Jukan kaverit ja sukulaiset on alkaneet kyselemään meiltä (tai oikeastaan multa), että koska astutaan vihille. En oo osannut vastata tähän mitään, joten oon ollut ihan hiljaa tai mumissut jotain epämääräistä. On meillä Jukan kanssa ollut puhetta asiasta välillä, muttei mitään sen enempää.
En muista olenko maininnut, mutta olen kerran aikaisemmin ollut aviossa. Silloin häät olivat sellaiset, että maistraatissa vihille ja seuraavana päivänä tarjottiin kakkukahvit ja kaikki tarjottavat leivoin itse. Seuraavana kesänä oli tarkoitus juhlia kunnolla, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Se oli yksi tyhjä lupaus muiden joukossa. Liitto ei lopulta toiminutkaan ja päädyttiin eroon.
Tällä kertaa tahdon saada ne kunnon prinsessa-häät, koska en enää kolmatta kertaa aio mennä naimisiin ja toivon eläväni loppu elämäni Jukan kanssa. Kuitenkin koko ajan pienä ääni kuiskailee takaraivossa etten sellaisia ansaitse, enkä saa.
KUVA GOOGLESTA
Meillä on ajatuksissa ollut, että kutsutaan vain lähimmät ystävät ja sukulaiset, mutta heitäkin on aika paljon. Joten tarjoiluiden ja juhlapaikan on oltavat tarpeeksi suuret ja se ei kovin halvaksi tule. Vaihtoehtona on tietenkin se, että valmistan tarjottavat itse, mutta se toisi lisää stressiä ja toivonkin, että voisin jättää kyseisen homman jonkun pitopalvelun tehtäväksi.
Olen myös miettinyt kenet pyytäisin kaasoksi. Kuka olisi oikeasti valmis auttamaan järjestelyissä ja muissa askareissa? Kuka järjestäisi polttarit, jotka ovat minulle mieluiset (näitäkään en viimeksi saanut)? Lanaa olen pohtinut tähän hommaan, mutta pelkään, että huomio siirtyisi minun sijastani kauniiseen parhaaseen ystävääni. Nyt jo jään varjoon kaikkien kehuessa Lanaa mulle, joten huonon itsetuntoni ja inhoamani peilikuvani kanssa pelkään jääväni ns. "kakkoseksi" omissa häissäni.
Alkoholiakin varmasti nautittaisiin lasten lähdettyä unten maille, joten seuraava mahdollinen huomion keskipiste olisi rakas tuleva sulhaseni. Muutaman oluen jälkeen Jukka kun kääntää aina huomion itseensä mm. pelleilemällä ja tekemällä kaikkea typerää (näitä tosin tekee selvänäkin). Päivä on myös Jukan, joten tietenkin oletan hänenkin olevan huomion keskipisteenä, mutta pelko onkin, että ujona ja hiljaisena jäisin yksin johonkin nurkkaan mutustamaan hääkakkua otsassani sinne kuulumaton uloke.
KUVA GOOGLESTA!
Myös täydellisen mekon löytyminen on haasteellista ja rahaa vievää. Tahdon mekosta juuri itseni näköisen ja haaveitani vastaavan prinsessamekon. Mekon myös tahdon omaksi, jotta voin sen vuosien kuluttua kierrättää tyttärilleni, jos he haluavat avioitua äidin vanhassa mekossa.
Myös kukkia, koristeita, sun muita päivään liittyviä olen hieman pohtinut vaikkei tiedossa ole, että koska tämä päivä toteutuu. Ehkä kun olen vanha ja kurttuinen? Haha!!
Kyselyt tuntuvat pahalta. Menisin vaikka heti naimisiin rakkaudesta.. mutta tämä haluaa myös ne prinsessa-juhlat joita voi sitten vanhana muistella keinutuolissa ilman, että on paha maku suussa.
Taas jäänyt kirjoittamiset väliin, tässä kun ollut hieman puuhaa (niistä tänään myöhemmin).
Mutta asiaan.. Oon mietiskellyt, että olisi kiva järjestää pienimuotoinen tyttöjen ilta ennen kuin pamahdan (kun en nyt tiedä järjestetäänkö mulle kuitenkaan niitä baby shower'eita vai ei. En kehtaa kysyä ja "kerjätä" niitä vaikka ne olisi kivat saada).
Eilen aloin pohtimaan ketä sitten kutsuisin, mitä tarjoisin, koska pitäisin yms yms. Totesin, että en tunne kovin montaa naispuolista. Keksin 6 henkeä, jotka ehdottomasti kutsuisin ja muutaman "ehkä" -vieraan. Tulin siihen tulokseen, että muutamaa kaveria on turha pyytää, koska asuvat sen verran kaukana, että tuskin yhden illan takia viitsisivät tänne raahautua. Ajankohta varmaan olisi helmikuun puolen välin tienoilla. Olisi ainakin tarpeeksi aikaa.
"Teemana" olisi vaaleanpunainen, oon taas vähän hurahtanut siihen kun on pieni prinsessa tulossa. Yhteen aikaan olin sitä mieltä, että vaalenpunainen on turhan ns. "ällön söpöä" mun makuuni, mutta kahden pojan jälkeen vaaleanpunainen on ollut ihanaa vaihtelua ja mikä sen suloisempaa kuin pukea pieni prinsessa vaaleanpunaiseen. Ja se sopisi hyvin tyttöjen iltaan, kun on tyttömäinen väri.
Väri esiintyisi niin koristeissa (jotain ilmapalloja, kertakäyttöastiat, jne...) kuin tarjoiluissakin. Tarjolle leipoisin jotain teemaan sopivaa; cupcakeja, pienen kakun (?), juustokakun (elintarvikeväreillä saa väriä) plus voisi tarjota esim. vaahtokarkkeja yms. Ja tietenkin jotain suolaista, pizzaa yms (näihin vaikeampi saada vaaleanpunaista mukaan mutta se varmaan annettaisi anteeksi).
Alkudrinkiksi (alkoholittomaksi) jotain teemaan sopivaa, shampanjalaseista joissa sokeria reunassa (tällä idealla).
Kutsut olisi käsin kirjoitettu ja jos en itse pääse viemään, posti saisi ne vieraille toimittaa. Ajattelin, että se olisi kivempaa niin, nykyään kun kaikki kutsumiset hoidetaan joko facebookissa tai puhelimella. Käsinkirjoitettu kutsu olisi jotenkin henkilökohtaisempi.
Ja koska olen kiitollinen siitä, että minulla on hyviä ystäviä, ajattelin jokaiselle tehdä "kiitoslahjan", pienen lahjakassin, johon laitan jotain pientä kaikille muistoksi illasta. Tämän enempää en ole keksinyt vielä, enkä tiedä järjestänkö näitä edes; riittääkö energia, antaako mieli periksi (vähän alakuloinen olen ollut), tulisiko ketään paikalle, yms. Google sitä paitsi on kiusannut mua. Etsin ideoita tarjoiltaviin googlesta, ja törmäsin useamman kerran TÄHÄN. En tietenkään voinut ohittaa lukematta ja taas baby shower -kuume.. Äh.
Saas nähdä millainen kuume sitten tulee, kun olen suunnitellut leipovani nyt alkuvuodesta jossain vaiheessamahakakun eräälle Lanan ystävälle, joka odottaa esikoistaan, jotta saisin harjoitusta siihen.Olisi vähän kokemusta sitten, kun joku oma läheinen ystävä odottaa taas.
Lähes jokaisella meistä on varmaan aika, johon voisi palata takaisin jos saisi aikakoneen. Minulla näitä on kaksi. Ensin on vuosi 2006 ja varsinkin se kesä.
Ne vanhat ystävät (joiden kanssa välit muuttuneet enemmän tai vähemmän), mökkireissut, yöajelut, uudet ystävät, vanhat ystävät joihin tutustuin paremmin.. Eniten ehkä kaipaan tuota kesää juuri ystävien takia. Seuraavana vuonna jo odotin Eetua ja huomasi kyllä, että ihmiset vähenivät ympäriltä. Silloin huomasi, ketkä ovat niitä oikeita ystäviä <3
Onneksi tästä kesästä muistuttaa koneelta löytyvät kuvat ja muutama kappale: Mustafa Sandal - Isyankar , Tarkan - Dudu , Seminaarimäen mieslaulajat - Taina ja Bunkhouse - Hyvännäköinen (klik klik niin pääsette kuuntelemaan). On niitä kappaleita muutama muukin, nää vaan muistuttaa parhaiten.
Muutaman ystävän lapsenkin muistan varmaan aina sellaisina, jollaisia olivat v. 2006.
Eniten kyllä ehkä kaipaan viime vuotta, tarkemmin sanottuna 12/2010 - 09/2011 välistä aikaa. Mun ja Jukan suhteen alkuaikaa siis. Ja siitäkin ajasta eniten Tottijärveä.
Muistan kuinka mua jännitti mennä ekan kerran Jukan kotiin. Olin Tampereella moikkaamassa siskontyttöä, hänen silloista miestään ja n. puolivuotiasta poikaansa. Oltiin Jukan kanssa tavattu laivalla 10/2010 ja sen jälkeen viestitelty aika paljon ja juteltu facebookissa. Kaikki oli edennyt kaveripohjalla, mutta omalta osaltani mukana oli jo hieman ihastusta. Jukka tuli Suvin luokse mua tapaamaan. Istuskeltiin siinä jonkin aikaa, kunnes totesin, etten jaksaisi mennä bussilla kotiin ja vitsillä sanoin Jukalle, että "tuun teille yöksi". Jukka totesi tähän, että selvä.
Jossain vaiheessa Jukan äiti tulikin meidät hakemaan. Matkalla napattiin kyytiin myös Jukan veljet Eetu ja Veikka, sekä heidän kaverinsa Aatu.
Veikka totesi heti autoon astuessaan, että "Mä tiesin että sulla on joku muija mukana!" ja Eetu taas kysyi Jukalta, että "No saitko sä tuschoonia?Sanoit eilen, että lähet metsästämään sitä.". Jukka oli hieman vaikeana ja mua vaan nauratti.
Kun päästiin perille, pihalla oli jonkun verran porukkaa. Mikkis (joka oli ollut samalla laivareissulla missä tavattiin) huudahti ensin, että "onko se **** (En muista minkä nimen sanoi tähän väliin)? Ei kun se on se laivatyttö!". Sen illan aikana tutustuin moniin tosi ihaniin ihmisiin, mm. Pertsaan, Mikkikseen, Jussiin, Ninaan, yms. Mun ilta meni naureskellessa, kun mulle kerrottiin mitä hölmöjä Jukka on tehnyt ja sanonut. Vaikka olin hiljainen, se ei näyttänyt häiritsevän ketään. ja mä nautin suunnattomasti, kun sain olla oma itseni, ei tarvinnut väkisin yrittää jutella, sain kuunnella muiden juttuja.
Ilta menikin sitten kuunnellessa kun muut lauloi karaokea laitevarastossa ja Pertsa (joka oli hyvin humalassa) selitti, että Mikkis on hänen veljensä ja rakastaa Mikkistä yli kaiken.
Tän jälkeen mä olin melkein joka viikonloppuinen vieras Tottijärvellä, joskus menin lasten kanssa, ja jos olivat isällään, menin yksin. Joka kerta oli olo, että tänne mä kuulun, näiden ihmisten kanssa. Me muutettiin Jukan kanssa maaliskuussa yhteen, tänne Turkuun. Pitkään käytiin säännöllisesti Tottijärvellä viettämättä viikonloppuja, mutta ikävä kyllä jossain vaiheessa eräs nimeltä mainitsematon ihminen näyttä oman luontonsa ja pikku hiljaa ihmiset lakkasivat käymästä siellä. Edelleen kaipaan niitä hetkiä, kun oltiin kaikki paikalla. Silloin ei ollut tylsää hetkeä ja joka kerta oli vatsalihakset hellänä kun kotiin palasi.
Välillä mä mietin muuttoa Tampereen suuntaan. Mutta reilun vuoden aikana asiat ja ihmiset on muuttunut, olisiko se sitten sama? Jukka sanoo, ettei väliä asutaanko Turussa vai Tampereen suunnalla, mutta huomaan kuitenkin kuinka kaipaa ystäviään, varsinkin Pertsaa. Mä taas olen kahdenvaiheilla muuton suhteen, mieli tekisi vaihtaa maisemaa, nähdä enemmän niitä ihmisiä jotka tuntuu perheeltä, mutta toisaalta mulla on täällä kaikki: ystävät, sukulaiset, perhe.. Koko ikäni oon täällä asunut. Osaisinko mä lähteä? Kuinka helposti saisin uusia ystäviä kun kerran oon ujo? Pysyiskö vanhat ystävät mun elämässä? Kun kuitenkin kävisin täällä päin usein, mutta menisikö reissut siihen, että saisin juosta lasten kanssa joka paikassa?
Ehkä aika näyttää mitä tehdään, jäädäänkö tänne vai lähdetäänkö Pirkanmaalle.
Tähän loppuun viekö video, joka on kuvattu 02/2011. Ei ole sensuroitu,
kamera oli unohtunut autoon ja veti huuruun koko ajan. *hymy*. Yksi
parhaista muistoista ja huippu miehet pääosassa. <3
Pahoittelen taas videon laatua.
Mulla on tässä viime aikoina tullut olo, että en ole tyytyväinen tähän kämpän sisustukseen. Varsinkin olohuone on kamalan tumma. Alunperin kaikki lähti siite kun meinasin jyrätä Safin kun en huomannut pientä tummalla matolla. Sitten alkoi jotenkin ärsyttämään keittiö ja sen värittömyys. Päätinkin, että jossain vaiheessa alan muuttamaan sisutusta, tosin olisi kiva löytää uusi asunto ennen sitä, tää kun käy aika ahtaaksi jo.
Keittiöön on suunnitteilla vaaleita värejä (beigeä, valkoista) ja hieman ruskeaa. Ja tehoste-väreiksi keltaista ja oranssia (idea lähti oranssista sauvasekoittimesta jonka sain äidiltäni).
Makuuhuoneeseen tulee violettia ja purppuraa, koska sain Annulta ihanat purppurat verhot. Tarkoitan siis ihan vain petivaatteita ja verhoja, muuten saa olla valkoinen/vaalea, seiniä en ala maalaamaan.
Vessaan ja kylpyhuoneeseen haluan vihreää, sinistä ja turkoosia, koska näistä väreistä mieleeni tulee vesi ja olen jo pitkään halunnut kylpyhuoneeseen näitä värejä.
Jos saisimme sen verran isomman asunnon, että lapsille saisi omat huoneet, tai Erinille ainakin (ja mahdollisesti vauvalle, jos on tyttö), tulisi Erinin huoneesta valkoinen ja tehoste-värinä vaaleanpunaista koska neiti itse pitää siitä. Pojille haluaisin valkoisen lisäksi vihreää tai turkoosia (en ole vielä päättänyt).
Olohuone on tällä hetkellä suurin "päänvaiva". Haluaisin kaikki mustat hyllyt vaihtaa valkoisiin ja matot joko beigeihin tai ruskeisiin. Ruskea sohva saa jäädä. Muutenkin haluaisin olohuoneeseen ruskean ja beigen eri sävyjä, en tiedä mik on, mutta olen rakastunut näihin väreihin. Miettikää itsekin, suklaan ja maitokahvin värejä. Tietenkin jotain pientä väriläikkää olen suunnitellut ettei olohuone näytä liian yksitoikkoiselta, mutta siinäkään en ole osannut vielä päättää että haluanko oranssin vai turkoosin. Luultavasti päädyn oranssiin koska on lähempänä luontoa (ruska <3 ).
Jukka onneksi antaa mulle vapaat kädet kämpän suhteen ja luottaa mun makuun *wink*
Tuosta ruskeasta ja beigestä, vauvallekin olen ostanut näiden värisiä juttuja. Pinnasänky on vaaleaa puuta ja sinne tulee beiget petivaatteet. Henniltä ostin vauvakeinun jossa on näitä kahta väriä. Parin viikon sisällä saadaan touhumatto, näillä väreillä tietenkin. haha. Olen myös laittanut näiden värisiä pehmoleluja talteen, että voin pestä ne jossain vaiheessa ja asetella pinnasänkyyn kun kasaan sen.
Rattaat sentään on eri väriset (siniharmaata ja luonnonvalkoista). Oli tosin lähellä etten olisi tilannut eräästä paikasta ruskea-beigejä rattaita. Onneksi löytyi halvemmalla nuo ja ovat kuitenkin kivan näköiset.
Eiliseen liittyen oon taas tänään katsonut kaikkia vaippakakkuja ja masukakkuja, tyhmä minä. Ei haaveilu sitten loppunutkaan, heh. Noh, äkkiä tarvitsee keksiä paljon tekemistä niin ei ehdi haaveilla.
Tänään ainakin on pyykinpesua ja -viikkausta ohjelmassa. Ja tänään tai huomenna saa kaivaa talvivaatteet esiin kun sitä lunta on kerran luvattu. Mä en kyllä mahdu omaan talvitakkiini, en ainakaan kauaa. Tarvitsee alkaa kyselemään olisiko jollain lainata isompaa takkia talveksi ettei tarvitsisi yhden talven takia ostaa.
Jeejee, perjantaina pitkästä aikaa ajattelin leipoa. Pidän lauantaina naamiaiset ja kaveri toivoi että tekisin snickers-cupcakeja. Saas nähdä mitä niistä tulee. Ajattelin kans tehdä jotain suolaista, luultavasti pizzaa tai sitten jauhelihapasteijoita, joita Miikka pyyteli ja jotka on olleet joka syntymäpäivillä suurmenestys. Ja jos ei muuten niin teen molempia, ite kun oon enemmän suolaisen kuin makean ystävä ja kuitenkin lauantai menee syödessä kun alkoholia en juo.
Muutama on jo ilmoittanut, ettei pääse lauantaina paikalle, mutta suurin osa ilmeisesti tulee. Toivottavasti ainakin. Aika moni meinaa juoda, mutta en sentään yksin ole selvinpäin, Lana ainakin meinaa olla juomatta vaikkei pieniin päin olekaan. Hauskaa kun voi ilman alkoholiakin pitää. Ja onpahan parempi olo aamustakin (paitsi mulla, välillä mun aamupahoinvointia voi verrata krapulaan, haha).
Mun naamiaisasukin valmistuu varmaan tänään kun äiti saa tehtyä sen loppuun. En tosin paljasta teille mikä se on, saatte lauantaihin tai mahdollisesti sunnuntaihin asti odottaa. Hah!
Oon jo tosi pitkään halunnut pitää naamiaiset, mutta jotenkin vasta nyt sai aikaiseksi. Samalla juhlitaan vähän halloweenia (vaikka se vasta ensi viikolla onkin) ja Miikkan syntymäpäiviä (täyttää viiminen päivä 23v).Ja jos nää menee hyvin ja ihmiset viitsii panostaa pukuihinsa niin joskus myöhemmin sitten uudelleen. Kenties uutena vuotena? Tai ensi kesänä mun synttäreillä? Sillon mä olisin vähän pienempi, tai maha ainakin olisi niin ei tarvitsisi yrittää keksiä mahaan sopivaa asua (kuka teistä on nähnyt esim. raskaana olevan keijun tai isomahaisen smurffiinan? En tarkoita että itse pukeutuisin näihin asuihin, on vaan esimerkkejä).
Mutta nyt ruuan tekoon ja sitten pyykkikasan kimppuun ennen kuin Jukka tulee kotiin. Ehkä illalla taas palailen blogin kimppuun. Luultavasti....
Oon Eetun raskaudesta asti haaveillut että joku pitäisi mulle babyshower'it, en lahjojen takia vaan olis kiva saada vähän sitä "spesiaalihuomiota" ja tuntea, että ystävät on mukana (niin moni ystävyyssuhde kun on kariutunut raskauksien aikoina kun ollut eri elämäntilanteet).. Aina välillä toi haave on haihtunut mielestä mutta taas kun menin lukemaan Essin blogista hänelle järjestetyistä yllätys vauvakutsuista niin äh.. Taas toiveena, vaikka iso epäilys onkin ettei toteudu.
Tyhmänä vielä oon villinnyt tätä "kuumetta" lukemalla muitakin juttuja noista ja kaikkia leikki-vaihtoehtoja ja mahdollisia tarjottavia ja kiitoslahjoja yms yms. Erittäin fiksua jooh. Onneksi tällä kertaa järki päässä ja pää sanoo ettei tule tapahtumaan ellen itse järjestä (mitä ei tosiaan tule tapahtumaan, tottakai ystävien pitää järjestää omasta tahdostaan ja mieluiten salaa niin mun ei tarvitsisi vaivata päätäni millään järjestelyillä; muutenkin sen verran kaikkia illanistujaisia yms tulee pidettyä (tyttöjen iltoja, naamiaisia, lasten syntymäpäiviä yms)). Mutta se siitä haaveilusta, piti päästä purkamaan vaan tää pois mielestä, heh.
Jos sitten muita asioita. Tänään Antti ja Emmi kävi meillä. Oli ihanaa nähdä kummipoikaa pitkästä aikaa <3 Hirveän huono omatunto kun en oo saanut aikaiseksi mentyä Emmille (tai mihinkään muuallekaan). On vaan päivittäin sellanen olo että plääh (närästystä, väsymystä, pahoinvointia yms) ettei tuu mieleenkään että lähtisin lasten kanssa kävelemään tai bussilla mihinkään, se kun on oikein ratkiriemukasta puuhaa. Bussissa Eetu on ainut kun malttaa istua paikallaan ja pitää kiinni, kävellessä jokainen juoksee edellä ja mun kunnon kanssa ei juosta perässä..
Mutta Anttiin takaisin. Oli siis ihana nähdä pientä miestä taas ja jotenkin haikeeta huomata, että Antista on tullut iso ies, oppinut muutamia sanoja ja ensi kuussa täyttää jo 2v. Aika menee nopeasti, just mulla oli pieni käärö sylissä.
Myös Lana kävi taas kun on iltavuorossa. Musta on kiva nähdä Lanaa niin usein, iltavuoro-viikoilla tulee yleensä kahville ennen työpäivää ja aamuvuoro-viikoilla melkein joka päivä töiden jälkeen. Naureskeltiin tuossa yksi päivä, että kun lapset kyselee Lanan perään aina kun Lana ei ole meillä, niin kunhan ovat niin vanhoja, että leikkivät pihalla yksinään ni heidät varmaan löytää Lanalta (asuu lyhyen matkan päässä meinaan).
Muuten päivä on mennyt vähän sekalaisissa tunnelmissa. Paikkoja särkee, varsinkin liikkueessa, mikä vaikuttaa negatiivisesti mielialaan. Myöskin Erin on taas keksinyt erilaisia temppuja mun harmaannuttamiseksi. Toisaalta, kasvain on tänään potkassut muutaman kerran kovemmin (ainakin luulen, että ovat potkuja. Mulla on istukka etureunassa joten vaikeampi tuntea liikkeitä). Ihanaa kun pieni alkaa liikkumaan, helpottaa mun keskenmeno-pelkoja ja tuntuu todellisemmalta koko raskaus. Saa vain nähdä millaista rumbaa pieni pitää kunhan liikkeet alkavat tuntumaan enemmän, kävin meinaan 18.9 TYKSissä tutkimuksissa (raskautta seurataan tarkemmin kilpirauhasen liikatoiminnan takia) ja siellä ultrattiin ja katsottiin sykkeestä ja vauvan koosta, että onko meidän kasvaimella mahdollisesti liikatoimintaa. Noh, eihän hän meinannut olla hetkeäkään paikallaan, hoitajakin naureskeli että on joku adhd-kohtaus päällä kun riehuu ja potkii noin. Yritettiin molemmat salaa kurkkia sukupuolta mutta kumpikaan ei nähnyt mitään siltä riehumiselta.. Noh, ensi maanantaina sitten katsellaan näkyykö sukupuolta. Itselle sillä ei ole niin väliä, ainoa että osaan ottaa oikeat vauvanvaatteet esiin ja pestä ne. Jukkaa kiinnostaa enemmän kun on eka oma kyseessä. Ja on meillä lähipiirin kanssa leikkimielinen arvailu meneillään sukupuolesta..
Tekisi jo mieli kaivaa pinnasänky esiin ja pestä kaikki vauvanvaatteet ja laittaa kaappiin mutta tuntuu että on vähän aikaista vielä kun vasta puolessa välissä mennään. Minäkö malttamaton? Tarvikkeet on onneksi melkein kaikki jo hommattu (uudet rattaat, turvakaukalo yms kun vanhat menneet rikki tai lahjoitettu eteenpäin). Pikkujuttuja vielä tarvitsee hommata, mm. tuttipulloja, tutteja, itkuhälytin, EHKÄ ns. parvekevaunut tohon takapihalle, vaippoja, yms. Onneksi on aikaa vielä reilusti ja voi jättää vaikka alkuvuoteen...
Mutta nyt antamaan lapsille iltapalaa ja sitten pesulle ja nukkumaan. Jos itsekin pääsisi aikaisemmin sänkyyn tänään eikä kukkuisi hereillä puoleen yöhön..
