paljon juttua ja kuulumisia.

Tajusinpa taas, on ollut blogin puolella hiljaisempaa. Muka on ollut niin kiire ettei ole ehtinyt kirjoittamaan vaikka tosi asiassa olen jännittänyt koska Nina lähtee synnytämään ja päässä on miljoona askartelu ideaa, että olen vaan yksinkertaisesti unohtanut.

Mulla on kova hinku päästä tekemään kaikkea, etu- ja takapihoillekin olen keksinyt vaikka mitä ja nyt levottomana odotan pääseväni tekemään kunnolla. Ehkä jo viikonloppuna?

Viime viikonloppuna käytiin taas Tampereen suunnalla, ensin Ylöjärvellä ja sieltä suunnattiin Tottijärvelle. Tottijärvellä käytiin hieman penkomassa navetan vinttiä, tarkoituksena katsella löytyisikö meille mitään enemmän tai vähemmän tarpeellista.
Penkominen vain jäi vähän vähemmälle, koska eräs nimeltä mainitsematon on tunkenut sen täyteen tavaraa. Ja kaikki olikin heitelty vain päällekkäin. Jotain sentään löytyi nyt, nimittäin isohko nukkekoti (barbeille sopiva), jonka aion entisöidä ja tuoda meidän tytöille (ja eiköhän pojatkin sillä leiki.).
Sovittiin, että heti kun Jukan loma alkaa (kesäkuun alussa), suunnataan Tottijärvelle ja siivotaan vintti Pertsan, Eetun ja muiden avulla. Kaikki turha heitetään pois tai mahdollisesti poltetaan ja loput järjestellään kunnolla. En tiedä mitä tästä tulee, koska aiemmin mainitsemani henkilö, joka on syypää tavara määrään, on himohamstraaja, joten en tiedä miten saamme heitettyä mitään pois. Noh, eiköhän me jotain keksitä.

Meillekin vintiltä tulee jotain, ainakin aiemmin mainitsemani nukkekoti (entisöin sen tuon viikon aikana), iso kulmasohva jonka Jukka haluaa meille (sekin entisöitynä ja jossain vaiheessa verhoillaan uudestaan), rottinkituoli lastenhuoneeseen ja mitä sieltä nyt mahdetaan vielä löytää.
Mutta lisää tästä kaikesta kunhan hommat on tehty, lupaan ottaa teille ennen ja jälkeen kuvat yms. Nyt vain malttamattomana odottelen paikalle pääsyä.

Keskiviikkona sain taas leikkiä valokuvaajaa kun Lana halusi kuvia hänestä ja heidän koirastaan Caposta. Haastavaa kuvata niin energistä tapausta (Capolla ikää 1½ vuotta) mutta hauskaa oli ja miten sitä muuten saisi harjoitusta kuin haasteiden kautta?
Eilen (torstaina, kello kun on jo yli puolen yön) olin koekaniinina Lanalle. Tehtiin mulle meikki ja kiharrettiin hiukset. Meikistä tuli aivan upea ja kerrankin tuli olo, että näytän ikäistäni vanhemmalta tai ainakin ikäiseltäni (mä kun näytän oikeasti tosi nuorelta, usein luullaan monta vuotta nuoremmaksi). Kiharat eivät ikävä kyllä pysyneet kauaa, mulla kun on luonnostaan niin piikkisuora tukka ja kävin suihkussa pari tuntia ennen tätä, joten taisi olla liian puhtaatkin hiukset. Ei viitsitty muotovaahtoa laittaa ennen kihartamista, koska pelkään että palavat vielä poikki. Ja tähän lisätään vielä se, että tota karvaa löytyy päästä ihan kiitettävästi, haha. Lupasin, että Lana saa koska vaan kokeilla muhun erilaisia meikkejä kun kerran haluaa harjoitella muiden meikkaamista.

kaunis tekohymy. Mun paikka ei ole kameran edessä vaan takana!! :D En tunne oloani luonnolliseksi kameran edessä

Vaatekaapin siivous osa 4

Ja sitten viimeinen osa liittyen tähän, tähän ja tähän.
Vielä ne kesävaatteet.
Näihin jätin kuvaamatta yhdet farkkucaprit (joihin toivon mahtuvani), yhdet kagas-caprit ja farkku minihameen.
Ei noita hameita ja mekkoja paljoa multa löytynyt. Joku ehkä tunnistikin, niin tuo valko-punaraidallinen oli osa naamiaisasuani. Tämän pidän VAIN jos en näytä muumimammalta se päälläni, haha.  Eetu kyllä sanoi mua muumimammaksi kun näki sen mun päällä ennen naamiaisia.
Mutta kuten en aiemmistakaan, en näistäkään osaa paljoa kertoa. Kuvista näette.

Nämä pidän:

Nämä heitän pois:

Vaatekaapin raivauksen tulos on IKEA-kassillinen vaatteita lähdössä pois. Vielä en tiedä annanko eteenpäin kavereille, vienkö äidilleni kankaiksi vai vienkö johonkin vaatekeräykseen.

Vaatekaapin siivous osa 3

Jatkoa tähän ja tähän.

Aiheenamme pitkähihaiset paidat.
Myönnettäköön, näiden joukosta löytyy yksi, johon toivon mahtuvani vielä (punainen) ja yksi, joka ei ole oikeastaan mun tyylinen mutta menee hyvin esim. juhlissa (toinen kuva, valkoinen virkattu paita).

Pitkähihaisista mulla on aina ollut vähän pulaa, ei tunnu löytyvän itseä miellyttäviä. Suurin osa näistä onkin tullut lahjoituksena kavereilta (kiitos kaverit).
Noita kauluspaitoja en ole pahemmin edes käyttänyt, sain ne äidiltäni erästä esitystä varten ja sen jälkeen ovat pyörineet kaapissa turhaan. Eniten harmittaa tuon musta-valkoraidallisen paidan kohtalo, mutta pakko myöntää ettei ole kaunista kun ne nousee mahan päälle tai paljastaa kaikki ylävartalon makkarat.
Näistäkin löytyy surullisen kuuluisia kokoja S tai 38.
Huom. Pois heitettävien joukosta puuttuu yksi, jonka olen pakannut sairaalakassiin.
Nyt täytyy oikeasti harkita, koska lähtee vaatekauppoja kiertämään.

Nämä pidän:

Nämä heitän pois:

Vaatekaapin siivous osa 2

Jatkoa tähän.
Sitten on lyhythihaisten paitojen vuoro.

Näiden kohdalla alkoi kyllä harmittamaan. Paljon on paitoja, joista en olisi halunnut luopua, mutta minkäs teet kun ei sovi niin ei sovi.
Osa paidoista on liian lyhyitä, ennen mahan vilauttaminen käsiä nostaessa vielä meni, mutta näin äitinä en näe sen olevan itselleni sopivaa. Joissain paidoissa taas koko mättää, osa on XL-kokoisia (kaksi tälläistä kyllä jäi, ovat ihan uusia ja jos laihtumisen jälkeen roikkuvat, äiti saa kaventaa) ja osa S tai XS. En ymmärrä miksi tälläisiä olen pitänyt kaapissa (ja käyttänyt viimeisen puolentoista vuoden aikana!!) kun olen varmaan yläasteelle siirtymisen jälkeen ollut kokoa M. Ja tähän kokoon pyrinkin takaisin.
Sitten löytyi vielä näitä tapauksia, että löytyy reikiä tai ovat venyneet muodottomiksi.
Mutta kuitenkin, tässä kuvina.

Nämä jäävät:

Nämä hieman "hienommat", ns. biletopit

Noita pitsitoppeja löytyy myös valkoinen, se on pakattuna sairaalakassiin.
Aika yksipuolinen värimaailma.

Nämä heitin pois:

Vaatekaapin siivous osa 1

Eilisessä postauksessa puhuin, että karsin vaatteita jossain vaiheessa. No, tänään aloitin sen sitten jossain yskimisen ja väsymyksen välissä. Ajattelin, että kurkku saa levätä kun keskittyy johonkin muuhun kuin kurkun kutiamiseen.
Vaatekaappi näyttää jotenkin tyhjältä, varsinkin kun olen viimeisen vuoden aikana tehnyt jo kaksi vaatteiden karsimista, tämä oli nyt kolmas.

Aloitetaan housuista. Yhtään en heittänyt pois, mutta pakko myöntää, että kaapissa on paljon näiti "Näihin mä vielä mahdun". Olen päättänyt pudottaa painoa sen verran, ettei tarvitse ostaa uusia farkkuja ja jos täytyy niin vain pienempiä. Yhtään isompia en ala ostamaan.
Muutamien farkkujen lahkeet oli hieman kärsineet. Sen siitä saa kun takapuoli on iso ja siksi saa ostaa isompia housuja jotka tietenkin ovat sitten liian pitkät.

Mutta tässä kuitenkin nämä mun housut.

Näihin AION mahtua:

ja näihin mahdun tällä hetkellä:

Näistäkin mustat ovat toppahousut....

+ tämän päivän asu (housut jäävät, paidan heitän pois).

Päätös on ensimmäinen askel onnistumiseen

Tästä kunhan pieni päättää syntyä, alkaa mulla pienimuotoinen kuntokuuri. Tätä ylipainoa on kertynyt tässä viimeisen melkein kuuden vuoden aikana ihan kiitettävästi.
En oleta, että pääsen samoihin mittoihin kuin ennen lapsia, mutta jos nyt edes hieman saisi pois. Ennen lapsia paino pyöri siinä 60 kieppeillä (+- pari kiloa). Nyt lapsia odottaessa on parhaimmillaan paino ollut 99.9kg hups. Nyt ei olla ihan siinä, mutta vaaka näyttää jo yli 90 kiloa. Jos saisi synnytyksen jälkeen tiputettua painon edes sinne 75 kiloon, voisin jo hyppiä riemusta.
Sitä paitsi, olisi kiva tuntea oloni itsevarmemmaksi bikineissä jossain vaiheessa.

Kuva INSTAGRAM // @healthfitmotivation

En meinaa mitään ihan kamalaa rääkkiä, yritän muuttaa ruokavaliota terveellisemmäksi ja syödä vähemmän ja säännöllisesti (!!). Lapset kyllä syövät säännöllisesti, mutta oma syöminen on vähän niin ja näin. Ja sitten tulee naposteltua kaikkea. Nyt voin vielä antaa olla ja hieman nauttia, raskaus kuitenkin tosi lopussa niin voin vielä hemmotella itseäni (tiedän, ei saisi ajatella niin, mutta kuitenkin). Onneksi tosin mieliteot ovat tällä hetkellä terveellisiä; himoitsen hedelmiä ja kasviksia. Nytkin melkein kuola valuu kun ajattelen kasvissosekeittoa.
Joskus tietenkin pakko pitää herkuttelupäiviä, mutta karkit yms voi tietenkin korvata vaikka hedelmäsalaatilla tai suolaisilla herkuilla, kuten kinkku-cocktailpaloilla.

Tietenkin lisään myös liikuntaa, pyrin lenkkeilemään kuutena päivänä viikossa. Ihan vain reipasta kävelyä ja vaunulenkkejä. Salille en kuitenkaan raaski lähteä lasten takia. Myös lasten perässä juokseminen on hyvää treeniä.

Kunhan saan kroppani siihen kuntoon, että tunnen oloni hyväksi, alkaa vaatekaapin raivaus. En ole tällä hetkellä tyytyväinen kaappini sisältöön, vaatteet ei oo mun tyylisiä. Nyt (mahan takia) suurimmaksi osaksi aikaa päällä on collegehousut ja toppi. Tää asu menee kotona ihan hyvin, mutta ikävä kyllä tätä tulee käytettyä myös ihmisten ilmoilla. En viitsinyt hirveästi panostaa äitiysvaatteisiin, menee kuitenkin niin lyhyen aikaa ja sen jälkeen makaavat kaapissa, joten ajattelin pärjätä mun ja Jukan colitseilla tän n. 40 viikkoa.
Löytyy kaapista vähän siistimpääkin, yhdet äitiysfarkut (wuhuu). Näitä käytänkin sitten kaikissa juhlissa + joskus vapaa-ajalla.

Suurin osa kaapista löytyvistä vaatteista on aika vanhoja, mä kun en hirveästi pidä shoppailusta ja en raaski omiin vaatteisiin käyttää paljoa rahaa. Suurin osa paidoista alkaa olemaan liian lyhyitä mun makuun (silloin ne vielä menivät, nyt maku vaihtunut pidempiin paitoihin jotka saa vedettyä vähän takapuolenkin peitoksi). Farkkuja on iso pino, kiitos Jessican. Tosin menee aikaa ennen kuin näihin taas mahdun.
Kun aloitan karsimisen, ajattelin tehdä sen reilulla kädellä. Ei enää näitä "mutta ehkä mä joskus pidän tätä paitaa". Eipä kaappiin paljon tule jäämään, pari pitkähihaista, muutama toppi ja farkkuja. Sitten saakin lähteä kauppoja kiertämään. Ehkä näin kerran kuudessa vuodessa voin käyttää rahaa omaankin pukeutumiseen enemmän, sallittakoon se mulle.
Täytyy varmaan ottaa joku mun 'shoppailuholisti' ystäväni mukaan auttamaan, että löytyy vaatteita jotka sopii mulle. Haha. Vaateostokset on kyllä jotain sellaista mitä vihaan, tuntuu etten itse koskaan löydä mitään kivoja vaatteita.

Voisin joku päivä ottaa itseäni sen verran niskasta kiinni, että kuvaisin vaatekaapin sisällön ja lajittelisin vaatteet sen mukaan, että mitkä jäävät ja mitkä lähtevät, niin näkisitte hieman, että mitä haen takaa.

vaippakakku moottoripyörä

Sain tehtyä ystävä pariskunnan joululahjan valmiiksi. Näytän teille vaihe vaiheelta mitä tein, jos joku innostuu itse tekemään.

Tarvikkeet:
2 pkt vaippoja (itse käytin Liberon 2-4kg)
2 rullaa kangasnauhaa
2 ruokalappua
pehmolelu
teippiä
kuminauhoja
2 (vauvansängyn) lakanaa
1 tyynyliina
tuttipullo
wc- tai talouspaperirullan pahvin (leikkaa kahteen osaan)

Avaa vaippapaketti ja kierrä vaipat pahvin ympärille pyöräksi. Tekemistä helpottaa jos sinulla on irtoreunavuoka, itse taiteilin ilman. Laita kumilanka ympärille (itse laitoin kaksi, jotta pysyy muodossaan paremmin.
Tee sama toiselle vaippapaketille.
Laita kangasnauhaa peittämään kumilangat. Itse teippasin päät kiinni ettei tarvinnut tehdä solmuja. Suosittelen käyttämään jotain muuta kuin perusteippiä jotta pysyy.
Taittele tyynyliina ja kierrä tuttipullon ympärille. Kiinnitä kumilangalla ja kangasnauhalla.

Kierrä lakanat kahdeksi pötköksi. Pujota toinen lakana molempien "renkaiden" läpi ja kiinnitä kangasnauhalla. Pujota toinen lakana vain toisen "renkaan" läpi. Tässä vaiheessa jouduin toisen pahvin leikkaamaan pois, koska lakana ei meinannut mahtua siitä (en saanut tarpeeksi tiukalle rullalle).

Tässä vaiheessa kiinnitin "lokasuojat" eli ruokalaput "renkaisiin". Sidoin kiinni omilla naruillaan. Aseta "valo" eli tyynyliinaan kierretty tuttipullo toisen lokasuojan päälle. Kierrä pitkä lakana "valon" ympäri ja kiinnitä kangasnauhalla. Jos lakanan päät ovat pitkät, voit tehdä kuten itse tein ja käänsin ne kaksinkerroin ja laitoin kumilangalla kiinni jotta ovat jämäkämmät.
Aseta nalle "ajamaan". Suosittelen sitomaan nallen kiinni jotta pysyy paikallaan.
Ja valmis.

Itse meinaan vielä hankkia jonkun tarjottimen, johon lahjan laitan (että pysyy kasassa perille asti) ja sellofaania ympärille.
Tuli siitä kyllä kiva vaikka itse sanonkin. Ja yllättävän hyvin onnistui.

Hauskoja askarteluhetkiä! *hymy*

Eilen

Aloitin ikuisuusprojektin; aloin kutomaan monen vuoden tauon jälkeen. Hain eilen äitiltä lankaa ja puikot ja nyt yritän saada lapsille tehtyä kaulahuivit, sen jälkeen voin siirtyä johonkin vähän haastavampaan ja yrittää tehdä Lanalle villasukat. En edes muista koska olen viimeksi kutonut, ehkä Eetua odottaessa!? Oli hieman silmukoiden teko karannut mielestä ja kerran menetin hermni, purin ja aloitin alusta. Ja muutaman kerran meinasi silmukka lähteä karkuun, sain sen sentään kiinni pakomatkaltaan ja palautettua muiden joukkoon.
Kuinkakohan kauan noita huivejakin teen, päivisin kun on kolme innokasta käsiparia auttamassa ja iltaisin neljä karvaista tassua käy taistelemassa pahoja puikkoja vastaan, tietenkään unohtamatta lankaa, joka voi hyökätä yllättäen ja täytyy siis eliminoida. Hetken aikaa kun tönin Safia pois, niin tajusi puolentunnin ajan olla tulematta pelastamaan äitiä kamalalta lankakerältä ja sen apureilta, ilkeiltä puikoilta.


Eilen päätettiin lasten kanssa leipoa enon syntymäpäivän kunniaksi. Pienen tuumaustauon jälkeen lapset päättivät, että tehdään vaaleanpunaisia pullia. Taikinan kohoamisen jälkeen lykkäsin pienet kasat taikinaa jokaisen lapset eteen ja eikun pyörittelemään voisilmäpullia. Pojat olivat yllättävän yhteistyökykyisiä ja kiltisti tekivät mitä oli pyydetty. erin taas yritti vaivihkaa syödä taikinaa. Hellyin ja annoin lapsille luvan hieman myös maistella, itsekin natiaisena olin aina suupielet taikinassa. Sai Erinkin lopulta tehtyä muutaman pullan.
Tehtiin me myös korvapuusteja, mä kaulin, voitelin ja sotkin sokeri-kaneli -seoksella. Lapsille jäi koristelu. Päätettiin laittaa raesokerin tilalle nomparelleja, joita meiltä löytyy useassa eri värissä. Niitä taisi tosin suuhun mennä enemmän kuin pullien päälle.
Keittiö oli erittäin kauniin näköinen kun leipomiset oli tehty valmiiksi. Ei auttanut muu kuin ottaa siivousvälineet kauniiseen käteen ja siivoamaan.

Kun Jukka pääsi töistä, lähdettiin kaupan kautta äitille lanka- ja puikkovarkaisiin. Vietiin muutama pullakin mukanamme ja hyvin näytti maistuvan. Äitiltä suunnattiin pullien kanssa Miikkan luokse synttärikahville.
Illalla pääsinkin tuon projektin kimppuun. On hirveä into tehdä kaikkea käsillä; siis askarrella, kutoa, aloittaa lahjojen tekeminen jne. En tiedä mitä mistä tämäkin innostus on taas tullut, aina välillä tulee luova-olo ja kasaan itselleni monta tee-se-itse -hommaa.
Huomenna ajattelin suunnata lankaostoksille, tarjoustalossa kun kuulemma on Seitsemän veljestä -lanka tarjouksessa.

Ainiin, sain mä eilen ihanan viestinkin, Pertsan (siis Jukan parhaan ystävän) ja Ninan yhteisen pikkuisen  ultrakuvan (niskaturvotus ultrasta). Tästä pienestä tulee Jukan kummilapsi ja ehkä myös mun, ainakin ollut sellaista puhetta. Saisin toisen kummilapsen <3 Ja vaikkei musta kummia tulisikaan, niin oon tosi iloinen Pertsan ja Ninan puolesta, Pertsalle pienokainen kun on ensimmäinen lapsi ja on halunnut lasta jo pitkään.

Nyyh, mun vauvat on jo isoja

Sunnuntai-iltana annoin itselleni luvan rentoutua kunnolla. Illalla pistin villasukat jalkaan ja nappasin viltin viereen sohvalle. Tein itselleni ison kulhollisen nuudeleita (ollut niihin himo tässä muutaman viikon), keitin teetä, pilkoin hieman suklaata, kulhoon otin jotain pantterinameja joita Jukka oli tuonut ja laitoin kynttilät palamaan. Ja eikun sohvalle nauttimaan ja katsomaan elokuvaa. Nautin olostani kun lapsetkin nukku hyvin.

Anteeksi kuvanlaatu.

Meillä Erin on vasta vähän aikaa nukahtanut itse sänkyyn, harjoittelua on hieman haitannut se, että lapset nukkuu kaikki samassa sängyssä (kerrossängyssä missä alhaalla 2 paikkaa ja ylhäällä 1). Nyt kuitenkin suostuu jo nukahtamaan ihan itse, vaikka illalla onkin joka kerta sama rumba; "minulla pissahätä", joka kerta vaikka just ennen sänkyyn menoa oltais käyty vessassa. Noh, pääasia kuitenkin, että neiti käy pikaisesti aina vessassa ja hipsii takaisin sänkyyn ja nukahtaa sinne. Ei enää nukuttamista (ennen seuraavan syntymää siis. haha).

Ja ne ketkä muistaa mun projektit, niin voin ylpeänä kertoa että meillä on sekä Erin että Jerry olleen KOKONAAN (!!) kuivia .heinäkuusta asti Nopeasti he sitten oppivat kun alkoi kiinnostaa. Jerryllä kun oli pitkään se, että pottailu ei kiinnostanut yhtään. Noh, kun se alkoi kiinnostaa niin n. viikko ja poju oli kokonaan kuiva. Eikä häntä pottailu alkanut kiinnostaa, oli sitä mieltä että on iso poika ja käy vaan pöntöllä. Ja kun Jerry oppi, alkoi Eriniäkin kiinnostaa enemmän ja pari viikkoa niin neiti oli kokonaan kuiva. Äiti on niin ylpeä <3.


Eilen oli harkat taas. Eetu on siirtynyt isompien ryhmään, Mineihin ja me Erinin ja Jerryn kanssa käydään yhä Kirpuissa. Kirppuja on nyt syksyn aikana jäänyt pois jonkun  verran ja eilenkin lapsia oli vain neljä (saa nähdä jääkö ryhmä näin pieneksi). Hieman harmittaa mutta elättelen toiveita että joku vielä innostuisi tulemaan. Ja jos ei vanhat palaa, niin saisimme uusia tanssijoita. Itsekin joudun jossain vaiheessa jäämään pois kun mahan kanssa tanssiminen käy vaikeaksi ja Jukka pääsee mun tilalle.
Eetusta on tullut tosi reipas kun aloitti mineissä; ei pelleile yhtään ja tosi hienosti tanssii. Tykkää olla uudessa ryhmässään kun on oman ikäisiä kavereita ja ohjaaja Noora on tosi mukava. Mun iso pieni poikani. Tää tanssiharrastus mun mielestä auttaa siihen kun Eetu aloittaa ensi vuonna eskarin.

Kuvat otettu puhelimella joten laatu on mitä on :)

piilo -siivousintoilija vauhdissa.

Juu, jäänyt kirjoittelut. En oo paljon muuta tehnyt kun siivonnut kämppää. Se alko siitä, että yksi päivä tein mokkapaloja ja samalla Lanan puolesta synttäri"kakkua" Lanan poikaystävälle ja tuli joku ihmeen häiriö päähän, teki mieli siivota. Yhdeksän aikaan illalla! Ja mä olen yleensä aika laiska siivoamisen suhteen. No, aloin kuitenkin siistimään paikkoja. Iski sitten vielä ihmeellisempi kohtaus, aloin tekemään suursiivousta, ensin pikku eteiseen ja sitten keittiön. Nyt muutaman päivän aikana oon siirtynyt olohuoneeseen, vessaan, ja lastenhuoneeseen (joka tosin taas on sekaisin). Tänään saatiin meidänkin makuuhuonekin jo siistittyä ja järjestys vaihdettua. Vielä olis vaatehuoneen ja kylppärin vuoro päästä käsittelyyn. Mennyt tähän suursiivoukseen aika paljon aikaa kun lapset pyörinyt ympärillä koko ajan. Miksei nää kohtauksen tuu sillon kun lapset on esim. viikonlopun poissa? Mulla on joku viha-rakkaus suhde siivoamiseen. Haluan että on siistiä ja välillä oon pikkutarkka siisteyden suhteen, kaikki pienetkin roskat täytyy kerätä pois. Silti kuitenkin vihaan imurointia yli kaiken ja välillä tavarat jää minne sattuu.
Nyt on kuitenkin kiva kun kämppä on siisti. Jos vielä saisin tuon perheenkin pitämään sen siistinä. Väsyttää välillä siivota yksin viiden ihmisen jäljet. Kyllä Jukkakin siis siivoaa, mutta mä yritän pitää kämpän kunnossa kun Jukka on töissä ja se on aika raskasta. Ja aina en edes jaksa.

Mun projektit sujuu niin ja näin. Ei oo nyt paljoa rahaa laihduttaa, menee kuitenkin enemmän rahaa kun täytyy mulle ostaa esim. vihanneksia ja kasviksia riisin, makaroonin ja perunan tilalle. Oon siis hieman joutunut joustamaan tän kanssa. En tiedä paljonko viikossa on tippunut vai onko yhtään, vaa'asta on patterit loppu -.- Tarttee muistaa perjantaina viimeistään ostaa niitä.

Eilen pääsin taas leikkimään kameralla. Kaveri tuli kuvauttamaan vauvamahaansa. Huomenna voisin pari kuvaa laittaa, mitä otin. Eka kerta kun kuvasin jonkun muun masua. Omaa on tullut kuvattua hieman raskauksien aikana.

Erin onnistui eilen hankkimaan itselleen luonnon botoxit. Kompastui ja pieni löi huulensa tai leukansa keittiön penkkiin ja hampaat melkein läpi. Ja illalla kompastui johonkin uudelleen ja sama haava auki. Nukutin sitten pienen potilaan syliin ♥

Eetullakin nousi tänään kuume. Saa nähdä ollaanko pian koko perhe kuumeessa. Toivottavasti ei, viikonloppuna kun olisi Annun synttärit.
Eikä ole kiva katsoa kun lapset on kipeitä, sydän särkyy. Eetu ei jaksanut edes iltapalaa syödä vaan halusi sänkyyn jo tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa. Reippaasti kuitenkin suostui lääkettä ottamaan.

Helpottaa kun Jukka on tän viikon kotona saikkarilla (oli tulehdus takapuolessa, iso patti siellä. En sen enempää viitsi yksityiskohtaisesti kuvailla). Jos meinaan mulle nousee kuume niin ei ole paljon voimia..
Nyt käperryn sohvan nurkkaan katselemaan elokuvaa.
Hyvät yöt.

Edistystä!

Huh, mikä päivä. Koko päivän oon pystynyt olemaan ilman tupakkaa ja ilman rasvaa ja sokeria! Jes! Tiukkaa on kyllä tehnyt. Tai noh, ainoastaan tupakan kanssa. Kyllä se tästä. Eka päivä voitettu! Inhottavaa se, kun iskee tuskanhiki välillä. Kaipa keho yrittää puhdistautua kaikesta myrkystä mitä olen itseeni imenyt vuosien aikana. Koko päivän on hyllyllä kummitellut yksi tupakka ja pystyin olemaan polttamatta. Katkaisin sen jopa illalla. Hyvä minä! Päivä tosin tuntui paaaaaljon pidemmältä kun ei käynyt tupakalla. Ehkä huomenna kulutan aikaa siten, että menen kahvikupin kanssa hetkeksi pihalle, kuin tupakalle mutta ilman tupakkaa.

Sitten tää laihdutus -operaatio. Sain jopa Jukan syömään hieman terveellisemmin tänään. Tehtiin kanasalaattia niistä aineksista mitä kaapista löytyi, nams. Tosi harvoin ollaan mitään salaatteja tehty.

Jessicakin kävi tänään kahvilla. Jessica on siis se, joka on muuttamassa. Ja parhaimpia ystäviäni. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa, mutta samalla haikeeta. Kuukausi enää, ja sitten Jessi muuttaa. Huomenna ehkä menen kurkkimaan löytyykö Jessin varastosta mitään, mitä haluaisin (Jessi lupas ilmoittaa jos ehtii tyhjentää sen) ja myöhemmin ensi kuussa penkojaisiin (ei ota kaikkia tavaroita ja vaatteita mukaan ja antaa ilmaiseksi). Ensi kuussa myös joku perjantai läksiäislounas ♥ . Nyt taas itku lähellä. En haluaisi Jessin muuttavan, mutta haluan että hän on onnellinen. Ehkä saisin itseäni niskasta kiinni ja kävisin Vantaalla/Helsingissä päin useammin.

Lapset nukkuvat ja mä rentoudun sohvalla kera lopun salaatin ja hömppäsarjojen. Mikään näky ei ole ihanempi kuin nukkuva lapsi ♥
En ennen lapsia ymmärtänyt, että voi rakastaa jotakuta näin paljon ♥

lisää hommaa..

Huomenna alkaa sitten mun painonpudotus -projekti. Kaikki ylinmääräinen sokeri ja rasva jää pois. Yritän myös jonkun verran vaihtaa pastaa, riisiä ja perunaa salaattiin, en tietenkään kaikkea, salaatti ja nakkikastike esim ei kuulosta kovin herkulliselta, heh.
Ajattelin samalla yrittää kuitenkin sitä tupakoinnin lopettamista. Tää lähti siitä, että Jukka yritti alkuviikosta lopettaa, koska polttaa ihan älyttömiä määriä. No pari päivää meni tosi hyvin, ei kuulemma tehnyt edes mieli; oli ollut vaan tapa, oli pirteämpi, parempi hengittää (Jukalla kun on sekä krooninen- että rasitusastma niin toi tupakointi ei kovin hyvää tee). Noh, sitten se meni ensin pummaamaan meidän äitiltä tupakan, joka kuulemma maistu pahalta.  Eipä se sitten tohon yhteen jäänyt, Jukka oli mun askista pari polttanut ja ostanutkin askin töihin. Siinä se sitten olikin, Jukka poltti taas.
Eilen tein päätöksen; mä näytän Jukalle, että pystyn lopettamaan. Kerrasta.
Oon kuitenkin polttanut jo melkein 11 vuotta, Jukka n. 5v. Mä näytän tolle miehelle, että mä pystyn lopettamaan vaikka yritän samaan aikaan pudottaa painoa lopettaa rasvat ja sokerit. Musta on siihen, oon päättänyt sen, oli kuin vaikeeta tahansa. Muistilista itselleni: käy ostamassa purkkaa. Ja tarttee keksiä jotain pientä puuhaa sormille tupakointia korvaamaan.

Niin ja siksi aloitan vasta maanantaina, kun mulla on joku omituinen tapa, että jos alotan jonkun noiden tyyppisen jutun, haluan aina aloittaa maanantaina. Kai se on, että helpompi seurata sitten viikkoja.
Huomenna aamu alkaa punnituksella ja tapojen muuttamisella. Mä tulen onnistumaan!
Lupaan päivitellä aina välillä, että miten nää sujuu :)

Muutama projekti

Mulla on menossa muutama projekti..
Projekti nro 1. 
Hiusten kasvatus. Leikkasin lyhyeksi vasta syyskuussa mutta nyt jo haluan taas pitkät hiukset. Viimeksi leikkasin joulukuun alussa reilun sentin mittaiseksi takaata. On hiukset kasvanut jo n. 4-5cm pitkiksi. Tää vaihe on vaan turhauttava kun ei saa hiuksia laitettua kiinni, eikä muutenkaan mitenkään kivasti (kun en viitsi käyttää kauheeta määrä kaikkia myrkkyjä ettei mene kamalaan kuntoon).
Suunnitelmissa on kasvattaa ainakin näin pitkäksi:

Luulen, että taas menee pari vuotta, että saan tarpeeksi pitkät, hyvällä tuurilla 1½ vuotta vain.
Viimeksi kasvoi kolmessa ja puolessa vuodessa näin lyhyistä näin pitkiin:

En vaan oo kaikista kärsivällisin ihminen kun pitää odottaa. Nyt ei vaan muu auta. Ellei sitten jossain vaiheessa olisi rahaa hommata pidennyksiä.

*****

Projekti nro. 2.
Ylimääräisen rasvan ja sokerin karsiminen.
Yritän karsia kaiken ylimääräisen rasvan ja sokerin pois ruokavaliosta. Olen jo oppinut juomaan kahvin pelkän maidon kanssa. Nyt yritän vaihtaa teessä käyttämäni sokerin makeutusaineisiin, opettelen syömään leivän ilman margariinia, lopettaa herkuttelun (ainakin karkkien yms osalta, jos makeanhimo iskee, ostan vaikka vihanneksia ja dippiä tai proteiinipatukan tms.). Tarkoitus olisi saada painoa putoamaan. Tietenkin yritän tähän myös lisäksi harjoittaa jotain liikuntaa, lenkkeilyä tms. Katsotaan vaan miten lenkeille tulee lähdettyä, kun oon huono lähtemään yksin ja mun lenkkeilyseura muuttaa Vantaalle ja paras lenkkiseura asuu Paimiossa. Ehkä kevään tullessa tulisi lähdettyä pyöräilemään tai reippaalle kävelylenkille, jos otan mp3 -soittimen mukaan.
Kuitenkin, kuten mainitsin, yritys on saada painoa tippumaan, jos se vaikka parantaisi itsetuntoakin hieman. Jos saisi edes hieman samanlaisen kropan kuin ennen lapsia. Tuli raskauksien aikana herkuteltua ja syötyä paljon ajatuksella "kyllä mä raskaana ollessa voin..". Ja eihän se tietenkään loppunu synnytyksen jälkeen. Sitä vaan jatkoi ja jatkoi. Nyt oon kuitenkin päättänyt, että herkuttelu loppui. Ja joo, en oo mikään lihava lihava, mutta haluan edes lähelle vanhoja mittoja. En jaksa sitä, että vaatteita sovittaessa itku on lähellä ja peiliin katsoessa tulee kamala itseni inhoaminen, kun olen päästänyt itseni tähän kuntoon. Jos saisi 15 kiloa tiputettua, olisin tyytyväinen. Tosin tiedän, että se on vaikeaa, joten pienempäänkin painonputoamiseen olen tyytyväinen. Laihduin vuosi takaperin 13 kiloa neljässä kuukaudessa kilpirauhasen liikatoiminnan takia, kun aloitin lääkityksen siihen, paino on pysynyt samassa. Nyt kuitenkin yritän päästä ylinmääräisestä eroon.
Tässä kuvat ennen raskauksia ja jälkeen synnytysten.

Ennen lapsia oli siis ihan pieni pömppö ja olin muutenkin paljon kapeampi. En odota että noin laihaksi saan itseäni, mutta mahdollisimman lähelle jos pääsen.
Tässä vielä kuva nykyisestä pömpöstä (huono kuva, mutta ei löytynyt parempaa, melkein kaikki muut oli ylempää otettu) :

*****

Projekti nro 3.
Erin ja Jerry pois vaipoista.
Meillä siis molemmat käyttävät vielä vaippoja. Nyt viimeiset 4kk ollaan pikkuhiljaa harjoiteltu potalle/pöntölle. En ole viitsinyt Jerryä pakottaa, koska poju ei aikaisemmin suostunut potalla istumaan hetkeäkään, vasta kun osoitti itse kiinnostusta, aloitettiin harjoitella kuivaksi. Aika hyvin poju jo käy pöntöllä (potan jätti heti väliin). Välillä vaan unohtuu ja tulee takapakkia, mutta saapahan hän ainakin omaan tahtiin opetella.
Erin innostui pottailusta samaan aikaan kun huomasi, että isovelikin opettelee. Erin onkin innokkaampi kuin Jerry, tosin neiti on syntymästä lähtien pitänyt kiirettä kaiken oppimisessa.

Yritetään, jos kesän loppuun mennessä molemmat olisi kuivia. Tilannetta vaan hieman vaikeuttaa viikonloput, jolloin Erin ja Jerry on isällään, koska en tiedä miten harjoittelu edistyy siellä ja kuinka paljon heidän isänsä jaksaa keskittää energiaa siihen.

*****

Että sellaiset projektit. Tietenkin kakkosen jälkeen tulee vielä projekti nro. 4, vaatekaapin siivous. Heitän kaikki liian isot ja liian pienet vaatteet suosiolla pois ja ostan vaatteita, jotka istuvat ja joista tykkään. Inhottavaa tälläinen kun kaapissa on vaatteita, mutta eivät istu tai en muuten vaan tykkää. Jos saisi kivan tyylin itselleen sitten. Nyt en viitsi lähteä ostoksille kun jos paino tippuu tarpeeksi, vaatteet ei enää näytä kivoilta ;)
Ja näiden lisäksi myöhemmin projekti nro 5. Tupakoinnin lopettaminen. En samaan aikaan viitsi kun nro. 2, koska voin tarvita hermosauhuja. Kunhan se asia on kunnossa, lopetan tupakoinnin. Kesällä tulee 11 vuotta täyteen polttamisen suhteen, ei hyvä. Olisi hyvä saada lopetettua.

Nää jos onnistuu, olen onnellinen :)