Puppa

Meidän Sofia on vasta hieman vajaa 3 kuukautta vanha ja hänellä on jo nyt lempilelu. Pinnasängystä löytyy muutama nalle, apina, possu/lehmä (?) Ja hello kitty soittolelu. Silti suosikiksi on valikoitunut unirätti pupu eli meillä tuttavallisemmin puppa.
Kaikki lähti siitä kun kokeiluksi annoin n. kuukausi sitten puppan Sofian kainaloon nukkumaan mennessä. Taisi olla rakkautta ensisilmäyksellä, neiti nappasi pupasta kiinni niin lujaa, että irroitus olisi onnistunut varmaan vain rautakangella. Siitä lähtien parhaimmat unet hän onkin saanut puppa kainalossaan ja kiinni pidetään lujaa.

Lempilelua on nyt jo hieman maisteltu ja edelleen pikku neiti nukahtaa helpoiten kun saa oman rakkaan puppansa kainaloon. Joskus ei tarvitse kuin ojentaa puppa hänelle ja silmät painuvat kiinni. Kellään muulla ei ole ollut tälläistä lempilelua.
Puppa "eksyi" meille erään ystävän kautta lastenvaatteiden mukana.

(Toim.huom. Sofia nukkuu tätä kirjoittaessanikin puppa kainalossaan rauhaisaa unta. Kuvat otettu vappuna).

paljon juttua ja kuulumisia.

Tajusinpa taas, on ollut blogin puolella hiljaisempaa. Muka on ollut niin kiire ettei ole ehtinyt kirjoittamaan vaikka tosi asiassa olen jännittänyt koska Nina lähtee synnytämään ja päässä on miljoona askartelu ideaa, että olen vaan yksinkertaisesti unohtanut.

Mulla on kova hinku päästä tekemään kaikkea, etu- ja takapihoillekin olen keksinyt vaikka mitä ja nyt levottomana odotan pääseväni tekemään kunnolla. Ehkä jo viikonloppuna?

Viime viikonloppuna käytiin taas Tampereen suunnalla, ensin Ylöjärvellä ja sieltä suunnattiin Tottijärvelle. Tottijärvellä käytiin hieman penkomassa navetan vinttiä, tarkoituksena katsella löytyisikö meille mitään enemmän tai vähemmän tarpeellista.
Penkominen vain jäi vähän vähemmälle, koska eräs nimeltä mainitsematon on tunkenut sen täyteen tavaraa. Ja kaikki olikin heitelty vain päällekkäin. Jotain sentään löytyi nyt, nimittäin isohko nukkekoti (barbeille sopiva), jonka aion entisöidä ja tuoda meidän tytöille (ja eiköhän pojatkin sillä leiki.).
Sovittiin, että heti kun Jukan loma alkaa (kesäkuun alussa), suunnataan Tottijärvelle ja siivotaan vintti Pertsan, Eetun ja muiden avulla. Kaikki turha heitetään pois tai mahdollisesti poltetaan ja loput järjestellään kunnolla. En tiedä mitä tästä tulee, koska aiemmin mainitsemani henkilö, joka on syypää tavara määrään, on himohamstraaja, joten en tiedä miten saamme heitettyä mitään pois. Noh, eiköhän me jotain keksitä.

Meillekin vintiltä tulee jotain, ainakin aiemmin mainitsemani nukkekoti (entisöin sen tuon viikon aikana), iso kulmasohva jonka Jukka haluaa meille (sekin entisöitynä ja jossain vaiheessa verhoillaan uudestaan), rottinkituoli lastenhuoneeseen ja mitä sieltä nyt mahdetaan vielä löytää.
Mutta lisää tästä kaikesta kunhan hommat on tehty, lupaan ottaa teille ennen ja jälkeen kuvat yms. Nyt vain malttamattomana odottelen paikalle pääsyä.

Keskiviikkona sain taas leikkiä valokuvaajaa kun Lana halusi kuvia hänestä ja heidän koirastaan Caposta. Haastavaa kuvata niin energistä tapausta (Capolla ikää 1½ vuotta) mutta hauskaa oli ja miten sitä muuten saisi harjoitusta kuin haasteiden kautta?
Eilen (torstaina, kello kun on jo yli puolen yön) olin koekaniinina Lanalle. Tehtiin mulle meikki ja kiharrettiin hiukset. Meikistä tuli aivan upea ja kerrankin tuli olo, että näytän ikäistäni vanhemmalta tai ainakin ikäiseltäni (mä kun näytän oikeasti tosi nuorelta, usein luullaan monta vuotta nuoremmaksi). Kiharat eivät ikävä kyllä pysyneet kauaa, mulla kun on luonnostaan niin piikkisuora tukka ja kävin suihkussa pari tuntia ennen tätä, joten taisi olla liian puhtaatkin hiukset. Ei viitsitty muotovaahtoa laittaa ennen kihartamista, koska pelkään että palavat vielä poikki. Ja tähän lisätään vielä se, että tota karvaa löytyy päästä ihan kiitettävästi, haha. Lupasin, että Lana saa koska vaan kokeilla muhun erilaisia meikkejä kun kerran haluaa harjoitella muiden meikkaamista.

kaunis tekohymy. Mun paikka ei ole kameran edessä vaan takana!! :D En tunne oloani luonnolliseksi kameran edessä

Kämpän tuunausta ja vappua.

Hirveä sisustuskuume päällä. Kun muutettiin, oli pakko saada kaikkea tummaa; mustia hyllyjä, mustat verhot, mustat matot, mustaa mustaa mustaa. Se on meidän väri, ajattelin. Eräänä kauniina (vai oliko sittenkään?) päivänä Safi onnistui maastoutumaan sisustukseen täysin, etsin kissaneitiä varmaan puoli tuntia. Tässä vaiheessa totesin, että nyt vaihtuu sisustus. Se alkoi pienestä, pari vaaleaa hyllyä. Aiemmin ajattelin etten koskaan sisusta kotiani valkoiseksi, tuli vain sairaala mieleen. Nyt on mieli muuttunut. Suunnitelmissa on vaihtaa verhot, matot, maalata muutama huonekalu. Maalaamisen oon aloittanutkin jo mutta siitä vasta kun saan kaikki valmiiksi.

En vieläkään halua täysin valkoista. Pientä väriä pitää olla valkoisen ja vähäisen mustan seassa. Viime viikolla sainkin viimein päätettyä että mitä väriä meille tulee korostamaan sisustusta. Ylä- ja alakerrassa ovat omat värinsä. Nämä värit mielessä olen käynyt maalikaupassa ja vielä pitäisi suunnata kangaskauppaan ja ikeaan.

Kämpän muutos on vielä vaiheessa mutta nyt jo olen tyytyväinen tähän. Jukkakin onneksi luottaa mun ideoihin ja antaa mun helpottaa sisustuskuumettani pikkuhiljaa. En malttaisi odottaa että pääsen kertomaan ja näyttämään millainen tää kämppä on valmiina.
Värit paljastan teille vasta myöhemmin kunhan kaikki on valmista.

Tänään ollaan lasten kanssa laitettu kämppä vappu-kuntoon; Puhallettiin ilmapalloja ja serpentiiniä. Meidän sima ei ole vielä täysin valmista, ehkä huomenna jo juotavaa? Tarkoitus on kans valmistaa munkkeja ja kokeilla ekan kerran tehdä itse tippaleipiä. Varmaan myös vähän kreisibailataan täällä musiikin tahtiin, ei mitään ihmeellistä.
Hyvät vaput kaikille!!

eilinen...

Herääminen pirteänä (oikeesti) kello 5:30. Monta aamuhymyä ja -pusua. Kaaos vaatehuoneessa. Kolme uhmailevaa kinastelijaa. Yksi vielä hieman kipeä ja lievästi kärttyinen äiti. Taustalla soiva radio. Yksi vähän kipeä kiukkuinen vauva joka viihtyy vain sylissä. Yksi sekava kihlattu. "Aamukahvi"seuraa. Yksi kiimainen kissa. Niistä oli eilinen tehty. Piti vaatehuone siivota ja järjestää, Sofia vain oli (ja on edelleen) eri mieltä. Nukahtaa syliin, mutta keinuun tai sänkyyn siirrettäessä herää ja vaatii takaisin syliin. Vaivaa vatsatauti häntäkin.
Meillä alkaa jokainen pikkuhiljaa hyppimään pitkin seiniä kun ei olla päästy ulos. Eikä päästä tänäänkään kun tytöt vielä sairastaa. Josko huomenna jo?

Muutama päivä sitten sain kauhukseni todeta; Safin kiima alkaa taas. Aina kiimassa Safi mouruaa jatkuvalla syötöllä ja pyörii kenkien päällä. Se mouruaminen on aamuisin sellainen asia, mikä saa savun tulemaan korvista, varsinkin jos on huonosti nukuttu yö takana. Pitäisi käydä leikkuttamasaa Safi ihan vaan Safinkin mukavuuden takia, mutta mä ehkä haluaisin teettää ainakin yhdet pennut. Ehkä mietin asiaa vielä pari kuukautta tai syksyyn ja jos silloin leikkaus tuntuu aiheelliselta, suunnataan eläinlääkärille.

Mulla on pinna tosi kireällä taas. Haluisin saada hommia tehtyä (muutakin kuin pestyä pyykkiä) mutta tuntuu, että kaikki vaatii just silloin jotain. Aamupäivisin olisi energiaa ja intoa mutta se ehtii laantua siihen mennessä kun Jukka pääsee töistä. Ja silloin pitääkin jo tehdä ruoka yms.
Myös ylimääräiset valvomiset ja heräämiset kaikkien sairastelun takia vaikuttaa. Saa jatkuvasti laskea mielessä kymmeneen sataan kun joku kiukuttelee. Ja sitä kiukuttelua riittää. Ehkä mieli paranis kun pääsis hetkeksi ulos tästä talosta. Mutta eihän se onnistu. Lapsia ei voi kipeänä tuonne vesisateeseen viedä eikä vatsataudissa lähdetä kyläilemäänkään. Ja huomenna Jukan pitäisi lähteä Tampereelle tapaamaan vanhoja kavereita ja me jäädään lasten kanssa kotiin..

Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

Kuvista voi ehkä arvata mitä mä tein koko viime viikon... Pesin pyykkiä! Pyykkikoriin oli ehtinyt kertyä aika paljon ja lisäksi ollaan saatu paljon lastenvaatteita kavereilta, että meillä pestiin joka päivä vähintään kaksi koneellista. Onneksi pyykinpesu on mun lempi kotityöni. Lauantaina sitten viikkasin useamman tunnin viime- ja edellisviikon pyykkejä kun en ollut saanut sitä aikaiseksi. Pari tuntia siinä meni rattoisasti elokuvaa samalla katsellen.

Ajattelin, että tällä viikolla ei tule kuin ehkä koneellinen tai kaksi pyykkiä, mutta voi miten väärässä olinkaan. Aamusta asti on kone pyörinyt, meillä kun Erin ja Jerry alkoivat eilen oksentamaan n. tunti isältään tulon jälkeen. Sen jälkeen ei olekaan pysynyt sisällä mikään, ei edes pieni vesitilkka. Molemmat olivat illalla kylvyn jälkeen ihan poikki ja itse vaativat päästä nukkumaan. Yö meni valvoessa, ei nukkumisesta mitään olisi tullut kun sai alle tunnin välein käydä hoivaamassa pieniä potilaita. Neljän aikaan alkoi jo väsyttämään mutta mitä sitä ei äitinä tekisi ♥ sitkeästi valvoin eikä harmita kun kyse on noista pienistä rakkaista ja heidän hyvinvoinnistaan. Kuuden aikaan tuli uni hetkeksi mutta jo puoli seitsemältä Jukka herätti.

Ollaan yritetty lepäillä ja juoda niin paljon kuin mahdollista. Toistaiseksi on juotavat pysyneet sisällä *koputtaa puuta*, mutta ämpärin on pakko olla koko ajan varmuuden vuoksi lähettyvillä. Mattopyykiltäkään ei eilen vältytty, Jerry kun ei aina muista tähdätä pönttöön tai ämpäriin. Nyt toivotaan sormet ristissä, että ainakin Eetu ja Sofia säästyisivät tältä.
Hetken ovat jaksaneet leikkiä rauhallisesti kotia ja nyt annoin pojille luvan pelata Super Mariota.
Harmittaa vain kun toisilla on huono olla ja joutuvat kärsimään. Pakko vain yrittää parhaani mukaan helpottaa heidän oloaan.

Hups

Perjantaina Lana kävi hakemassa pelastamassa mut ennen kuin muutun mökkihöperöksi. Jukka sai jäädä prinsessa Sofian kanssa viettämään laatuaikaa.
Käytiin RAX:issa syömässä ja oli kyllä taas hyvää. Pieni ähkykin oli kun lopeteltiin. Käytiin myös kiertelemässä kauppoja. Ajattelin, että voisin kerrankin ostaa otselleni jotain, pari kivaa vaatetta mutta kuinkas kävikään..

..ensin suunnattiin H&M:ään. Ekana ihastuin vaaleanpunaiseen leopardi-tuttipulloon joka päätti muuttaa meille. Seuraavaksi suunnattiin lastenvaate osastolle. Big mistake. Ostoksiin ilmestyi Erinille Tähkäpää -paita ja seepra kuvioinen mekko. Sofialle löytyi keijunsiivet kuvausrekvisiitaksi. Pakkohan oli pojillekin jotain ostaa sitten. Eetu sai sinisen leopardikuvioisen lippiksen ja aurinkolasit. Lana osti kummipojalleen (Jerrylle siis) aurinkolasit ja söpön lippiksen, Erinille kukkapannan ja Sofialle leoparditutit.
Löytyi mulle ja Jukallekin jotain, Je t'aime tekstillä ja linnunkuvalla varustetut tyynyliinat, jotka oli vaan pakko saada.

Kierreltiin kaikki mahdolliset kaupat läpi, jossa oli vähänkin lastenvaatteita, tarkoituksena etsiä Sofialle tyllihametta, sekin kuvausrekvisiitaksi. Haluan tyllihameesta valkoisen, jossa tylliä riittää ja paljon, ei haittaa vaikka olisi iso, Erin varmasti käyttäisi sitä. Mutta löytyikö mekkoa? Eipä tietenkään. Vaaleanpunaisia ja suht ohkaisia löytyi muutama, mutta ei sellaista kuin hain. Eilen sitten oli suuntana JättiRätti josta käytiin metsästämässä tyllit ja Lana ompeli väliaikaisen mekon.

Pari ostosta eksyi vielä mukaan, valkoinen kukkapanta ja Lanalle myöhästyneenä syntymäpäivälahjana (Lanalla oli synttärit jo melkein 2kk sitten, en vaan ollut löytänyt sopivaa lahjaa) laukku, johon hän ihastui, mutta ei tiennyt viitsiikö ostaa.

Mikä lopputulos siis oli? Lähdin ostamaan itselleni vaatteita ja mukaan tarttui kaikkea ihan muuta. Mua ei vaan voi päästää liikkeeseen, jossa myydään lapsille jotain. Ensi kerralla taidan antaa rahat jollekin shoppailuholisti ystävälleni (kuten Lanalle) ja pyydän etsimään mulle vaatteita. Itse en vaan löydä tai osaa etsiä itselleni mitään.
Yläaste aikana jo olin sellainen, että lastenvaatteet kiinnostivat enemmän kuin omat ja vaikkei lapsia ollut vielä useampaan vuoteen tulossa, olisin voinut ostaa kaupan tyhjäksi.

Kiva päivä oli, hieman erilainen kuin yleensä, pieni irtiotto arjesta. Oli omituista olla muutaman tunnin erossa Sofiasta ensimmäistä kertaa. Aiemmin Jukka on yksin hoitanut vain jos olen ollut päiväunilla. Ilman itkuja selvittiin sentään vaikken olisi yhtään ihmetellyt jos tämä herkkis olisi alkanut itkeä vollottamaan.

Maratonvierailut ja -ajelu

Oltiin viikonloppuna vähän kyläilemässä. Kun Erin ja Jerry olivat lähteneet isälleen, pakattiin Jukan kanssa Eetu, Sofia ja tavarat autoon ja lähdettiin matkaan. Suunnattiin ensimmäisenä Kuruun Jukan isän ja tämän naisystävän luokse, jossa yövyimme ekan yön. Lähtö vähän viivästyi ja oltiin perillä vasta illalla. Sofia pääsi ensimmäisen kerran katsomaan vaariaan. Taisi olla ihastus molemmin puolista, ainakin katseista päätellen.
Lauantaina ruuan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa takaisin päin ja suunnattiin Ylöjärvelle Mikan, Nasun ja Tarun luokse kahville.
Jukka pääsi käymään saunassa ja Nasu ja Taru saivat viettää aikaa kummityttönsä kanssa pari tuntia ennen kuin matka jatkui.

Tästä seuraavaksi mentiin Jukan isoveljen luokse Tampereelle. Eetu oli odottanut tätä kyläilyä aamusta asti kun tiesi pääsevänsä leikkimään Emilin kanssa. Pojat innostuivat pelaamaan Wii:llä Mario Kart'ia. Eetu oli vähän harmistunut kun piti lähteä.

Tampereelta matkattiin Tottijärvelle yöksi. Eetu sai kokeilla biljardia ja Minecraft peliä ja me pelattiin biljardia Jukan pikkuveljien ja näiden kavereiden kanssa. Onneksi Sofialla on hyvät unenlahjat ja on tottunut nukkumaan metelissä joten meidän pelaaminen ja juttelu ei neidin unia häirinnyt. En kyllä muistamut kuinka kivaa on pelata biljardia ja nyt haaveillaan Jukan kanssa, että joskus saisimme omakotitalon ja sinne biljardipöydän ja karaokelaitteet.
Aamulla Jukan äiti pääsi höpöttelemään Sofialle ekaa kertaa. Taisi hänkin ihastua kun ei malttanut neitiä jättää hetkeksikään yksin.

Kahden aikoihin suunnattiin naapuriin kahville. Eetu pääsi leikkimään naapurintytön kanssa ja kun oltiin lähdössä, kyseli että kai tullaan uudelleen.
Tästä vielä suunnattiin Sastamalaan Ninan ja Pertsan luokse. Saatiin syödä samalla kun Nina oli lämmittänyt meille lihasoppaa. Voisin Ninan palkata meille tekemään ruokaa kun onnistuu aina tekemään hyvää ruokaa, parempaa kuin minä.
Sastamalasta lähdettiin ajelemaan kohti Paimiota hakemaan Erin ja Jerry ja tämän jälkeen suunnattiin kotiin.
Kilometrejä tuli ihan kiitettävästi ja harmitti kun ei joka paikassa ehtinyt kauaa olemaan ja osan luokse ei ehditty ollenkaan. Puhuttiin Jukan kanssa, että pakko alkaa ainakin yhtenä viikonloppuna kuukaudessa käymään Tampereella päin, ehkei sitten tarvitsisi mahduttaa yhteen viikonloppuun niin montaa kyläilyä.

Tuli kyllä taas kaipuu muuttaa Tampereen lähistölle. Jukkakin on taas alkanut vähän puhua muutosta ja työpaikkakin olisi tiedossa jos sinne päädytään. Silti muutto olisi mulle tosi iso askel. Kaikki on täällä, mun ystävät, perhe, muistot.. Nokialla asuu yksi henkilö jonka tunsin jo ennen kuin tutustuin Jukkaan, mutta tämän henkilön kanssa emme ole olleet paljon tekemisissä. Kaikki muut onkin sitten sellaisia joihin olen Jukan kautta tutustunut. Saisinko mä uusia ystäviä kuinka helpolla kun oon ujo?  Tietenkin Nokialta pääsee Turkuun ihan samalla tavalla kun päästään täältä sinne, mutta nytkin on välillä pitkiä taukoja käyntien välillä.
Jukka kaipaa Nokialle. Vaikkei myönnä sitä, sen huomaa. Puhuu muutosta ja työpaikasta ja muistelee vanhoja. Myös äänensävy on sellainen.
Ei tässä kyllä vielä mietitä mitään muuttoja, Jukalla on suht uusi työpaikka ja vaikka tää asunto on nyt jo hieman ahdas, ollaan puhuttu että vuoden päästä aletaan miettimään muuttoa isompaan.
Nokia vai Turku, vai kenties joku muu kaupunki? Sen näkee sitten mihin päädytään. Nokialle lähtisin samalla sekunnilla jos vain saisin kaikki rakkaat ihmiset pakattua mukaan.

pehko

Mulla on - ei nyt voi sanoa kriisi, mutta -hiusongelma. Kasvatus on kesken ja vielä olisi ainakin puolet matkasta jäljellä ennen kuin pituus miellyttää (note to myself: ei enää lyhyitä hiuksia). Nyt vain ärsyttää tää pehko. Mulla on ihan piikkisuorat hiukset jotka menee päätä myöten. Olisi kiva saada edes pieniä laineita hiuksiin, varsinkin kun oon tosi laiska kihartamaan (tosin en omistakaan muita kuin mini-suoristusraudan).Yleensä heitänkin hiukset aamuisin harjauksen jälkeen ponnarille tai nutturalle ja that's it. Joskus kun jaksaisi tehdä muutakin. En vain osaa tehdä itselleni enää mitään muuta.

puhelinlaatu <3

Myöskään väri ei miellytä. Mun oma väri kun on sellainen, että näyttää suihkun jälkeen alle vuorokaudessa likaisilta. Latvoissa on syksyllä tehdyt raidat, juurikasvua vaan on ihan kiitettävästi. Olisi kiva värjätä mutta miten? Millä värillä? Äh.
Täytyy varmaan joku päivä lähteä katselemaan kauppojen värivalikoimaa ja pyytää joku värjäämään. Tai jos pääsisi vaikka välillä ammattilaisen käsittelyyn. Ei vaan oo hyvät kokemukset kampaajista, kaksi kertaa oon käynyt elämäni aikana. Ekalla kerralla tukasta tuli ainakiin 5cm lyhyempi kuin piti (ei olisi haitannut muuten, mutta se leikattiin aika lyhyeksi ja vihasin lopputulosta kun kampaaja oli valmis . Onneksi isosiskoni sai pienellä siistimisellä ja vielä lyhentämällä pelastettua tilanteen.). Tokalla kerralla menin värjäämään mutta jostain syystä väri ei tarttunut kunnolla ja maksoin turhasta koska kampaaja otti kuitenkin maksun väristä.
Tosin jos kampaajalle suuntaan, pitäisi vähän miettiä minkä väriseksi tämän reuhkan haluan. Ja koska pääsisin kampaajalla käymään. Neljän lapsen kanssa kun lähtee liikkeelle, tuloksena on vain harmaita hiuksia ja ehkei tuo harmaa oo kuitenkaan vielä ihan mun väri.
Jos vaikka kesäkuuhun mennessä olisi keksinyt jonkun värityksen ja vaikka saisi synttärilahjaksi ajan kampaamon. Toivossa on hyvä elää. Veikkaan kyllä etten malta odottaa sinne asti vaan kipitän kauppaan..

neidit

Lauantaina juhlittiin meidän molempia prinsessoja. Erin täytti 3v perjantaina ja pikkuisella oli nimenantojuhlat. Nyt voin vihdoin paljastaa hänen nimensä täälläkin (kaverit ja sukulaiset sen jo tiesikin). Hänestä tuli Sofia Lumi-Tuuli.

Kutsuttiin juhliin melkein 50 henkeä ja osa jätti tulematta. Ehkä hyvä niin, kämppä oli jo nyt täynnä ja oli ahdistavan kuuma. Ei myöskään saatu kutsuttua kaikkia kenet olisimme halunneet paikalle. Tälläisiä juhlia varten olisi pitänyt ehkä vuokrata joku tila.

Eetu ei ollut mukana juhlimassa vaan vietti aikaa mummin kanssa ja saapui kotiin vasta sunnuntaina. Erin ja Jerry taas nauttivat väenpaljoudesta vaikka alkuun molemmat ujostelivat. Erin myös sai olla kuvaajana kun järkkäristä loppui akku kesken juhlien ja otettiin pokkari käyttöön.
Sofia oli tyytyväinen ja nukkui suurimman osan juhlista.
Itse nautin kun näki ihmisiä, joiden näkemisestä oli taas vierähtänyt turhan paljon aikaa. En vain ehtinyt kunnolla juttelemaan kenenkään kanssa kun sai mennä edes takaisin. Illalla huokaisinkin helpotuksesta kun kaikki vieraat Miikkaa lukuunottamatta olivat lähteneet ja sai ottaa rennosti.

Uusi harrastus

Jukan pitkäaikainen haave kotiutui meille tossa pari kuukautta sitten.. nimittäin tatuointivälineet. Muutama eka kuva ilmestyi Jukan omaan ihoon, osa niistä on kesken ja osa odottaa peittämistä (mun pyynnöstä).
Jukan ekaksi koekaniiniksi ilmoittautui Tahvo, joka kävi Ulpun kanssa meillä kahvilla. Sattumalta mulla oli pienen neidin tuttipullo juuri esillä ja siitä se idea sitten lähti; Tahvo halusi pikku Myyn kuvan ihoonsa. Netistä etsittiin kuva ja sitten hakkaamaan. Kesken se hieman jäi vielä, mutta eiköhän valmistu myöhemmin.
Tahvon jälkeen on muutama muukin käynyt ottamassa kuvaa ja Jukka saanut harjoitusta. Myös Jukan pikkuveli uskaltautui meille ja tällä hetkellä hänelle valmistuu pikkuhiljaa puolen selän kokoinen tribali jonka keskellä on kolme pääkalloa.

Myös mä olen päässyt kokeilemaan tatuoimista. Kuva on Jukan olkapäässä Jukan omasta pyynnöstä. Mä olisin mieluummin ekan (ja toisen ja kolmannen ja vielä kolmannenkymmenenkin) kerran kokeillut harjoitusnahkaan mutta ei olla vielä hommattu sitä joten, tadaa, tässä on ensimmäinen mun tekemä tatuointi. Tuollaista jälkeä tulee ihmiseltä joka ekaa kertaa koskee tatuointikoneeseen. Katsotaan jääkö myös viimeiseksi. En itse ole tyytyväinen ja korjaamista on paljon (+väritystä) mutta Jukka on luottavainen ja on sitä mieltä, että hyvä siitä vielä tulee. Toivotaan näin.

Myös mulle on tehty pari kuvaa. Nyt pääsisäisen aikaan peitettiin 9 vuotta sitten otettu tatuointi joka oli jo ihan suttua. Oon tähän kuvaan kyllä tosi tyytyväinen. Katsotaan koska tulee lisää kuvia, suunnitelmia on useampi jo valmiina..