Höpötin tuossa aikaisemmassa postauksessa, että puuhaa on riittänyt.
Jukan veli oli meillä viime viikolla tiistaista lauantaihin. Ihan kiva kun kävi, mutta lauantaina kieltämättä huokaisin helpotuksesta kun lähti kotiin, jutut kun alkoivat olemaan taas sitä luokkaa, että teki mieli repiä omat hiukset päästä välillä
(esimerkkeinä: jankkasi koko lauantai päivän, että mennäänkö subwayhin syömään vaikka sanottiin että ei, osti hälytin avaimenperän että saa kiusata kavereita vaikka Jukka sanoi ettei se ole mikään lelu ja vaan tarkoitettu naisille suojaamaan raiskausyrityksiltä, ei mukamas osannut keittää kahvia meidän keittimellä vaikka on ennenkin keittänyt, yms..).
Torstaina käytiin Jerryn kanssa tutustumassa Capoon. Jerry nauroi koko ajan ja hyöri Capon ympärillä, ainoa mikä vähän jännitti, oli se kun Capo haukahti tai tuli pussaamaan. Oli kyllä kiva katsella kun pojat leikkivät yhdessä.
Koko kotimatkan Jerry höpisi Caposta ja Lana-tädistä ja kun ohi meni eräs mies saksanpaimenkoiransa kanssa, Jerryn oli pakko todeta, ettei ollut Lana-täti ja Capo vaikka samanlainen koira olikin.
Viikonloppu meni rempatessa. Perjantaina olin Jessicalla viettämässä iltaa, oli kivaa kun pitkästä aikaa saatiin rauhassa jutella. Sain tietää Jessican elämästä asioita, joita en tiennyt vielä ja toisista asioista sain tietää lisää. Syötiin myös hyvin ja pääsin lakkaamaan Jessican kynnetkin siinä samalla. Tällä välin Jukka ja Veikka repivät meidän olohuoneesta tapetit (joita kissat olivat hieman kohdelleet kaltoin ja joihin Erin oli taiteillut muutaman piirroksen).
Sovittiin Jessican kanssa, että aletaan näkemään useammin.
Lauantaina aamusta alettiin remontoimaan. Hiottiin Jukan tasoittamat kohdat seinistä ja alettiin maalaamaan. Vähän jännitti, että kuinka hyvää maalia tuli ostettua Biltemasta. Yllätyin kyllä kuinka hyvin peitti. Kaksi kerrosta maalattiin ja peitti kyllä todella hyvin. Nyt on kivan valkoiset seinät.
Maalausurakan jälkeen lähdettiin ajamaan Tottijärvelle viemään Veikkaa.
Samalla lähti meidän Sissi-kissa uuteen kotiin. Oli meinaan alkanut kuseskelemaan muualle kuin laatikkoon ja yrityksistä huolimatta ei saatu pientä takaisin laatikolle. Viimeinen pisara oli kun ruikki raapimispuun juurelle jatkojohdolle. Todettiin, että ihan omansa ja kaikkien muidenkin turvallisuuden takia pakko luopua. Harmittaa, mutta parempi näin.
Safi ja Tessa olivat hieman ihmeissään sunnuntaina ja etsivät Sissiä, mutta nyt ovat kuin olisivat aina olleet kahdestaan meillä, ovat ylimmät ystävykset. Safikin piristyi Sissin lähdettyä, alkoi uudelleen leikkimään taas ja änkee syliin aina kun mahdollista.
Joku ehdotti, että Sissillä oli ehkä stressiä tai juoksu. Juoksua epäilen, koska virtsaaminen jatkui 5 viikkoa. Stressistä en tiedä, mutta jos näin oli, niin näytti sen erikoisella tavalla (nukkui suurimman osan ajasta). Lapsetkin ovat enemmän hyörineet Tessan ympärillä alusta asti.
Harmittaa kyllä kun oli pakko luopua pikkuisesta, mutta tässä elämäntilanteessa ei ollut muuta mahdollisuutta.
Maanantaina käytiin IKEAsta hakemassa pari lamppua ja hylly olohuoneeseen, että saatiin järjestettyä loppuun. Nyt olen kyllä tosi tyytyväinen tähän, saatiin paljon valoisammaksi ja suuremman näköiseksi ja ehkä nyt eivät kissatkaan uppoa sisustukseen niin helposti. Vielä olisi jossain vaiheessa mattojen ja verhojen vaihto kunhan löydän miellyttävät. Matot vaihtuvat vaaleisiin nukkamattoihin (ei kuitenkaan valkoisiin) ja verhot joihinkin vaaleampiin. Sohvapöytä vaihtuu myös kunhan isäni saa tehtyä meille uuden. Ja muutaman kasvin ajattelin ostaa piristämään tätä huonetta.
Paria sisustustarraa olen miettinyt, mutta vielä en ole löytänyt sellaista, jota jaksaisin katsoa päivästä toiseen.
Vaikka on nuo pikkuasiat vielä muuttumassa, olen silti erittäin tyytyväinen siihen, mitä ollaan saatu aikaan. Vihdoinkin on olohuone sellainen, jossa viihdyn ilman että katse kiertää ympäri ja suusta pääsee tyytymätöntä mutinaa.
Seuraavaksi onkin edessä lastenhuoneen ja meidän makuuhuoneen maalaus. Ja pikkuhiljaa ostelen lakanoita ja pyyhkeitä (tällä hetkellä kun on niinn että lähes jokaista pussilakanaa on vain yksi ja kaikki eri värisiä ja -kuvioisia.). Tarkoituksena olisi myös ainakin keittiönpöytä ja -tuolit maalata. Ja ehkä muutama mattokin lähtee vaihtoon vielä ennen kuin olen tyytyväinen tähän sisustukseen. Mutta hiljaa hyvä tulee, ehtii suunnitella rauhassa kun ei voi paljoa ostaa kerralla.Ja Jukka on varmaan erittäin tyytyväinen mun sisustusintoon...
