maanantai 3. joulukuuta 2012

Yksiön asukki

Täällä eräs malttamaton äiti-ihminen jo odottaa pientä prinsessaa. Raskausviikko 26 vasta potkaistiin käyntiin ja nyt jo kauhea halu saada "kasvain" äkkiä syliin. Aika tuntuu menevän hyvin hitaasti, vielä pahimmillaan 17 viikkoa odottelua. Toivon tosin, että neiti seuraisi sisarustensa jalanjälkiä ja päättäisi tulla maailmaan pari viikkoa etuajassa.
Toisaalta hyvä, että vielä on aikaa, saa rauhassa laittaa kaiken kuntoon. Tosin pinnasänky on jo parisen viikkoa ollut valmiina, vaikkakin sängyn suojus puuttuu vielä. Rattaat myös odottavat matkustajaansa. Sairaalakassia en sentään ole vielä pakannut, vaikka mieli on tehnyt. Melkein kaikki mukaan lähtevä on tosin jo katsottu valmiiksi.

Äitini antoi eilen neidin töppöset, jotka tilasin jokin aika sitten häneltä. Löysin kuvan netistä ja oli pakko kaivaa ohje näihin ja viedä äitille. Suomeksi en tätä löytänyt, joten äiti sai tyytyä espanjan- ja englanninkieliseen ohjeeseen. Äitin kielipää ei ole mikään paras, mutta onneksi mukana oli suht selvät kuvat. Mä olen niin ihastunut näihin, on älyttömän söpöt. Tilasin myös Erinille, Jerrylle ja Eetulle samanlaiset (mutta tietenkin isommat, haha). Niitä odotellessa.
Lupasi äiti tehdä meidän pikkuiselle pipon ja kaulahuivinkin ja kevääksi on tilauksessa samanlainen villatakki kuin sisaruksillakin, tosin vaaleanpunaisena.


Mulla alkaa jo pikkuhiljaa olemaan tukalampi olo. Eilen huomasin välillä hengittäväni raskaammin ja tuntuu, että vaapun kuin ankka. Pikkuinen on usein perätarjonnassa ja potkii ikävästi rakon aluetta, mutta silti jokainen potku saa mut melkein ilon kyyneliin (minäkö herkkä?! Haha). Aika napakasti hän välillä potkii, välillä mun suustani pääsee yllättynyt "auts" kun neiti potkaisee. Aina sanotaan, että tulee jalkapalloilija, mutta kyllä mä epäilen pienen harjoittelevan itsensä puolustamista isompia sisaruksia vastaan. On tää raskaus silti vaan niin ihanaa aikaa <3

Pyydän anteeksi, saatte kestää näitä päivityksiä aina silloin tällöin siihen asti, että tosiaan saan pienen nyytin syliin. Malttavaisuus on hyve, mutta multa ei sitä yleensä löydy. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan edelleen muistakin asioista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti