, lähden viemään yhtä tavaraa toiseen huoneeseen ja jään sinne siivoamaan ja hetken päästä joka huone on kesken. No jos kohta sitten jo näyttäis paremmalta. Meiltä lähti eilen toinen sohva kun Jukan työkaveri osti sen. No sen alta ja takaata löytyi sitten tavaraa enemmän kuin tarpeeksi (Miksi sohvissa on pakko olla jalat kun kaikki lelut yms menee sinne?). Lastenhuone on myös kaaos kun eilen illallakin meni renkaidenvaihdossa sen verran kauan ettei ehditty siivoamaan. Ja lapsilla hieman levoton päivä, heti kun silmä välttää niin ollaan pahanteossa. Erinkin on vasta alkanut ylettymään vesihanaan, joten voitte arvata onko meidän vessa taas märkä? Jep, aivan oikein, kyllä on.
Lisäksi tarttee siivota huomista varten kun meillä on ne naamiaiset. En oo muutenkaan mikään siivoamisen ystävä, tykkään kyllä järjestellä hyllyjä ja pestä lattioita, mutta tavaroiden kerääminen lattialta ja imuroiminen on vähemmän hauskaa. Ja vähän hankalaa kun maha on jo nyt vähän tiellä ja kumartuminen ahdistavaa. No kaipa tää tästä. Lastenhuone näyttää muutenkin nyt aika kamalalta kun lapsilla oli joku kiusataan-äitiä -päivä ja he päätti repiä tapettia seinästä. En tiedä mikä älynväläys se oli kun eivät ole ennen sellaista tehneet? Tartteepa sitten joku päivä suunnata maalikauppaan ja maalata koko huone ettei vastaavaa tapahdu enää.
Ei mua tuo siivoaminen varmasti ärsyttäisi näin paljon, ellei olisi muitakin asioita, mitä pistää tällä hetkellä kiukuttamaan.
En tiedä meinaako Jukka olla tänään pidempään töissä kun eilen sai vastaukseksi vain "katsotaan huomenna" ja tänään ei saa vastausta ollenkaan.
Ja sitten tuo Erinin ja Jerryn isä.. Joka ikinen kerta kun on hänen viikonloppunsa, MINÄ saan laittaa viestiä, että koska hakee. Olen kuitenkin tehnyt hänelle listan, jossa on merkittynä jokainen hänen viikonloppunsa, joten ei voi johtua siitä, että unohtaisi. En vaan jaksaisi tätä kun ei ole mun asia hoitaa joka ikinen kerta. Noh, saa tänään pienen tiukkasävyisen saarnan, että haluan tästä lähtien joka kerta tietää edellisenä päivänä suunnilleen kellonajan koska tulee. En meinaan voi mitään menoja suunnitella kun en tiedä aikaa. Mitä jos mun täytyy käydä pankissa tai kaupassa tms?
Tuntuu myös, että aika loppuu kesken. Ensin tarvitsee siivota, sitten käydä kaupassa, leipoa huomiseksi ja äitiltä tarvitsisi mun ja Jukan naamiaispuvut hakea ja äh.
Noh, kaipa tää päivä tästä paranee, kohta pääsee viikkaamaan pari koneellista pyykkiä kaappeihin (ehkä olen omituinen, mutta tykkään siitä). Nyt keittämään äkkiä kahvia itselleni, aamukahvitkin juomatta vielä, ja sitten jatkamaan hommia. Pyydän anteeksi purkautumista, ei vain ole mun päivä tänään ja mieluummin puran tänne kuin menetän hermoni ja kippaan juuri siivoamani tavarat lattialle takaisin *wink & hymy*

Tänään tämä äiti yrittää ulkoisesti näyttää rauhalliselta, kun sisällä näytän tältä, haha :

kuva täältä

EDIT. Ehkä tää teksti oli ihan hyvä kirjoittaa niin kaikki näkee, että ihan tavallista arkea mekin eletään, ei kaikki oo tehty sateenkaarista, linnunlaulusta ja kukkasista.

Talvi yllätti? Ei meitä ainakaan

Tai otsikkoon viitaten, ehkä hieman. Ei ajateltu, että alkaa tänään satamaan ennen kuin lapset on nukkumassa, joten vaatetus ei ollut paras mahdollinen. Tosin ei me kävelty kuin isin luota autolle ja autolta kotiovelle, joten eiköhän me saada anteeksi se, että hanskat ja kaulahuivit oli kotona (päivällä niitä kun ei tarvittu kun lähdettiin kahville).
No kuitenkin, ihanaa miten noin pieni asia kuin ensilumi voi saada kolme pientä ihmistä ikionnellisiksi. Silmät loisti ja naurusta ei meinannut tulla loppua. Alkoivat he myös toivottelemaan autossa hyvää joulua ja piti muistuttaa että jouluun on vielä se pari kuukautta aikaa. Heh.
Huvittaa vaan jotenkin aikuiset ihmiset. Jos ensilumi jo ärsyttää, niin talvesta tulee teille piiiitkä ja synkkä; epäilen meinaan ettei se lumentulo tähän lopu. *Wink*. Ottakaa lapsista mallia ja iloitkaa pienistä asioista, mä ainakin olen onnellinen, että lunta tulee, ei talvi oo talvi ilman lunta. Ja mikä kivempaa kuin pukea koko perhe lämpimästi ja painua pihalle tekemään lumiukkoja ja lumienkeleitä. Ja ei, en sano etten pidä muista vuodenajoista, päin vastoin (itse asiassa lempparit on kevät ja syksy). Haluan löytää joka vuodenajasta jotain hyvää.
Katsokaa nyt näitä ilmeitä, itselle ainakin tuli hyvä mieli kun näin lasten riemun *hymy*

Pistettään tähän lopuksi taas yksi kuva itsestä kun aina tulee laitettua vaan lapsista, he on niin paljon parempia malleja *hymy*

Joulupohdiskeluja vähän ajoissa..

Oon tässä yrittänyt jo miettiä joululahjoja ettei tule kiire niiden kanssa. Tänä vuonna ei ole paljoa rahaa käytettävänä niihin kun on pitänyt hommata sen verran tarvikkeita vauvalle ja muutenkin mennyt hieman liikaa rahaa (mutta ei siitä sen enempää).
Aika harvalle tulee tänä vuonna hommattua mitään, Jukan puolelta en edes vielä tiedä kelle kaikille täytyy alkaa miettimään. Omalta puoleltani lahjat saa äiti, isi & Tanja (äitipuoli siis), Miikka, kummipoikani Antti, omat lapset, Jukka ja luultavasti parhaat ystävätkin saavat jotkut pienet.
Tänä vuonna oon ajatellut panostaa noihin tee-se-itse -lahjoihin enemmän, ei vaan siksi että tulee halvemmaksi, vaan myös koska ajatuksena kivempia. Oon vaan hieman huono keksimään mitään, oon huono kutomaan ja muutenkaan esim. villasukat ei innosta edes ajatuksena, niitä kun jokainen varmaan saa joka paikasta muutenkin. Meillä ainakin lapsilla on joka vuosi useammat villasukat ja joka vuosi saadaan ainakin yhdet uudet.
Äitille ja isille (& Tanjalle) oon jo keksinyt lahjat. Käyn ikeasta ostamassa  6 valkoista kahvikuppia molemmille ja ostan myös posliinitussit, joilla lapset saavat koristella kupit, ideana että Eetu koristelee äitille 2 kuppia, Jerry 2 ja Erin 2 ja isille samoin. (Nää voin paljastaa koska tiedän että ko. henkilöt eivät lue mun blogia.
Eräs läheinen pariskunta saa vauvan ja löysin täältä ihanan idean, jonka yritän toteuttaa. En varmaan ihan samanlaista osaa tehdä, mutta yritän kuitenkin. Toi vaan oli jotenkin niin suloinen. Tykkään kokeilla kaikkea erilaista "askartelua" ja toi on just sellaista. Tekis jo mieli aloittaa, mutta varmuudeksi odotan vielä jonkun aikaa (raskaus kun sen verran alussa). En tiedä ehtiikö sukupuoli selvitä ennen joulua, tosin se ei haittaa kun voin tehdä neutraaleilla väreillä että sopii sekä tytölle että pojalle.
Muille en sitten olekaan vielä keksinyt. Onneksi aikaa on vielä pari kuukautta. Ideaoita saa antaa, ite en oo löytänyt vielä oikein mitään. Ja kun haluan kuitenkin, että lahjasta on jotain hyötyä, en halua hommata mitään turhaa roinaa.. Lapset tietenkin eri asia, vaatteita varmaan tulee hommattua, mutta myös leluja vaikka niitä paljon jo löytyykin. Sittenpähän voi taas hyvällä omalla tunnolla karsia niitä ja viedä ylinmääräiset jollekin tarvitsevalle. Heh.
Tietenkin voi olla, että jotkut saavat lahjaksi jotain herkkuja jos leipomiskärpänen puree ennen joulua enkä muuta annettavaa keksi. Jos taas löytäisi jotain kivoja ohjeita. Täytyykin kiittää tässä samalla kaikkia, jotka pitävät leipomisblogeja. Olen useita maistuvia reseptejä löytänyt ja aina blogeja selatessa kuola meinaa valua näppäimistölle (onneksi tän näppäimistön pitäisi olla vedenkestävä. Lastenkestävä ei tosin ole, ikävä kyllä..). Samalla voisin bloggaajia vähän torua, tuntuu että joka kerta lihoan 10 kiloa kun jään kuolaamaan pelkkiä herkkujen kuvia. Haha.

Tämä siis siksi, että halusin jonkun leipomiseen liittyvän kuvan, mutta en osannut päättää minkä.
Kuva on kuitenkin omani.

..and that's who I am.

Joku aika sitten näin näitä useammassa blogissa niin päätin tehdä itsekin.. Oli vaikea valita vain muutamaa, kun niin moni olisi kertonut minusta, mutta en viitsinyt liian montaa kuvaa laittaa. Joten tässä on, minä pähkinänkuoressa (ahdasta, auttakaa ulos! Joojoo, hahhah, olipa hauskaa):
Niin ja kaikki kuvat täältä!

Kyllä maailmaan värejä mahtuu

Mulla on tässä viime aikoina tullut olo, että en ole tyytyväinen tähän kämpän sisustukseen. Varsinkin olohuone on kamalan tumma. Alunperin kaikki lähti siite kun meinasin jyrätä Safin kun en huomannut pientä tummalla matolla. Sitten alkoi jotenkin ärsyttämään keittiö ja sen värittömyys. Päätinkin, että jossain vaiheessa alan muuttamaan sisutusta, tosin olisi kiva löytää uusi asunto ennen sitä, tää kun käy aika ahtaaksi jo.
Keittiöön on suunnitteilla vaaleita värejä (beigeä, valkoista) ja hieman ruskeaa. Ja tehoste-väreiksi keltaista ja oranssia (idea lähti oranssista sauvasekoittimesta jonka sain äidiltäni).
Makuuhuoneeseen tulee violettia ja purppuraa, koska sain Annulta ihanat purppurat verhot. Tarkoitan siis ihan vain petivaatteita ja verhoja, muuten saa olla valkoinen/vaalea, seiniä en ala maalaamaan.
Vessaan ja kylpyhuoneeseen haluan vihreää, sinistä ja turkoosia, koska näistä väreistä mieleeni tulee vesi ja olen jo pitkään halunnut kylpyhuoneeseen näitä värejä.
Jos saisimme sen verran isomman asunnon, että lapsille saisi omat huoneet, tai Erinille ainakin (ja mahdollisesti vauvalle, jos on tyttö), tulisi Erinin huoneesta valkoinen ja tehoste-värinä vaaleanpunaista koska neiti itse pitää siitä. Pojille haluaisin valkoisen lisäksi vihreää tai turkoosia (en ole vielä päättänyt).
Olohuone on tällä hetkellä suurin "päänvaiva". Haluaisin kaikki mustat hyllyt vaihtaa valkoisiin ja matot joko beigeihin tai ruskeisiin. Ruskea sohva saa jäädä. Muutenkin haluaisin olohuoneeseen ruskean ja beigen eri sävyjä, en tiedä mik on, mutta olen rakastunut näihin väreihin. Miettikää itsekin, suklaan ja maitokahvin värejä. Tietenkin jotain pientä väriläikkää olen suunnitellut ettei olohuone näytä liian yksitoikkoiselta, mutta siinäkään en ole osannut vielä päättää että haluanko oranssin vai turkoosin. Luultavasti päädyn oranssiin koska on lähempänä luontoa (ruska <3 ).
Jukka onneksi antaa mulle vapaat kädet kämpän suhteen ja luottaa mun makuun *wink*


Tuosta ruskeasta ja beigestä, vauvallekin olen ostanut näiden värisiä juttuja. Pinnasänky on vaaleaa puuta ja sinne tulee beiget petivaatteet. Henniltä ostin vauvakeinun jossa on näitä kahta väriä. Parin viikon sisällä saadaan touhumatto, näillä väreillä tietenkin. haha. Olen myös laittanut näiden värisiä pehmoleluja talteen, että voin pestä ne jossain vaiheessa ja asetella pinnasänkyyn kun kasaan sen.
Rattaat sentään on eri väriset (siniharmaata ja luonnonvalkoista). Oli tosin lähellä etten olisi tilannut eräästä paikasta ruskea-beigejä rattaita. Onneksi löytyi halvemmalla nuo ja ovat kuitenkin kivan näköiset.


 Eiliseen liittyen oon taas tänään katsonut kaikkia vaippakakkuja ja masukakkuja, tyhmä minä. Ei haaveilu sitten loppunutkaan, heh. Noh, äkkiä tarvitsee keksiä paljon tekemistä niin ei ehdi haaveilla.
Tänään ainakin on pyykinpesua ja -viikkausta ohjelmassa. Ja tänään tai huomenna saa kaivaa talvivaatteet esiin kun sitä lunta on kerran luvattu. Mä en kyllä mahdu omaan talvitakkiini, en ainakaan kauaa. Tarvitsee alkaa kyselemään olisiko jollain lainata isompaa takkia talveksi ettei tarvitsisi yhden talven takia ostaa.


Jeejee, perjantaina pitkästä aikaa ajattelin leipoa. Pidän lauantaina naamiaiset ja kaveri toivoi että tekisin snickers-cupcakeja. Saas nähdä mitä niistä tulee. Ajattelin kans tehdä jotain suolaista, luultavasti pizzaa tai sitten jauhelihapasteijoita, joita Miikka pyyteli ja jotka on olleet joka syntymäpäivillä suurmenestys. Ja jos ei muuten niin teen molempia, ite kun oon enemmän suolaisen kuin makean ystävä ja kuitenkin lauantai menee syödessä kun alkoholia en juo.
Muutama on jo ilmoittanut, ettei pääse lauantaina paikalle, mutta suurin osa ilmeisesti tulee. Toivottavasti ainakin. Aika moni meinaa juoda, mutta en sentään yksin ole selvinpäin, Lana ainakin meinaa olla juomatta vaikkei pieniin päin olekaan. Hauskaa kun voi ilman alkoholiakin pitää. Ja onpahan parempi olo aamustakin (paitsi mulla, välillä mun aamupahoinvointia voi verrata krapulaan, haha).
Mun naamiaisasukin valmistuu varmaan tänään kun äiti saa tehtyä sen loppuun. En tosin paljasta teille mikä se on, saatte lauantaihin tai mahdollisesti sunnuntaihin asti odottaa. Hah!
Oon jo tosi pitkään halunnut pitää naamiaiset, mutta jotenkin vasta nyt sai aikaiseksi. Samalla juhlitaan vähän halloweenia (vaikka se vasta ensi viikolla onkin) ja Miikkan syntymäpäiviä (täyttää viiminen päivä 23v).Ja jos nää menee hyvin ja ihmiset viitsii panostaa pukuihinsa niin joskus myöhemmin sitten uudelleen. Kenties uutena vuotena? Tai ensi kesänä mun synttäreillä? Sillon mä olisin vähän pienempi, tai maha ainakin olisi niin ei tarvitsisi yrittää keksiä mahaan sopivaa asua (kuka teistä on nähnyt esim. raskaana olevan keijun tai isomahaisen smurffiinan? En tarkoita että itse pukeutuisin näihin asuihin, on vaan esimerkkejä).

Mutta nyt ruuan tekoon ja sitten pyykkikasan kimppuun ennen kuin Jukka tulee kotiin. Ehkä illalla taas palailen blogin kimppuun. Luultavasti....

Haaveilua

Oon Eetun raskaudesta asti haaveillut että joku pitäisi mulle babyshower'it, en lahjojen takia vaan olis kiva saada vähän sitä "spesiaalihuomiota" ja tuntea, että ystävät on mukana (niin moni ystävyyssuhde kun on kariutunut raskauksien aikoina kun ollut eri elämäntilanteet).. Aina välillä toi haave on haihtunut mielestä mutta taas kun menin lukemaan Essin blogista hänelle järjestetyistä yllätys vauvakutsuista niin äh.. Taas toiveena, vaikka iso epäilys onkin ettei toteudu.
Tyhmänä vielä oon villinnyt tätä "kuumetta" lukemalla muitakin juttuja noista ja kaikkia leikki-vaihtoehtoja ja mahdollisia tarjottavia ja kiitoslahjoja yms yms. Erittäin fiksua jooh. Onneksi tällä kertaa järki päässä ja pää sanoo ettei tule tapahtumaan ellen itse järjestä (mitä ei tosiaan tule tapahtumaan, tottakai ystävien pitää järjestää omasta tahdostaan ja mieluiten salaa niin mun ei tarvitsisi  vaivata päätäni millään järjestelyillä; muutenkin sen verran kaikkia illanistujaisia yms tulee pidettyä (tyttöjen iltoja, naamiaisia, lasten syntymäpäiviä yms)). Mutta se siitä haaveilusta, piti päästä purkamaan vaan tää pois mielestä, heh.


Jos sitten muita asioita. Tänään Antti ja Emmi kävi meillä. Oli ihanaa nähdä kummipoikaa pitkästä aikaa <3 Hirveän huono omatunto kun en oo saanut aikaiseksi mentyä Emmille (tai mihinkään muuallekaan). On vaan päivittäin sellanen olo että plääh (närästystä, väsymystä, pahoinvointia yms) ettei tuu mieleenkään että lähtisin lasten kanssa kävelemään tai bussilla mihinkään, se kun on oikein ratkiriemukasta puuhaa. Bussissa Eetu on ainut kun malttaa istua paikallaan ja pitää kiinni, kävellessä jokainen juoksee edellä ja mun kunnon kanssa ei juosta perässä..
Mutta Anttiin takaisin. Oli siis ihana nähdä pientä miestä taas ja jotenkin haikeeta huomata, että Antista on tullut iso ies, oppinut muutamia sanoja ja ensi kuussa täyttää jo 2v. Aika menee nopeasti, just mulla oli pieni käärö sylissä.
Myös Lana kävi taas kun on iltavuorossa. Musta on kiva nähdä Lanaa niin usein, iltavuoro-viikoilla tulee yleensä kahville ennen työpäivää ja aamuvuoro-viikoilla melkein joka päivä töiden jälkeen. Naureskeltiin tuossa yksi päivä, että kun lapset kyselee Lanan perään aina kun Lana ei ole meillä, niin kunhan ovat niin vanhoja, että leikkivät pihalla yksinään ni heidät varmaan löytää Lanalta (asuu lyhyen matkan päässä meinaan).

Muuten päivä on mennyt vähän sekalaisissa tunnelmissa. Paikkoja särkee, varsinkin liikkueessa, mikä vaikuttaa negatiivisesti mielialaan. Myöskin Erin on taas keksinyt erilaisia temppuja mun harmaannuttamiseksi. Toisaalta, kasvain on tänään potkassut muutaman kerran kovemmin (ainakin luulen, että ovat potkuja. Mulla on istukka etureunassa joten vaikeampi tuntea liikkeitä). Ihanaa kun pieni alkaa liikkumaan, helpottaa mun keskenmeno-pelkoja ja tuntuu todellisemmalta koko raskaus. Saa vain nähdä millaista rumbaa pieni pitää kunhan liikkeet alkavat tuntumaan enemmän, kävin meinaan 18.9  TYKSissä tutkimuksissa (raskautta seurataan tarkemmin kilpirauhasen liikatoiminnan takia) ja siellä ultrattiin ja katsottiin sykkeestä ja vauvan koosta, että onko meidän kasvaimella mahdollisesti liikatoimintaa. Noh, eihän hän meinannut olla hetkeäkään paikallaan, hoitajakin naureskeli että on joku adhd-kohtaus päällä kun riehuu ja potkii noin. Yritettiin molemmat salaa kurkkia sukupuolta mutta kumpikaan ei nähnyt mitään siltä riehumiselta.. Noh, ensi maanantaina sitten katsellaan näkyykö sukupuolta. Itselle sillä ei ole niin väliä, ainoa että osaan ottaa oikeat vauvanvaatteet esiin ja pestä ne. Jukkaa kiinnostaa enemmän kun on eka oma kyseessä. Ja on meillä lähipiirin kanssa leikkimielinen arvailu meneillään sukupuolesta..
Tekisi jo mieli kaivaa pinnasänky esiin ja pestä kaikki vauvanvaatteet ja laittaa kaappiin mutta tuntuu että on vähän aikaista vielä kun vasta puolessa välissä mennään. Minäkö malttamaton? Tarvikkeet on onneksi melkein kaikki jo hommattu (uudet rattaat, turvakaukalo yms kun vanhat menneet rikki tai lahjoitettu eteenpäin). Pikkujuttuja vielä tarvitsee hommata, mm. tuttipulloja, tutteja, itkuhälytin, EHKÄ ns. parvekevaunut tohon takapihalle, vaippoja, yms. Onneksi on aikaa vielä reilusti ja voi jättää vaikka alkuvuoteen...
Mutta nyt antamaan lapsille iltapalaa ja sitten pesulle ja nukkumaan. Jos itsekin pääsisi aikaisemmin sänkyyn tänään eikä kukkuisi hereillä puoleen yöhön..

I love your blog

Sain tuossa reilu kuukausi sitten Maraselta I LOVE YOUR BLOG -tunnustuksen (Kiitos!) ja nyt mun pitäisi itse jakaa kuva eteenpäin viidelle. Ei ollut vaikea valita lemppareita :)

Tunnustus meneekin sitten seuraaville blogeille (eivät ole järjestyksessä):

Kolme ja Puoli lasta

I don't know where I am going, but I am on my way

PEACE, LOVE AND POOPDIAPERS

I wanna be your doll.

Last DAY

Nyyh, mun vauvat on jo isoja

Sunnuntai-iltana annoin itselleni luvan rentoutua kunnolla. Illalla pistin villasukat jalkaan ja nappasin viltin viereen sohvalle. Tein itselleni ison kulhollisen nuudeleita (ollut niihin himo tässä muutaman viikon), keitin teetä, pilkoin hieman suklaata, kulhoon otin jotain pantterinameja joita Jukka oli tuonut ja laitoin kynttilät palamaan. Ja eikun sohvalle nauttimaan ja katsomaan elokuvaa. Nautin olostani kun lapsetkin nukku hyvin.

Anteeksi kuvanlaatu.

Meillä Erin on vasta vähän aikaa nukahtanut itse sänkyyn, harjoittelua on hieman haitannut se, että lapset nukkuu kaikki samassa sängyssä (kerrossängyssä missä alhaalla 2 paikkaa ja ylhäällä 1). Nyt kuitenkin suostuu jo nukahtamaan ihan itse, vaikka illalla onkin joka kerta sama rumba; "minulla pissahätä", joka kerta vaikka just ennen sänkyyn menoa oltais käyty vessassa. Noh, pääasia kuitenkin, että neiti käy pikaisesti aina vessassa ja hipsii takaisin sänkyyn ja nukahtaa sinne. Ei enää nukuttamista (ennen seuraavan syntymää siis. haha).

Ja ne ketkä muistaa mun projektit, niin voin ylpeänä kertoa että meillä on sekä Erin että Jerry olleen KOKONAAN (!!) kuivia .heinäkuusta asti Nopeasti he sitten oppivat kun alkoi kiinnostaa. Jerryllä kun oli pitkään se, että pottailu ei kiinnostanut yhtään. Noh, kun se alkoi kiinnostaa niin n. viikko ja poju oli kokonaan kuiva. Eikä häntä pottailu alkanut kiinnostaa, oli sitä mieltä että on iso poika ja käy vaan pöntöllä. Ja kun Jerry oppi, alkoi Eriniäkin kiinnostaa enemmän ja pari viikkoa niin neiti oli kokonaan kuiva. Äiti on niin ylpeä <3.


Eilen oli harkat taas. Eetu on siirtynyt isompien ryhmään, Mineihin ja me Erinin ja Jerryn kanssa käydään yhä Kirpuissa. Kirppuja on nyt syksyn aikana jäänyt pois jonkun  verran ja eilenkin lapsia oli vain neljä (saa nähdä jääkö ryhmä näin pieneksi). Hieman harmittaa mutta elättelen toiveita että joku vielä innostuisi tulemaan. Ja jos ei vanhat palaa, niin saisimme uusia tanssijoita. Itsekin joudun jossain vaiheessa jäämään pois kun mahan kanssa tanssiminen käy vaikeaksi ja Jukka pääsee mun tilalle.
Eetusta on tullut tosi reipas kun aloitti mineissä; ei pelleile yhtään ja tosi hienosti tanssii. Tykkää olla uudessa ryhmässään kun on oman ikäisiä kavereita ja ohjaaja Noora on tosi mukava. Mun iso pieni poikani. Tää tanssiharrastus mun mielestä auttaa siihen kun Eetu aloittaa ensi vuonna eskarin.

Kuvat otettu puhelimella joten laatu on mitä on :)

Jos joku ei siis vielä tajunnut noista aiemmista postauksista, niin meillä odotetaan perheenlisäystä<3
Viikkoja on tänään täynnä tasan 20. Vauvaa kutsutaan tällä hetkellä kasvaimeksi <3
Viikon päästä on ultra, joten silloin enemmän pikkuisesta.
Kuten kuvista näkee, maha on kasvanut ihan kivasti jo nyt...

ja vihdoin, lokakuu..

Ja niin päästiin tähän kuuhun.
On tapahtumaa riittänyt. Lana kanssa oltiin "treffeillä" ja katsomassa Step Up Revolution. Tykkäsin ja paljon. Ja koska kyseessä oli "treffit" niin tottakai ostin Lanalle ruusun.
Eetu sai oman villatakkinsa vihdoin. Nyt kaikilla rakkailla on sellainen. Itsellekin olisi kiva sellainen saada mutta langat tulisi aika kalliiksi ja äitillä olisi iso homma. Noh, täytyy katsoa myöhemmin.
Erin on saanut olla mun ja Lanan koekaniinina kun ollaan kokeiltu kampauksia. Yritä vaan tehdä jotain neidille joka yrittää juosta karkuun. haha.

Jukalle myös syntyi toinen veljenpoika ja käytiin katsomassa pientä kun oli pari päivää vanha. Ihana nyytti. Pieni ei vaan halunnut seurustella meidän kanssa, nukkui koko vierailun ajan.

Sain myös Jukalta kukkia viime viikolla. Tosin vinkkasin asiasta muutama päivä aikaisemmin ja sanoin että en oo piiiitkään aikaan saanut kukkia. Ehkä jos seuraavalla kerralla saisi ilman vinkkailuja. heh.

Perjantaina meillä oli lasten naamiaiset. Paikalla meitä oli minä, Eetu, Jerry, Erin, Jukka, Lana ja Miikka. Tein lapsille barbapapa piñatan ja "aasin" hännän kiinnitykset (jokaiselle omansa, Erinille ponin, Eetulle dinosauruksen ja Jerrylle Angry Birds'in). Ja tietenkin meillä oli hieman naposteltavaankin; Angry Birds -leipiä, dippejä, cocktailtikkuja, cokista, kurkkua, paprikaa ja porkkanaa dipattavaksi. Lapset eivät vaan naamiaisasuissaan viihtyneet kauaa, Eetu sanoi että tuli kuuma ja Erin hylkäsi keijunsiivet heti alussa. Jerry myös hylkäsi Nuuskamuikkusen hatun ja huivin heti aluksi ja kesken illan vaihtoi asunsa Buzz Lightyearin pukuun. Mutta hauskaa meillä oli.

Lauantaina lähdettiin Raumalla käymään, pappani meinaan täytti 80v. Eetu ujosteli kaikkia, mutta Jerry juoksi ympäri kämppää ja istui jokaisen sylissä. Oli oma itsensä siis. Jerry kävi myös halaamassa kaikkia kun oli aika lähteä kotiin. Harmi ettei tarjoiluista tullut otettua kuvaa, oli meinaan aivan loistavan makuista voileipäkakkua. nams.
Näytettiin lapsille myös pihan perällä oleva pomminsirpale (alempi kollaasi, kaksi alinta kuvaa).Sirpaleen löysi isopappani ja laatassa lukee seuraavasti:

Muisto talvisodasta

Tämä sirpale löytyi 2.2.1940 käydyn pommituksen jälkeen Rauman sataman levityksen laiturilta josta otin sen talteen

Lauri Kuusinen, Kersantti

Syyskuu

Sitten ollaankin jo syyskuussa.
Kamera ollut ahkerassa käytössä. Ollaan käyty kuvaamassa tuossa viereisessä metsässä, Aurajoella, Liedossa, Kupittaalla, Naanatalissa ja Ruissalossa. Ihanaa kun on syksy. Mä itse rakastan syksyä yli kaiken.. Pimenevät illat, ruska, kynttilät, villasukat, yms. Ja syksyn värit, ah <3

Lana on meillä viihtynyt melkein päivittäin, melkein asuu meillä. Lapset tykkää kun täti on kylässä ja jos on päivä jolloin Lana ei tule, alkaa kamala kysely että "missä on Lana-täti?!". Musta on ihanaa että paras ystäväni on tärkeä myös lapsille.Tykkää lapset hirveästi myös Annusta ja Jessicasta, mutta nähdään harvemmin niin Lana-täti on ehdoton lemppari.

Nuo lasten villatakit löysin Essin blogista ja rakastuin (Eetulla omansa ensi kuun kuvissa). Tottakai lähdin lankaostoksille ja äitin luokse tekemään tilausta. Noi on vaan niin söpöt.

Oltiin Eetun kanssa Jessican luona "leikkitreffeillä". Eetu pääsi siis touhuamaan Aatun kanssa ja samalla me saatiin Jessican kanssa päivitettyä meidän yhteiskuva (edellinen siis 2 vuotta vanha). Päästiin me tietenkin samalla juttelemaan kunnolla.
Sienimetsässä tuli myös käytyä ja saaliiksi reilu puoli muovikassillista kanttarelleja ja suppilovahveroita, mistä tein (ekaa kertaa elämässäni) 2 sienipiirakkaa ja pakastinkin vielä osan sienistä. Näytti piirakka maistuvan muille (itse en sitä syö).

Loppukuusta oli myös Kiikurien Ruskarieha mihin lähdettiin Jukan ja Eetun kanssa. Mä toimin siellä kuvaajana kun muut leikkivät. Oli polttopalloa, pituushyppyä, pallonheittoa ämpäriin ja keihäänheittoa grillitikuilla. Oli myös jotain viestijuoksuja. Kaikki viihtyivät ja hauskaa oli. Lopuksi vielä grillattiin hieman makkaraa.

Juoma ylhäällä oikealla on alkoholiton drinkki nimeltään afterglow. Kannattaa etsiä ohje ja maistaa.