valokuvauksesta ja muuta pohdintaa....

Kamera on tässä kuussa ollut kiva kaveri, ja pariin otteeseen on tullut kuvattua Lanaa ja kerran Eriniä. Eetu odottelee vuoroaan ja kyseleekin välillä, että koska hän pääsee. Ideoita löytyy, mutta vielä kun saisi ne toteutettua.
Lapsesta asti valokuvaus on ollut lähellä mun sydäntä. Pienenä olin linssilude, usein kameran edessä. Myös kuvaaminen tietääkseni kiinnosti, mutta jostain syystä kameraa ei mulle annettu. Kun sain oman kameran (filmikameran tietenkin), filmit täyttyivätkin milloin mistäkin ja sain yksinäni täytettyä kolme kertaa enemmän filmejä kuin loppu perhe yhteensä.
Vuonna 2004 meille ostettiin ensimmäinen digikamera. Sain sitä lainata silloin tällöin, mutta kuitenkin aika harvoin. Ehkä isäni pelkäsi minun rikkovan sen eikä halunnut perheen yhteistä konetta täyteen kuvia. 18-vuotislahjaksi sain ensimmäisen oman digikameran, canonin pokkarin. Se kulkikin usein mukana kun johonkin mentiin. Jos muilla ei ollut kameraa mukana, pystyi olemaan varma että mulla oli. Pikku hiljaa kuvailu alkoi räjähtämään käteen. Vuonna 2009 sain canonin puolijärkkärin ja innostuin enemmän räpsimään. Ja koska lapsiakin jo löytyi, suurin osa kuvista oli heistä. Jo Eetun syntyessä mielipuuhaani oli hänen kuvaamisensa.
Nyt 7 vuotta ekan oman digikameran saannin jälkeen multa löytyy Canon EOS 500D järkkäri kolmella objektiivilla ja varakamerana (ja lasten käytössä) Nikonin pokkari. Haaveissa on ostaa vedenkestävä kamera ja Canoniin lisää objektiiveja ja muita tarvikkeita.
Koneelta löytyy melkein 45 000 kuvaa, suurin osa mun ottamia. Kuvat on järjestetty vuoden, kuukauden ja päivämäärän mukaan. Kansioissa myös lukee missä on oltu, mitä tehty tai ketä kuvattu.


Sitten.. Sain eilen tietää, koska Jukan työpaikan pikkujoulut ovat. Teemana on 60-luku. Heti kuultuani asiasta, suuntasin nettiin etsimään mahdollista asua. Nyt pitäisi vain päättää pukeudunko hipiksi flower-power -tyyleineen vai mustavalkoiseen mod mekkoon Austin Powers elokuvien tyyliin. Hippi olisi helpompi toteuttaa, esim. kukkapanta meiltä löytyisi kotoa Eriniltä. Toisaalta mod mekko olisi kivempi, vähemmän räikeä ja ehkä enemmän mun tyyliä. Mekon kanssa myös kampaus olisi hienompi, tosin vaikeampi. Onneksi aikaa on runsaasti, ehtii rauhassa pohtimaan ja pyytämään äitiä ompelemaan sopivan asun. Toisaalta haluaisin näiden olevan jo, en malttaisi innostukseltani odottaa.

Kuvat punanaamion sivuilta.

Nimetön

Nyt kun on aamun (suht.) rauhallinen hetki, ehti tulla pyörähtämään täällä ja kertomaan viikonlopusta.
Perjantai oli siis aika väsyttävä henkisesti.
Erin ja Jerry pääsi lähtemään isälleen vasta puoli seitsemän aikaan, vähän myöhään omasta mielestäni. Samalla herra ilmoitti muuttaneensa takaisin Paimioon, ihan extempore. Aikuinen ihminen ja tekee mitä haluaa, mutta mietityttää vaan tuo, kun erottiin hieman alle 2 vuotta sitten ja on sinä aikana muuttanut useamman kerran. Ei siinä muuten mitään, mutta lapsia ajattelen. Ei oo heille kovin kiva, että vähän väliä muutetaan ja kaverit vaihtuu koko ajan.. Noh, jos nyt jäisi Paimioon asumaan pidemmäksi aikaa.
Mutta takaisin asiaan. Eetu lähti mummille kyläilemään seitsemän aikoihin. Me lähdettiin kaupassa käymään sitten, ei sinne mitään asiaa ollut, kunhan käytiin kiertämässä sillä idealla, että jos tulee jotain mieleen. Mä ostin ystävä pariskunnan lahjaan ensimmäiset tarvikkeet ja illalla sitä väsäilinkin, tosin siitä sitten hieman myöhemmin, kunhan saan valmiiksi niin laitan teille työvaiheet *hymy*
Loppu ilta meni sitten rentoutuessa sohvalla, mä kudoin ja touhusin sen lahjan kimpussa, Jukka jumitti elokuvaa.

Lauantaina suunnattiin Paimioon. Meillä oli Annun luona pienet Halloween -illanistujaiset pienellä porukalla, meitä oli paikalla vain minä, Annu, Jukka, Makke ja Katja. Syötiin Annulla ja kun kaikki oli tarpeeksi haudasta nousseen näköisiä, lähdettiin paikalliseen ravintola Poimariin. Poimarista ei ole paljoa kerrottavaa, tylsä paikka. Saatiin me hieman huomiota osaksemme, kun olimme ainoat laittautuneet (meidän lisäksi parilla miehellä oli "verta" naamassaan ja vaatteissaan ja toisella oli lääkärin vaatteet päällään). Mikä kumma on kun ei ihmiset halua yhtään panostaa vaikka Poimarissa oli nimenomaan Halloween bileet?! Noh, eräs vanhempi mies tuli kysymään multa, että "kuka teki?" ja naureskeli meille. Eräs toinen miespuolinen henkilö koputta mua olkapäälle ja totesi, että "hieno naamari", (teki mieli todeta takaisin että "sulla myös", mutta tyydyin naureskelemaan ja kiitin. *wink*).
Ja teille kauhistelijoille, mä olin PoimarissaKIN vesi- ja cokislinjalla, en juonut alkoholia, en koskaan juo alkoholia kun odotan *hymy*

Sunnuntaina käytiin Miikkan luona synttärikahveilla ennen kuin lähdettiin hakemaan lapsia. Ilta menikin siivotessa ja pyykkiä viikatessa. Aloin siivoamaan perusteellisesti, tekemään hyllyihin hieman tilaa (jos joku muu turkulainen tai lähistöllä asuva on saanut saman idean, tässä loistava vinkki teille.) ja lastenhuone tuli järjestettyä uudelleen. Ei tullut hommat valmiiksi illalla vaikka puoli kahteentoista asti touhusinkin. Jukkakin totesi mulle yhdessä vaiheessa, että "sä oot tollanen yöapina. Sellanen millä silmätkin on ku lautaset!" kun olisin voinut jatkaa hommia varmaan aamuun asti. Haha. 
Kohta jatkamaan hommia, jos saisi tänään kaiken valmiiksi jopa. 

Tässä vielä muutama kuva lauantaista:

Naamariaiset

Meillä oli siis ne naamiaiset eilen. Ja tadaa, olin merirosvo. Moni jätti tulematta, paikalle kutsuin 21 henkeä (+ minä itse) ja paikalla oli vaan kahdeksan. Oon hieman pettynyt, mutta kutsuttujen joukossa oli muutama sellainen, joka jättää muutenkin aina tulematta kun kutsutaan. Noh, tietääpä jättää ensi kerralla kutsumatta *hymy* Ja aivan mahtavaa oli yhtäkin ystävää nähdä pitkästä aikaa, muutaman vuoden tauon jälkeen.
Eniten mua harmitti se, ettei Annu ja Jessica päässyt paikalle mutta jos ensi kerralla?
Piti Jessicalta käydä lainaamassa KreisiAlias, mutta ei ollut kotona. Tarttee varmaan jossain vaiheessa ostaa oma, on meinaan ihan mielettömän hauska peli. Täällä siitä itseasiassa mainitsenkin.
Noh, ilta meni pelatessa Scrabblea ja cluedoa ja höpötellessä. Osa joi, osa ei, mutta kukaan ei ollut kunnolla humalassa. Mahtoiko olla edes pienissä? Silti mulla on sellainen olo, ihan kuin olisi krapula, ja vain siksi kun unet jääny vähäiseksi.
Oon siitä iloinen, että jokainen noudatti pyyntöä ja oli panostanut asuun. Ei ollut näitä tyypillisiä "pistän pelkät pupunkorvat päähän".
Sitten odottelemaan, jos joku muu järjestäisi vuorostaan naamiaiset, haha.
Iso kiitos kaikille, jotka jaksoi vaivautua paikalle !! <3

Turhaa löpinää

Mun aamun seuralainen <3

Yritin teille yhdestä kirkkaasta tähdestä ottaa kuvan, mutta pimeyden takia kamera ei ottanut kuin pitkällä valoitusajalla ja mun kädet tärisi hieman niin päätin tehdä tälläisen.

Nyt on jotain pielessä. Mä en oo yhtään aamu-ihminen, en siis oikeasti. Mulle ei kannata puhua ennen aamukahvia ja vaikka nousen sängystä normaalisti 7:30 (Kiitos lapsien), niin mä oon hereillä kunnolla vasta 12 aikoihin. No, nyt kello on 4:57 ja mä olen ollut hereillä jo puolitoista tuntia.
Eikä tää oo tällä viikolla eka kerta.. Mulla on kroppa ilmeisesti alkanut taas opettelemaan yöheräilyihin (näinkö aikaisessa vaiheessa ne alkaa?) ja oon koko viikon herännyt puol neljän aikaan. Useimpina aamuina oon jatkanut unia, mutta tänäänkään en siihen pystynyt. No, eiköhän tää tästä. Onneksi on jotenkin nätti aamu kun taivas on kirkas ja tähdet näkyy, tosin joku voisi sammuttaa nuo katuvalot että ne tähdet näkyisi paremmin *wink*

Eiliseen palaan sen verran, että kyllä se päivä siitä parani. En mä koko kämppää jaksanut sitten siivota loppuun, totesin sen olevan turhaa hommaa ennen kuin oon saanut leivottua ja toi yksi olohuoneen hylly pitäisi kääntää vielä.. Painuttiin lasten kanssa pihalle touhuamaan siihen asti, että Jerry ja Erin lähti iskäilemään ja me lähdettiin käymään äitillä. Totesin matkalla vaan, että onneksi meillä oli talvirenkaat. Matkalla joku oli jäänyt tielle (en tosin tiedä johtuiko kesärenkaista vai oliko auto rikki), oikaistiinpa sitten jalkakäytän kautta (niinkuin muutkin), että päästiin ohi.
Mutta hei! Meillä on tänään naamiaiset, en vieläkään paljasta mun pukua, mutta osaatteko arvata tästä kuvasta miksi pukeudun? *hymy*

Nyt aamukahvin keittoon ja hetken päästä alkaa valmistamaan tarjottavia kun eilen meni hieman myöhäiseksi. Odottelen jo iltaa, näkee ihmisiä ketä ei ole nähnyt hetkeen, yhtä jopa muutamaan vuoteen. Harmi vaan ettei kaksi rakasta ihmistä pääse paikalle. No, jos ensi kerralla sitten. Hauskaa kuitenkin pidetään *hymy*

Kyllä maailmaan värejä mahtuu

Mulla on tässä viime aikoina tullut olo, että en ole tyytyväinen tähän kämpän sisustukseen. Varsinkin olohuone on kamalan tumma. Alunperin kaikki lähti siite kun meinasin jyrätä Safin kun en huomannut pientä tummalla matolla. Sitten alkoi jotenkin ärsyttämään keittiö ja sen värittömyys. Päätinkin, että jossain vaiheessa alan muuttamaan sisutusta, tosin olisi kiva löytää uusi asunto ennen sitä, tää kun käy aika ahtaaksi jo.
Keittiöön on suunnitteilla vaaleita värejä (beigeä, valkoista) ja hieman ruskeaa. Ja tehoste-väreiksi keltaista ja oranssia (idea lähti oranssista sauvasekoittimesta jonka sain äidiltäni).
Makuuhuoneeseen tulee violettia ja purppuraa, koska sain Annulta ihanat purppurat verhot. Tarkoitan siis ihan vain petivaatteita ja verhoja, muuten saa olla valkoinen/vaalea, seiniä en ala maalaamaan.
Vessaan ja kylpyhuoneeseen haluan vihreää, sinistä ja turkoosia, koska näistä väreistä mieleeni tulee vesi ja olen jo pitkään halunnut kylpyhuoneeseen näitä värejä.
Jos saisimme sen verran isomman asunnon, että lapsille saisi omat huoneet, tai Erinille ainakin (ja mahdollisesti vauvalle, jos on tyttö), tulisi Erinin huoneesta valkoinen ja tehoste-värinä vaaleanpunaista koska neiti itse pitää siitä. Pojille haluaisin valkoisen lisäksi vihreää tai turkoosia (en ole vielä päättänyt).
Olohuone on tällä hetkellä suurin "päänvaiva". Haluaisin kaikki mustat hyllyt vaihtaa valkoisiin ja matot joko beigeihin tai ruskeisiin. Ruskea sohva saa jäädä. Muutenkin haluaisin olohuoneeseen ruskean ja beigen eri sävyjä, en tiedä mik on, mutta olen rakastunut näihin väreihin. Miettikää itsekin, suklaan ja maitokahvin värejä. Tietenkin jotain pientä väriläikkää olen suunnitellut ettei olohuone näytä liian yksitoikkoiselta, mutta siinäkään en ole osannut vielä päättää että haluanko oranssin vai turkoosin. Luultavasti päädyn oranssiin koska on lähempänä luontoa (ruska <3 ).
Jukka onneksi antaa mulle vapaat kädet kämpän suhteen ja luottaa mun makuun *wink*


Tuosta ruskeasta ja beigestä, vauvallekin olen ostanut näiden värisiä juttuja. Pinnasänky on vaaleaa puuta ja sinne tulee beiget petivaatteet. Henniltä ostin vauvakeinun jossa on näitä kahta väriä. Parin viikon sisällä saadaan touhumatto, näillä väreillä tietenkin. haha. Olen myös laittanut näiden värisiä pehmoleluja talteen, että voin pestä ne jossain vaiheessa ja asetella pinnasänkyyn kun kasaan sen.
Rattaat sentään on eri väriset (siniharmaata ja luonnonvalkoista). Oli tosin lähellä etten olisi tilannut eräästä paikasta ruskea-beigejä rattaita. Onneksi löytyi halvemmalla nuo ja ovat kuitenkin kivan näköiset.


 Eiliseen liittyen oon taas tänään katsonut kaikkia vaippakakkuja ja masukakkuja, tyhmä minä. Ei haaveilu sitten loppunutkaan, heh. Noh, äkkiä tarvitsee keksiä paljon tekemistä niin ei ehdi haaveilla.
Tänään ainakin on pyykinpesua ja -viikkausta ohjelmassa. Ja tänään tai huomenna saa kaivaa talvivaatteet esiin kun sitä lunta on kerran luvattu. Mä en kyllä mahdu omaan talvitakkiini, en ainakaan kauaa. Tarvitsee alkaa kyselemään olisiko jollain lainata isompaa takkia talveksi ettei tarvitsisi yhden talven takia ostaa.


Jeejee, perjantaina pitkästä aikaa ajattelin leipoa. Pidän lauantaina naamiaiset ja kaveri toivoi että tekisin snickers-cupcakeja. Saas nähdä mitä niistä tulee. Ajattelin kans tehdä jotain suolaista, luultavasti pizzaa tai sitten jauhelihapasteijoita, joita Miikka pyyteli ja jotka on olleet joka syntymäpäivillä suurmenestys. Ja jos ei muuten niin teen molempia, ite kun oon enemmän suolaisen kuin makean ystävä ja kuitenkin lauantai menee syödessä kun alkoholia en juo.
Muutama on jo ilmoittanut, ettei pääse lauantaina paikalle, mutta suurin osa ilmeisesti tulee. Toivottavasti ainakin. Aika moni meinaa juoda, mutta en sentään yksin ole selvinpäin, Lana ainakin meinaa olla juomatta vaikkei pieniin päin olekaan. Hauskaa kun voi ilman alkoholiakin pitää. Ja onpahan parempi olo aamustakin (paitsi mulla, välillä mun aamupahoinvointia voi verrata krapulaan, haha).
Mun naamiaisasukin valmistuu varmaan tänään kun äiti saa tehtyä sen loppuun. En tosin paljasta teille mikä se on, saatte lauantaihin tai mahdollisesti sunnuntaihin asti odottaa. Hah!
Oon jo tosi pitkään halunnut pitää naamiaiset, mutta jotenkin vasta nyt sai aikaiseksi. Samalla juhlitaan vähän halloweenia (vaikka se vasta ensi viikolla onkin) ja Miikkan syntymäpäiviä (täyttää viiminen päivä 23v).Ja jos nää menee hyvin ja ihmiset viitsii panostaa pukuihinsa niin joskus myöhemmin sitten uudelleen. Kenties uutena vuotena? Tai ensi kesänä mun synttäreillä? Sillon mä olisin vähän pienempi, tai maha ainakin olisi niin ei tarvitsisi yrittää keksiä mahaan sopivaa asua (kuka teistä on nähnyt esim. raskaana olevan keijun tai isomahaisen smurffiinan? En tarkoita että itse pukeutuisin näihin asuihin, on vaan esimerkkejä).

Mutta nyt ruuan tekoon ja sitten pyykkikasan kimppuun ennen kuin Jukka tulee kotiin. Ehkä illalla taas palailen blogin kimppuun. Luultavasti....

ja vihdoin, lokakuu..

Ja niin päästiin tähän kuuhun.
On tapahtumaa riittänyt. Lana kanssa oltiin "treffeillä" ja katsomassa Step Up Revolution. Tykkäsin ja paljon. Ja koska kyseessä oli "treffit" niin tottakai ostin Lanalle ruusun.
Eetu sai oman villatakkinsa vihdoin. Nyt kaikilla rakkailla on sellainen. Itsellekin olisi kiva sellainen saada mutta langat tulisi aika kalliiksi ja äitillä olisi iso homma. Noh, täytyy katsoa myöhemmin.
Erin on saanut olla mun ja Lanan koekaniinina kun ollaan kokeiltu kampauksia. Yritä vaan tehdä jotain neidille joka yrittää juosta karkuun. haha.

Jukalle myös syntyi toinen veljenpoika ja käytiin katsomassa pientä kun oli pari päivää vanha. Ihana nyytti. Pieni ei vaan halunnut seurustella meidän kanssa, nukkui koko vierailun ajan.

Sain myös Jukalta kukkia viime viikolla. Tosin vinkkasin asiasta muutama päivä aikaisemmin ja sanoin että en oo piiiitkään aikaan saanut kukkia. Ehkä jos seuraavalla kerralla saisi ilman vinkkailuja. heh.

Perjantaina meillä oli lasten naamiaiset. Paikalla meitä oli minä, Eetu, Jerry, Erin, Jukka, Lana ja Miikka. Tein lapsille barbapapa piñatan ja "aasin" hännän kiinnitykset (jokaiselle omansa, Erinille ponin, Eetulle dinosauruksen ja Jerrylle Angry Birds'in). Ja tietenkin meillä oli hieman naposteltavaankin; Angry Birds -leipiä, dippejä, cocktailtikkuja, cokista, kurkkua, paprikaa ja porkkanaa dipattavaksi. Lapset eivät vaan naamiaisasuissaan viihtyneet kauaa, Eetu sanoi että tuli kuuma ja Erin hylkäsi keijunsiivet heti alussa. Jerry myös hylkäsi Nuuskamuikkusen hatun ja huivin heti aluksi ja kesken illan vaihtoi asunsa Buzz Lightyearin pukuun. Mutta hauskaa meillä oli.

Lauantaina lähdettiin Raumalla käymään, pappani meinaan täytti 80v. Eetu ujosteli kaikkia, mutta Jerry juoksi ympäri kämppää ja istui jokaisen sylissä. Oli oma itsensä siis. Jerry kävi myös halaamassa kaikkia kun oli aika lähteä kotiin. Harmi ettei tarjoiluista tullut otettua kuvaa, oli meinaan aivan loistavan makuista voileipäkakkua. nams.
Näytettiin lapsille myös pihan perällä oleva pomminsirpale (alempi kollaasi, kaksi alinta kuvaa).Sirpaleen löysi isopappani ja laatassa lukee seuraavasti:

Muisto talvisodasta

Tämä sirpale löytyi 2.2.1940 käydyn pommituksen jälkeen Rauman sataman levityksen laiturilta josta otin sen talteen

Lauri Kuusinen, Kersantti