Kuvapläjäys kuulumisten kera

Sofian makkarat ♥

Mitäs meille sitten parin kuukauden blogi hiljaisuuden aikana on tapahtunut..?
Syksyn värien inspiroimana kamera oli aika ahkerasti käytössä syyskuussa. Maisemia tuli vain kuvattua harmittavan vähän, kun ei tässä ihan lähellä mitään ihmeellisempiä maisemia ole. Lanaa olen jonkun verran kuvannut taas ja pari kertaa eksyin itsekin taas kameran väärälle puolelle.
Syyskuun aikana lapset pääsivät vähän taidokkaamman kuvaajan linssin eteen kun Lanan sukulainen, Julia kuvasi heitä. Kuvista tuli omasta mielestäni aivan upeita ja aloin itsekin haaveilemaan kunnon ammattilaisjärkkäristä. Alla olevat kuvat siis Julia Neganovan ottamia:

Elo-syyskuun vaihteessa meidän iso pieni neiti nousi konttausasentoon ja siitä se lähti. Nyt kontataan kovaa vauhtia. Lokakuussa noustiin istumaan ilman tukea ja nyt on aloitettu seisomisharjoitukset. Välillä hän jo jonkun aikaa seisoskelee sohvaa vasten ja rappuset olisivat kovin mieleenkiintoiset. Onneksi ei vielä osata kiivetä. (Tätä kirjoittaessani Sofia otti 2 askelta tukea vasten.. kohta mennään ja vauhdilla). Hampaitakin ollaan vihdoin saatu suuhun 2 kappaletta, loppuja odotellessa.

Eetulta taas on lähtenyt ekat hampaat, viikon sisään tippuivat molemmat ala-etuhampaat ja uudet näkyvissä jo. Eetulla on myös eka ihastus, mummin kanssa samassa talossa asuu Oona-tyttö, jonka kanssa leikitään usein. Eetun sanojen mukaan Oona on vain kaveri, mutta meillä on aavistus jostain syvemmästä.

Jerrystä on tullut herkkis. Hän on aina ollut äitin poika, mutta viime aikoina hän on yhä enemmän hakeutunut syliin ja kainaloon ja kertoo usein rakastavansa. Äiti tietenkin nauttii tästä, ei kuitenkaan kestä ikuisuutta. Jerrykin siirtyi harjoituksissa isompien ryhmään ja on osoittanut olevansa iso poika. Ennen harkat meni pelkäksi pelleilyksi, johtuen luultavasti siitä, että ohjaaja oli liian tuttu (mummi). Nyt sai äiti esityksessä katsoa tippa linssissä kun Jerry tanssi kuin iso poika.

Erin on oma rämäpäinen itsensä. Vauhtia riittää vaikka muille jakaa ja haavereilta ei vältytä. Kamera kiinnostaa entistä enemmän ja mun pokkarikamerani onkin ollut lapsilla paljon käytössä. Erin on loistava apulainen kotitöitä tehdessä; hän haluaa tyhjentää ja täyttää pesukoneen ja tiskikoneen, imuroida ja pyyhkiä pöydän. Pikkusiskosta on tullut Erinille maailman tärkein ihminen, Sofiaa täytyy pussailla ja halailla jatkuvalla syötöllä ja voi sitä molemminpuolista jälleennäkemisen riemua kun Erin ja Jerry tulevat isältään. Tyttöjen ei tarvitse edes sanoa toisilleen mitään; tuijottavat toisiaan silmät loistaen ja nauraa räkättävät.

Lokakuussa Eetun ollessa mummilla, Lanan kanssa napattiin Erin ja Jerry mukaan ja suunnattiin Caribiaan uimaan. Erin halusi päästä kokeilemaan joka allasta (sylistä tosin). Jerry taas viihtyi vain lasten altaassa. Kerran yritettiin mennä syvempään altaaseen, mutta vaikka hän oli tiukasti sylissä, iski paniikki kun vesi ylettyi rintaan. Käytiin myös hieman Hesburgerissa herkuttelemassa pehmiksillä.

Pari viikkoa tämän jälkeen lähdettiin Lanan kanssa Turun yöelämään.  Ensin suunnattiin Apolloon, joka oli suuri pettymys. Narikka ja sisäänpääsy yhteensä 11,50€ ja kuiva meininki. Juotiin yhdet ja lähdettiin Forteen. Forten jonossa törmättiin Jessicaan ja Tarjaan ja loppu ilta meni neljän naisen voimin. Hauskempaa ei olisi voinut olla kun tanssittiin jalat kipeiksi. Sitä mä olin kaivannutkin, tanssimista. Kyllähän me lasten kanssa kotona tanssitaan, mutta ei aivan samalla tavalla.

Eipä meille oikein muuta ihmeellistä kuulu. Tässä kovasti odotellaan joulukuuta ja Eetu 6-vuotis syntymäpäiviään. Kovasti jo kysellään joulupukinkin perään.
Ainiin, onhan meillä seuralainen ollut koulujen syyslomasta asti; Jukan pikkuveli Eetu. Eetulla on koulun takia työharjoittelua ja meni Jukan työpaikalle. Nyt viipyy meillä joulukuun 20. päivään asti. Lapsista on kiva kun Eetu on meillä ja helpottaa kotitöitä kun on yksi (lähes) aikuinen lisää auttamassa. Tosin huono puoli tässä on, että Jukka ja Eetu mielellään pelaavat lasten mentyä nukkumaan ja koska meidän XBox on televisiossa kiinni, itse en voi syventyä elokuvaan tai ohjelmiin. Olenkin nyt hurahtanut ristikoihin ja naureskellutkin, että kun kaverit menevät kreisibailaamaan viikonloppuisin, mä istun kotona täyttämässä ristikoita.

Sofia ja ystävänsä Allu ♥

Isänpäivänä ukilla

♥♥♥♥

Long time no see..

Ensinmäiseksi pyydän anteeksi, blogissa on ollut hiljaista, osittain oman olotilan vuoksi. Olen halunnut kirjoittaa ja kaivanut sitä, mutta toisaalta en ole jaksanut enkä halunnut. Olo ei ole ollut mikään loistava, mutten ole sitä muille halunnut, tai edes osannut myöntää. En osaa sitä myöntää edes itselleni kunnolla. Mutta ei siitä sen enempää.
Mitä tässä kolmen viikon aikana onkaan tapahtunut?
Alkukuusta tämä äiti-ihminen oli viihteellä. Ilta alkoi Jonten luona Lanan, Jonten, kahden kissan ja yhden koiran seurassa. Siinä istuskeltiin, höpistiin ja nappailtiin kuvia. Tästä suunnattiin Naantalin Merisaliin. Pakko sanoa, että paikka oli aika pettymys. Terassi oli täynnä ihmisiä, joten me suunnattiin sisälle istumaan. No sisällä ei meidän lisäksi sitten ollutkaan kuin pari ihmistä. Juotiin yhdet, Lana cokiksen ja me Jonten kanssa lonkerot.
Tämän jälkeen Lana heitti meidät Runostuoppiin (oujee, paikallinen pubi. Huomaathan sarkasmini) ja ajeli itse kotiin nukkumaan. Me istuskeltiin siellä ja seurattiin menoa siihen asti, että viimeinen bussi saapui ja hyppäsin kyytiin. Matkalla hieman jännitti ehdinkö keskustassa viimeisen yöbussin kyytiin vai joudunko kävelemään kotiin puhelin mykkänä (akku loppui kesken illan). Jouduin juoksemaan, mutta ehdin kuin ehdinkin.

Mitäs muuta... Kuvailemassa on tullut käytyä jonkun verran. Enimmäkseen taas kuvannut Lanaa. Huomenna ilman salliessa olisi kyllä tarkoitus napata lapset ja kamera mukaan ja lähteä räpsimään taas.

Taiteiden yössä tuli käytyä Lanan kanssa viime torstaina. Pääsimme paikalle vasta klo 22 Lanan töiden jälkeen ja voin sanoa, että olin pettynyt. Oletin paikalla olevan enemmän ohjelmaa, mutta kojutkin olivat kaikki jo kiinni. Pari esiintyjää oli mm. jokilaivoilla, mutta emme jääneet kuuntelemaan. Myös Tuomiokirkossa oli jokin konsertti, mutta tämäkin oli maksullinen. Totesimme yhteen ääneen ettemme välitä mahdollisesti hengellisestä musiikista niin paljon, että maksaisimme ko. konsertista.
Emme kauaa paikalla viihtyneet. Kotimatkalla kävimme muistelemassa vanhan yläasteemme pihassa (samassa koulussa kävin myös lukiota).

Turussa on ollut aika sateista. Mutta en valita, itse asiassa nautin näistä ilmoista. Kesä on kivaa aikaa, mutta enemmän nautin syksystä; pimenevistä illoista, kynttilöistä, neuleista, luonnon taidonnäytteestä lehtien vaihtaessa väriä, sateen ropinasta ikkunassa, villasukista....
Kotona olemme piirrelleet, katselleet elokuvia yhdessä, askarrelleet, leikkineet, riehuneet.. Myös siivousta olemme yrittäneet harrastaa mutta tämän lauman kanssa se on hieman hidasta.
Sofia tuntuu kasvavan ja kehittyvän silmissä. Jos neidin jättää yhteen kohtaan lattialla esim. kahvin keiton ajaksi, voi olla varma, että hän on siirtynyt jonkin verran tullessasi takaisin. Myös varpaat ovat löytyneet ja niitä on kiva tutkia. Ei kauaa taida mennä kun mun pikkuinen jo ryömii. Niin se puoli vuotta menee, ystävänpäivänä 45cm ja 2,4kg rääpäle on kasvanut 67-senttiseksi ja 9,73 kiloiseksi päivänsäteeksi.

On ehditty myös juhlimaan. Alkukuusta ystäväni tytär juhli 7-vuotissyntymäpäiviään. Juuri neiti oli 4v, mihin nämä kolme vuotta katosivat?
Eilen oli toisen ystäväni tyttären ristiäiset. Sain toimia kuvaajana Lanan halutessa kuvia kummityttönsä ristiäisistä ja pienen neidin vanhempien halutessa kuvia kaikkien mummojen ja muiden kanssa. Mutta en valita, se homma on juuri se mistä nautin ♥
Myös kakkavaipan vaihto nakitettiin mulle, mutta niin siinä aina käy. Haha. Ja koska kummipoikani on juhlakalun isoveli, pääsin myös paimentamaan Antin sisälle kun juoksi pihalla. Voin kertoa, että korkokengillä nurmikolla kulkeminen ei ole helppoa kun korot uppoavat.
Mutta tilaisuus oli kaunis vaikka pappi innostuikin jaarittelemaan. Pienestä prinsessasta ei jäänytkään Justiinaa, vaan tästä lähtien hänet tunnetaan nimellä Iida.

 

Vintin siivousta Tottijärvellä

Heippa taas.
Ollaan kotiuduttu meidän viiden päivän Tottijärvi-reissulta. Tarkoitus oli siis siivota navetan vintti. Aika paljon saatiin tehtyä mutta keskenhän tuo jäi.
Ensimmäisenä päivänä hommat alkoi reippaasti, ja hetken näyttikin että koko vintti tulee valmiiksi ensimmäisenä päivänä. Piha alkoi kuitenkin täyttymän tavarasta ja jouduttiin odottamaan Jukan äitiä katsomaan tavarat läpi. Odottelun aikana pojilta (Jukan nuorimmalta veljeltä ja tämän kavereilta) alkoi mielenkiinto hiipua. Mä en paljoa päässyt auttamaan kun sain huolehtia etteivät lapset pyöri jaloissa.
Katselin pihalle kertynyttä tavaramäärää ja pudistelin päätäni. Miten joku on onnistunut hamstraamaan niin paljon tavaraa? Määrästä olisi löytynyt huonekalut ainakin viiteen eri asuntoon. Aika reippaalla kädellä lähti kuitenkin poltettavaksi, vaikka ensin vaikutti, että pojat joutuvat kaikki kantamaan takaisin.
Maanantaina myös Pertsa ja Nina kävivät pienen prinsessansa kanssa. Pääsin ekaa kertaa näkemään kolmeviikkoisen epävirallisen kummilapseni. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Niin suloinen pieni neiti.

Tiistaina aamusta jatkettiin hommia jonkun aikaa. Huonekaluja heiteltiin poltettavien pinoon ja kannettiin takaisin vintin toiseen päähän. Lapset keräsivät mulle ison kimpun kukkia. Kyllä he tietävät mikä ilahduttaa äitiä ♥
Kauppareissun jälkeen ukkonen lähestyi ja jouduttiin siirtymään sisälle. Laitettiin lapsille elokuva pyörimään, jota ei muutamaa minuuttia pidempään ehditty katsomaan kunnes sähköt katkesivat. Pari tuntia oltiin sähköttä. Lapset tietenkin kävi hieman levottomiksi kun lelutkin jäivät pihalle sateeseen, mutta mä nautin salamoiden katselemisesta.
Sähköjen palattua huomattiin modeemin ja yhden pistorasian menneen rikki. Suht pienillä vahingoilla siis selvittiin. Ilta meni takkatulen ääressä istuessa ja liekkejä tuijotellessa.

Keskiviikkona sain nukkua pidempään Jukan noustessa lasten kanssa. Sainpahan myös aamukahvin sänkyyn synttäreiden kunniaksi. Täytin siis 25v. Aamu näytti hieman synkältä ja vettä oli tiputellut yöllä, mutta kun aurinko ilmaantui, pystytettiin lapsille uima-allas jota oli edellisestä illasta asti kinuttu.
Hetken uimisen jälkeen hypättiin autoon (kaikki muut paitsi Eetu joka halusi jäädä isompien poikien seuraan) ja suunnattiin autokauppaan. Jukka oli netistä löytänyt mielenkiintoisen auton ja lähdettiin sitä katsomaan. Niinhän siinä sitten kävi, että auto vaihtui tilavampaan. Meillä oli siis ennen Opel Zafira jossa ei muuta ollut kuin vikaa; Pakoputkessa reikä (yritetty korjata pariin kertaan), jarrujen vaihto edessä (taas, ne sai vaihtaa joka vuosi), takalasi meni rikki n. kuukausi takaperin ja oli korjattu peräkärryn pressulla ja roudarinteipillä kun ei uutta takalasia vielä oltu saatu hommattua. Näistä vioista huolimatta autoliike otti sen romun vastaan ja jopa antoi yllättävän paljon siitä ja me napattiin alle Chrysler Town&Country osamaksun kanssa. Muutama pieni vika tästäkin autosta löytyy muttei mitään suurta ja ei voi liikoja odottaa vaihtoautosta.
Kun päästiin takaisin, iski ukkonen taas kohdalle. Onneksi kuuro meni nopeasti ohi. Nina oli leiponut mun synttäreitä varten raparperipiirakan joka hupeni nopeasti. Myöhemmin myös Jukan isoveli perheineen saapui paikalle. Grillattiin ja sytytettiin roskakasa palamaan. Nautiskeltiin lämmöstä ja liekkien katselusta, lapsetkin jaksoivat hullaantuneina olla paikallaan yllättävän kauan.
Myös naapurit kävivät katsomassa mitä oltiin saatu aikaiseksi.

Torstaina oli inspiraatio jo kadonnut kaikilta, joten me lähdettiin käymään Ylöjärvellä Mikaa moikkaamassa. Myös Ninnu, Jonttu, Nasu ja Taru kävivät paikalla. Lapset innostuivat pomppimaan trampoliinilla eivätkä malttaneet millään tulla pois vaikka varoitin että pian voi ukkostaa kun jyrisi.
Jukan veli Eetukin soitteli Tottijärveltä, että taas ukkostaa ja sähköt on poikki.
Ylöjärveltä suunnattiin Jukan veljelle kahville mitä lapset olivat odottaneet koko päivän.

Perjantaina Jukka pääsikin autoremppaa tekemään, kun Pertsa ja Nina tulivat jarruja laittamaan. Myös me alettiin pikkuhiljaa pakkailemaan tavaroita autoon. Perjantaina ei siis enää saatu vintillä tehtyä mitään. En tiedä oliko viikko rentouttava vai hermoja kiristävä. Nautin siitä, että sai olla maalla. Sai kuunnella luontoa, nauttia raikkaammasta ilmasta ja noh, vain nauttia. Lapset kuitenkin olivat maanantaista asti jatkuvasti jankkaamassa, että "koska mennään kotiin" ja "koska mennään kauppaan". Myös "äiti äiti äitiii..." -lause tuli hyvin tutuksi kun jokainen halusi jatkuvasti jotain ja hyörivät mun jaloissa. Tuntui ettei hetkeksikään päässyt istahtamaan ja rauhoittumaan, varsinkaan kun lastenhoito jäi suurimmaksi osaksi mun vastuulle Jukan tehdessä hommia.
Tästä kuitenkin näkee mitä saatiin aikaiseksi. Paljon tehtiin mutta paljon jäi tekemättäkin. Kuvat ennen ja jälkeen. Kuvista ei täysin välity se kaaos joka vintillä oli.
Muutama esine lähti meidän mukaan, tosin haetaan ne myöhemmin kun kaikki lapset eivät ole kyydissä, että saadaan kaikki tuotua kerralla. Siitä sitten myöhemmin.

eilinen...

Herääminen pirteänä (oikeesti) kello 5:30. Monta aamuhymyä ja -pusua. Kaaos vaatehuoneessa. Kolme uhmailevaa kinastelijaa. Yksi vielä hieman kipeä ja lievästi kärttyinen äiti. Taustalla soiva radio. Yksi vähän kipeä kiukkuinen vauva joka viihtyy vain sylissä. Yksi sekava kihlattu. "Aamukahvi"seuraa. Yksi kiimainen kissa. Niistä oli eilinen tehty. Piti vaatehuone siivota ja järjestää, Sofia vain oli (ja on edelleen) eri mieltä. Nukahtaa syliin, mutta keinuun tai sänkyyn siirrettäessä herää ja vaatii takaisin syliin. Vaivaa vatsatauti häntäkin.
Meillä alkaa jokainen pikkuhiljaa hyppimään pitkin seiniä kun ei olla päästy ulos. Eikä päästä tänäänkään kun tytöt vielä sairastaa. Josko huomenna jo?

Muutama päivä sitten sain kauhukseni todeta; Safin kiima alkaa taas. Aina kiimassa Safi mouruaa jatkuvalla syötöllä ja pyörii kenkien päällä. Se mouruaminen on aamuisin sellainen asia, mikä saa savun tulemaan korvista, varsinkin jos on huonosti nukuttu yö takana. Pitäisi käydä leikkuttamasaa Safi ihan vaan Safinkin mukavuuden takia, mutta mä ehkä haluaisin teettää ainakin yhdet pennut. Ehkä mietin asiaa vielä pari kuukautta tai syksyyn ja jos silloin leikkaus tuntuu aiheelliselta, suunnataan eläinlääkärille.

Mulla on pinna tosi kireällä taas. Haluisin saada hommia tehtyä (muutakin kuin pestyä pyykkiä) mutta tuntuu, että kaikki vaatii just silloin jotain. Aamupäivisin olisi energiaa ja intoa mutta se ehtii laantua siihen mennessä kun Jukka pääsee töistä. Ja silloin pitääkin jo tehdä ruoka yms.
Myös ylimääräiset valvomiset ja heräämiset kaikkien sairastelun takia vaikuttaa. Saa jatkuvasti laskea mielessä kymmeneen sataan kun joku kiukuttelee. Ja sitä kiukuttelua riittää. Ehkä mieli paranis kun pääsis hetkeksi ulos tästä talosta. Mutta eihän se onnistu. Lapsia ei voi kipeänä tuonne vesisateeseen viedä eikä vatsataudissa lähdetä kyläilemäänkään. Ja huomenna Jukan pitäisi lähteä Tampereelle tapaamaan vanhoja kavereita ja me jäädään lasten kanssa kotiin..