Mutta mitä meille kuuluu? Ihan hyvää tällä hetkellä. Ajattelin tehdä tässä monta postausta tänään perä jälkeen (jokaisesta tekstittömästä kuukaudesta omansa).
Aloitetaan siis Toukokuusta.
Ei me mitään ihmeellistä tehty, nautittiin toistemme seurasta ja oli niitä vaikeitakin päiviä. Jos oikein muistan niin toukokuussa en viikonloppuisin paljon ollut kotona vaan tukemassa erästä ystävää. Eetu olikin Jukalta kysynyt että "miksi äiti on aina viikonloppu-iltaisin töissä?". Hassu <3
Saippukuplat oli meillä iso juttu, melkein joka päivä piti päästä niitä puhaltelemaan. Tai oikeastaan, mä ja Eetu puhallettiin, Erinillä ja Jerryllä meni suurin osa saippuavedestä aina maahan. Mutta yhtä hauskaa heillä oli kun saivat räjäytellä kuplia.
Lanan kanssa vietettiin myös paljon aikaa ja
Toukokuussa meillä oli myös keikka. Ekaa kertaa mun muistiin kun koko keikalla ei näkynyt yhtäkään kansallispukua (niitä kyllä katsojat oli kaipaillut). Myös tanssit ja laulut olivat erilaisia, meillä kun oli koreografi tehnyt tanssit. Ihan kiva esitys oli, mutta kun meidän ryhmiä tullaan katsomaan juuri pukujen ja perinteisten tanssien ja laulujen takia niin jäi itseäkin harmittamaan. Äiti oli tehnyt lapsille ihanat vaatteet esiintymiseen. Mun asusta ei tullut kuvaa mutta ei se kovin erikoinen ollutkaan. En nyt lähde tarinoimaan konsertista enempää.
Tosin sen voin mainita että Jerryllä oli taas oma show, halus koko ajan olla piirin keskellä tai lavan etureunassa. Minun lapseniko huomionhakuinen? Ehei, miten niin? ;)
Anteeksi kuvien laatu, otettu puhelimella takahuoneessa. Jerry ei sielläkään ollut hetkeäkään paikallaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti