Long time no see..

Ensinmäiseksi pyydän anteeksi, blogissa on ollut hiljaista, osittain oman olotilan vuoksi. Olen halunnut kirjoittaa ja kaivanut sitä, mutta toisaalta en ole jaksanut enkä halunnut. Olo ei ole ollut mikään loistava, mutten ole sitä muille halunnut, tai edes osannut myöntää. En osaa sitä myöntää edes itselleni kunnolla. Mutta ei siitä sen enempää.
Mitä tässä kolmen viikon aikana onkaan tapahtunut?
Alkukuusta tämä äiti-ihminen oli viihteellä. Ilta alkoi Jonten luona Lanan, Jonten, kahden kissan ja yhden koiran seurassa. Siinä istuskeltiin, höpistiin ja nappailtiin kuvia. Tästä suunnattiin Naantalin Merisaliin. Pakko sanoa, että paikka oli aika pettymys. Terassi oli täynnä ihmisiä, joten me suunnattiin sisälle istumaan. No sisällä ei meidän lisäksi sitten ollutkaan kuin pari ihmistä. Juotiin yhdet, Lana cokiksen ja me Jonten kanssa lonkerot.
Tämän jälkeen Lana heitti meidät Runostuoppiin (oujee, paikallinen pubi. Huomaathan sarkasmini) ja ajeli itse kotiin nukkumaan. Me istuskeltiin siellä ja seurattiin menoa siihen asti, että viimeinen bussi saapui ja hyppäsin kyytiin. Matkalla hieman jännitti ehdinkö keskustassa viimeisen yöbussin kyytiin vai joudunko kävelemään kotiin puhelin mykkänä (akku loppui kesken illan). Jouduin juoksemaan, mutta ehdin kuin ehdinkin.

Mitäs muuta... Kuvailemassa on tullut käytyä jonkun verran. Enimmäkseen taas kuvannut Lanaa. Huomenna ilman salliessa olisi kyllä tarkoitus napata lapset ja kamera mukaan ja lähteä räpsimään taas.

Taiteiden yössä tuli käytyä Lanan kanssa viime torstaina. Pääsimme paikalle vasta klo 22 Lanan töiden jälkeen ja voin sanoa, että olin pettynyt. Oletin paikalla olevan enemmän ohjelmaa, mutta kojutkin olivat kaikki jo kiinni. Pari esiintyjää oli mm. jokilaivoilla, mutta emme jääneet kuuntelemaan. Myös Tuomiokirkossa oli jokin konsertti, mutta tämäkin oli maksullinen. Totesimme yhteen ääneen ettemme välitä mahdollisesti hengellisestä musiikista niin paljon, että maksaisimme ko. konsertista.
Emme kauaa paikalla viihtyneet. Kotimatkalla kävimme muistelemassa vanhan yläasteemme pihassa (samassa koulussa kävin myös lukiota).

Turussa on ollut aika sateista. Mutta en valita, itse asiassa nautin näistä ilmoista. Kesä on kivaa aikaa, mutta enemmän nautin syksystä; pimenevistä illoista, kynttilöistä, neuleista, luonnon taidonnäytteestä lehtien vaihtaessa väriä, sateen ropinasta ikkunassa, villasukista....
Kotona olemme piirrelleet, katselleet elokuvia yhdessä, askarrelleet, leikkineet, riehuneet.. Myös siivousta olemme yrittäneet harrastaa mutta tämän lauman kanssa se on hieman hidasta.
Sofia tuntuu kasvavan ja kehittyvän silmissä. Jos neidin jättää yhteen kohtaan lattialla esim. kahvin keiton ajaksi, voi olla varma, että hän on siirtynyt jonkin verran tullessasi takaisin. Myös varpaat ovat löytyneet ja niitä on kiva tutkia. Ei kauaa taida mennä kun mun pikkuinen jo ryömii. Niin se puoli vuotta menee, ystävänpäivänä 45cm ja 2,4kg rääpäle on kasvanut 67-senttiseksi ja 9,73 kiloiseksi päivänsäteeksi.

On ehditty myös juhlimaan. Alkukuusta ystäväni tytär juhli 7-vuotissyntymäpäiviään. Juuri neiti oli 4v, mihin nämä kolme vuotta katosivat?
Eilen oli toisen ystäväni tyttären ristiäiset. Sain toimia kuvaajana Lanan halutessa kuvia kummityttönsä ristiäisistä ja pienen neidin vanhempien halutessa kuvia kaikkien mummojen ja muiden kanssa. Mutta en valita, se homma on juuri se mistä nautin ♥
Myös kakkavaipan vaihto nakitettiin mulle, mutta niin siinä aina käy. Haha. Ja koska kummipoikani on juhlakalun isoveli, pääsin myös paimentamaan Antin sisälle kun juoksi pihalla. Voin kertoa, että korkokengillä nurmikolla kulkeminen ei ole helppoa kun korot uppoavat.
Mutta tilaisuus oli kaunis vaikka pappi innostuikin jaarittelemaan. Pienestä prinsessasta ei jäänytkään Justiinaa, vaan tästä lähtien hänet tunnetaan nimellä Iida.

 

Viikonlopun kuulumiset

Rakkaat lapseni <3

Lana <3

Lana <3

Ei jaksanut eikä ehtinyt kirjoittamaan viikonloppuna, joten käydään nyt läpi tapahtumat.
Perjantaina Jukka lähti siis Räpsän kanssa viettämään iltaa ja mä sain seurakseni Miikkan ja Lanan. Tuijoteltiin elokuvia ja värjättiin mun hiuksia samalla, pohjalle tuli tumman vaaleaa ja päälle vaaleampia raitoja. Alkoi sen verran meinaan pinkki kyllästyttämään sen kamalan juurikasvun kanssa. Nyt tää pää on niiiiin kiva.
Joskus kymmenen-puoli yhdentoista aikaan lähdettiin viemään Miikkaa kotiin ja suunnattiin siitä moikkaamaan paria Lanan kaveria. Sieltä kun lähdettiin ajelemaan pois päin, soitettiin Jukalle ja käytiin poikia moikkaamassa Naantalin seurahuoneella. Kello ei siis ollut vielä edes kahtatoista ja Jukka oli ehtinyt jo nukahtamaan kerran, oksentamaan ja laulamaan äänensä käheäksi (sitä se on kun juo niin harvoin) ja oli hyvässä humalassakin. Viivyttiin seurahuoneella pilkkuun asti, heitettiin pojat toiseen paikkaan ja suunnattiin takaisin meille. Katseltiin jonkun aikaa leffaa ja kun Lana lähti kotiin, mä painuin Safin kanssa nukkumaan.
Oli hieman vaikea nukkua yksin, kun tottunut että Jukka on vieressä. Säpsähtelin kaikkia ääniä ja pyörin sängyssä. Kyllä se uni mut sitten jossain vaiheessa onneksi löysi.

Aamulla Safi päätti, että ei nukuta pitkään ja narisutti vaatehuoneen ovea puoli yhdeksän aikaan. Oli sitten pakko nousta kun pieni kissaneiti sitä vaati. Haha.
Jukkakin kömpi kotiin yhdentoista maissa muistaakseni. Hetken aikaa vietettiin aikaa yhdessä, kunnes hieman kahden jälkeen lähdin kävelemään Emmille ja Jukka painu nukkumaan.
Emmin ja Antin kanssa käytiin kaupassa ja suunnattiin Emmille leipomaan. Suunnilleen 5 tuntia olin paikan päällä ja saatiin aikaiseksi voileipäkakku, tonnikalapiirakka ja täytekakku. Pariin otteeseen onnistuin ruiskimaan kermaa päälleni kun vatkasin sitä vaahdoksi. Ehkei musta tule kokkia tai leipuria ainakaan.
Puoli kahdeksan maissa palasin kotiin ja Jukka nukkui edelleen. Mä ilkeänä kävin herättämässä toisen ja loppu ilta meni sohvalla rentoutuen ja puolen yön aikoihin suunnattiin nukkumaan.

Tänään oli rakkaan kummipoikani 2v syntymäpäivä juhlat. Paikalla ei ollut suurta ihmisjoukkoa, mutta ihan tarpeeksi Emmin suht pieneen kämppään. Tuli syötyä aika paljon.
Ihana katsoa Anttia ja haikeaa huomata, että aika mennyt hirveän nopeasti; juurihan mulla oli pieni nyytti sylissä ja nyt on touhukas poika, joka höpisee jo jonkun verran.

Antin synttäreiltä lähdettiin Paimioon Annun luokse Maxin nimipäivä-kahville.
Sieltä meidän mukaan tarttui Safille kaksi kaveria; pienet kissaneidit, jotka saivat meillä nimekseen Sissi ja Tessa. Annu oli pelastanut kolme pikkuista pentua, jotka olivat lopetus uhan alla ja päätti itse pitää yhden. Me ollaan jo jonkin aikaa mietitty Safille kaveria ja otettiin sitten nää siskokset. Kolme kissaa menee siinä missä kaksikin.
Annulta kun lähdettiin, käytiin lapset hakemassa vielä kotiin ja sitten pääsivät pikkuiset tutustumaan uuteen kotiinsa. Hirmu uteliaita olivat, joka nurkka piti tutkia. Safi oli ihmeissään, että mitä karvapalloja nää nytten ovat; seurasi pikkuisia koko ajan ja kävi varovasti haistelemassa. Hellästi myös tassulla välillä kosketti ja yritti ilmeisesti näyttää heti, että kuka käskee. Hyvin kuitenkin mennyt tähän asti, pikkuiset nukkuvat raapimispuussa ja Safi käy välillä haistelemassa ja nuolemassa heitä. Hirveän varovainen kuitenkin on vielä kun tottunut olemaan ainut kissa ja yht'äkkiä onkin kaksi pienempää kaveri jaloissa. Mutta eiköhän kaikki hyvin mene, Safi on kuitenkin ollut hellän pikkuisten kanssa.
Lapsetkin oli innoissaan ja välillä saikin komennella heitä, että antavat kissojen rauhassa tutustua uuteen kotiinsa. Hieman oli kyllä Erin ja Jerry levottomalla tuulella, Jerry varsinkin. Lievätkö saaneet viikonloppuna taas tahtonsa läpi joka asiassa? Noh, kyllä he siitä taas päivässä tai parissa rauhoittuvat.

Tessa ja Sissi <3

Tessa

Sissi

Safi ja Tessa

Jerry ja Sissi

Lana osti Erinille aivan ihanan mekon, johon rakastui äidin lisäksi myös tytär.
Loppu ilta meni mekko päällä ja neiti sanoi olevansa kaunis.

Haaveilua

Oon Eetun raskaudesta asti haaveillut että joku pitäisi mulle babyshower'it, en lahjojen takia vaan olis kiva saada vähän sitä "spesiaalihuomiota" ja tuntea, että ystävät on mukana (niin moni ystävyyssuhde kun on kariutunut raskauksien aikoina kun ollut eri elämäntilanteet).. Aina välillä toi haave on haihtunut mielestä mutta taas kun menin lukemaan Essin blogista hänelle järjestetyistä yllätys vauvakutsuista niin äh.. Taas toiveena, vaikka iso epäilys onkin ettei toteudu.
Tyhmänä vielä oon villinnyt tätä "kuumetta" lukemalla muitakin juttuja noista ja kaikkia leikki-vaihtoehtoja ja mahdollisia tarjottavia ja kiitoslahjoja yms yms. Erittäin fiksua jooh. Onneksi tällä kertaa järki päässä ja pää sanoo ettei tule tapahtumaan ellen itse järjestä (mitä ei tosiaan tule tapahtumaan, tottakai ystävien pitää järjestää omasta tahdostaan ja mieluiten salaa niin mun ei tarvitsisi  vaivata päätäni millään järjestelyillä; muutenkin sen verran kaikkia illanistujaisia yms tulee pidettyä (tyttöjen iltoja, naamiaisia, lasten syntymäpäiviä yms)). Mutta se siitä haaveilusta, piti päästä purkamaan vaan tää pois mielestä, heh.


Jos sitten muita asioita. Tänään Antti ja Emmi kävi meillä. Oli ihanaa nähdä kummipoikaa pitkästä aikaa <3 Hirveän huono omatunto kun en oo saanut aikaiseksi mentyä Emmille (tai mihinkään muuallekaan). On vaan päivittäin sellanen olo että plääh (närästystä, väsymystä, pahoinvointia yms) ettei tuu mieleenkään että lähtisin lasten kanssa kävelemään tai bussilla mihinkään, se kun on oikein ratkiriemukasta puuhaa. Bussissa Eetu on ainut kun malttaa istua paikallaan ja pitää kiinni, kävellessä jokainen juoksee edellä ja mun kunnon kanssa ei juosta perässä..
Mutta Anttiin takaisin. Oli siis ihana nähdä pientä miestä taas ja jotenkin haikeeta huomata, että Antista on tullut iso ies, oppinut muutamia sanoja ja ensi kuussa täyttää jo 2v. Aika menee nopeasti, just mulla oli pieni käärö sylissä.
Myös Lana kävi taas kun on iltavuorossa. Musta on kiva nähdä Lanaa niin usein, iltavuoro-viikoilla tulee yleensä kahville ennen työpäivää ja aamuvuoro-viikoilla melkein joka päivä töiden jälkeen. Naureskeltiin tuossa yksi päivä, että kun lapset kyselee Lanan perään aina kun Lana ei ole meillä, niin kunhan ovat niin vanhoja, että leikkivät pihalla yksinään ni heidät varmaan löytää Lanalta (asuu lyhyen matkan päässä meinaan).

Muuten päivä on mennyt vähän sekalaisissa tunnelmissa. Paikkoja särkee, varsinkin liikkueessa, mikä vaikuttaa negatiivisesti mielialaan. Myöskin Erin on taas keksinyt erilaisia temppuja mun harmaannuttamiseksi. Toisaalta, kasvain on tänään potkassut muutaman kerran kovemmin (ainakin luulen, että ovat potkuja. Mulla on istukka etureunassa joten vaikeampi tuntea liikkeitä). Ihanaa kun pieni alkaa liikkumaan, helpottaa mun keskenmeno-pelkoja ja tuntuu todellisemmalta koko raskaus. Saa vain nähdä millaista rumbaa pieni pitää kunhan liikkeet alkavat tuntumaan enemmän, kävin meinaan 18.9  TYKSissä tutkimuksissa (raskautta seurataan tarkemmin kilpirauhasen liikatoiminnan takia) ja siellä ultrattiin ja katsottiin sykkeestä ja vauvan koosta, että onko meidän kasvaimella mahdollisesti liikatoimintaa. Noh, eihän hän meinannut olla hetkeäkään paikallaan, hoitajakin naureskeli että on joku adhd-kohtaus päällä kun riehuu ja potkii noin. Yritettiin molemmat salaa kurkkia sukupuolta mutta kumpikaan ei nähnyt mitään siltä riehumiselta.. Noh, ensi maanantaina sitten katsellaan näkyykö sukupuolta. Itselle sillä ei ole niin väliä, ainoa että osaan ottaa oikeat vauvanvaatteet esiin ja pestä ne. Jukkaa kiinnostaa enemmän kun on eka oma kyseessä. Ja on meillä lähipiirin kanssa leikkimielinen arvailu meneillään sukupuolesta..
Tekisi jo mieli kaivaa pinnasänky esiin ja pestä kaikki vauvanvaatteet ja laittaa kaappiin mutta tuntuu että on vähän aikaista vielä kun vasta puolessa välissä mennään. Minäkö malttamaton? Tarvikkeet on onneksi melkein kaikki jo hommattu (uudet rattaat, turvakaukalo yms kun vanhat menneet rikki tai lahjoitettu eteenpäin). Pikkujuttuja vielä tarvitsee hommata, mm. tuttipulloja, tutteja, itkuhälytin, EHKÄ ns. parvekevaunut tohon takapihalle, vaippoja, yms. Onneksi on aikaa vielä reilusti ja voi jättää vaikka alkuvuoteen...
Mutta nyt antamaan lapsille iltapalaa ja sitten pesulle ja nukkumaan. Jos itsekin pääsisi aikaisemmin sänkyyn tänään eikä kukkuisi hereillä puoleen yöhön..

Muistikatkos...

Tajusinpa äsken että viimeksi olen päivittänyt maaliskuussa ja nyt jäi sitten Huhtikuun kuulumiset pois välistä. Noh, pistetäänpä tähän väliin.
Alkukuusta juhlittiin Erinin ja Jerryn syntymäpäiviä, pidetään yleensä yhteisjuhlat kun Jerry on syntynyt 17.3 ja Erin 5.4. Hassua että mun pieni ruttuni (syntymän jälkeen antamani lempinimi) täytti jo 3v ja prinsessani 2v. Niin se aika juoksee. Tein taas kaikki tarjottavat itse ja hyvin näytti maistuvan. Kakkua nyt tietenkin jäi, tein molemmille omat ja aika harva syö makeaa. Vieraita oli kivasti, sukulaisia ja mun ystäviä. Rakas kummipoikanikin oli paikalla.

vasemmalla Jerry ja oikealla Erin. Justhan nää kaks pientä rakasta syntyi <3

Ei me huhtikuussakaan mitään ihmeempiä puuhailtu (ehkä siksi en kirjoitellut tänne). Avattiin grillikausi ja juhlittiin vappua perheen kesken. Kuvailu-intokin oli silloin aika pientä niin ei paljoa kuvia ole.
Oli myös vähän haikea fiilis kun Jessica muutti Espooseen ja yhteydenpito väheni minimaaliseen. Onneksi nainen muutti takaisin heinäkuussa <3

Mutta tässä vielä pari kuvaa huhtikuusta.

Päivä täynnä rakkaita

Rauhallinen päivä oli tänään. Aamusta sain ihanan kummipoikani meille pariksi tunniksi. Lapset oli innoissaan kun Antti oli taas meillä ja mä nautin kun pieni mies välillä kiipesi syliin. Ihanaa kun tykkää kummitädistä ♥
Antin lähdön jälkeen lähdettiin kaupassa käymään. Vaihdoin ton rasva ja sokeri -projektin karppaukseen.. Helpompi mulle kun makea ei ole kielletty. Katsotaan onnistunko tiputtamaan painoa sen kanssa. Ja joo, tiedän, karppaus on joku muoti-ilmiö ja siitä voi kuulemma olla jotain haittaa. Mä kuitenkin aion pitää n. kahden viikon välein hiilihydraatti-päivän jolloin voin syödä myös "kiellettyjä" ruokia yms.
Kauppareissun jälkeen haettiin Miikka meille. Ihanaa olla pikkuveljenkin kanssa läheisissä väleissä. Ja kiva kun nähdään tosi usein. Kaikki aina ihmetteleekin miten sisaruksilla voi olla näin hyvät välit. Heh.

Kävin Eetun kanssa myös Jessican varaston penkojaisissa. Jessica lahjoitti meille mattoja, muutaman pehmolelun, pyykkikoreja, lapsille ammeen, muutamat kengät, joulukoristeita, moppi, uus grilli ja maapallo -tarjoiluvaunun. Varsinkin matot tuli tarpeeseen, meillä ei montaa mattoa ollut. Eilen saatiin jätesäkillinen verhoja, pari jakkua (jotka tosin myyn, liian pieniä mulle) ja lapsille edellisen postauksen leijona -paidan..

Iltapalaksi tarjosin lapsille vispipuuroa ja Eetu totesi että "mä en tykkää tästä VISKIpuurosta". En voinut kun nauraa. Nyt pienet rakkaat nukkuu ja mä rentoudun telkkarin ääressä, selailen huuto.net'iä ja odottelen Jukkaa kotiin.

Paleltaa ja jalkaa painaa

Aamusta taas Jukka antoi mun nukkua hieman pidempään ja aamupalan ja aamukahvin jälkeen lähdettiin kävelemään. Tai siis, lapset käytti meitä vetokoirina ja matkusti mukavasti pulkissa.
Tunnin kävelylenkin jälkeen tultiin kotiin paistamaan lettuja. Lapset söi niitä ihan hulluna, en ehtinyt paistamaan tarpeeksi nopeasti. Herkuttelu hetken jälkeen puettiin taas arktiset varusteet päälle ja lähdettiin Emmin ja Antin kanssa Skanssiin päin kävelemään. Erin nukahti kymmenen minuutin kävelyn jälkeen rattaisiin. Antti taas ei suostunut nukahtamaan vaikka oli ihan väsy.
Skanssissa juotiin kahvit rauhassa ja Jerry tapansa mukaan yritti naurattaa kaikkia vastaan tulevia.
Annoin molemmille pojille aurot ja he sai itse kaupasta valita mitä halusivat ostaa. Eetu osti pillitikkarin ja Jerry halusi muumi-pastilleja. Kun lähdettiin kävelemään kotiin päin, Jerry, äidin pieni jääräpää halusi syödä karkkeja eikä suostunut laittamaan hanskoja käteen. Kyllä luovutti sitten parin minuutin jälkeen, en tiedä vaikuttiko mun jatkuva kysely vai pirun kylmä tuuli, pääasia että laittoi hanskat käteen.
Meinas kyllä matkalla usko ja toivo loppua, pakkanen tietenkin kiristy ja oli kylmä vastatuuli. Hyvä ettei naama jähmettynyt yhteen ilmeeseen. Kommandopipo olis ollut aika jees.
Salen kohdalla luovutettiin lasten kanssa ja hypättiin bussiin.

Kotona keitettiin äkkiä kahvia ja lapsille lämmitettiin kaakaot. Nautittiin meidän lämpöisistä ja katseltiin Helinä Keijua. Erinillä oli ilmeisesti joku läheisyyden kaipuu kun halusi koko ajan istua sylissä ja halaili.
Tänään piti siivota, mutta päätettiin siirtää huomiselle, tänään vaan nautittiin toistemme seurasta.

Eetukin ilmoitti tänään että  "äiti, aikuisena mä etsin naisen, asun sen kanssa ja se synnyttää paljon vauvoja". Kysyin sitten, että kai menee naimisiin ja Eetu totes että ei, he vaan asuu sitten yhdessä. Naurahdin vaan, että selvä.

Huomiselle  ei olla suunniteltu mitään ihmeellistä, siivoilua vaan.

Tänään selvis ketä Jerry tarkoittaa kun sanoo "Maja-täti". Emmi-tätiähän se.
Hassuja noi lasten antamat lempinimet. Erin kutsuu meidän äitiä mimmiksi. Osaa hän mummikin sanoa, mutta joka kerta sanoo mimmi.
Siskonpoikani kutsui mua aikanaan Mammutiksi. Ei mun koon takia, vaan koska ei osannut sanoa Maiju-täti.
Erin kutsuu Jerryä vauvaksi.
Serkkuni kutsui äitiäni Tepa-tädin sijaan Pupatiksi.
Jerryn mielestä Antti ei ole vain Antti, vaan Maja-tädin Antti.
Onhan noita, mutta ei tähän aikaan pää oikein toimi..

Pojat on poikia..

 Tänään Eetu ja Jukka antoi mun nukkua niin pitkään kun halusin, teki kyllä hyvää. Puoli kahden aikaan nousin sängystä vasta.. Siitä sitten lähdettiin meidän isän luokse syömään. Ratkottiin yhtä aivopeliä kukin vuorollamme. Tälläinen. Mä en ollut kovin hyvä siinä mutta sain kun sainkin sen pari kertaa ratkottua.

Kun päästiin kotiin niin rakas kummipoikani Antti tuotiin meille yökyläilemään <3 Eetu oli innoissaan kun sai leikkikaverin. Pojat leikkikin autoilla ja Hello Kitty -keittiöllä ja yhdeksän paikkeilla molemmat menivät tuhisemaan lasten huoneeseen, yllättävän nopeasti molemmat hiljeni.

Katselin tuossa jo alustavasti, että mitä kirjoja haluaisin. Voin sitten ostaa kun löydän ja pyytää lahjaksi.. Tälläisiä löysin jo:

• LYNN MYRING - NOIDAN KÄSIKIRJA Vampyyreita, aaveita ja outoja voimia
• JUHA VUORINEN - ROMAANIKERJÄLÄINEN
• JUHA VUORINEN - VUORISEN RAKSAPÄIVÄKIRJA
• JUHA VUORINEN - PUUTA JA TUPSU TUORETTA RUOHOA
• NATASCHA KAMPUSCH - 3096 PÄIVÄÄ
• RAUNI-LEENA LUUKANEN - KUOLEMAA EI OLE

Jos joku tietää muita mielenkiintoisia kirjoja, saa suositella. Torey Haydenin kaikki kirjat multa jo löytyykin ja Vuorisen kaikki muut. 

Nyt jää teksti hieman lyhyeksi kun väsy alkaa iskemään. Hyvät yöt kaikille.