Romanttinen hörhö

Oon tässä pari päivää kuunnellut rakkauslauluja itku silmässä ja lukenut, millaisia romanttisia tempauksia toisille on tehty. Meillä on romantiikka ollut jo jonkun aikaa aika kaukana, osasyynä tähän Jukan pitkät työpäivät ja aikaiset aamut, mun väsymys, pieni joulustressi, uhmailevat lapset, elämä muuttunut liian arkiseksi, vähäinen yhteinen aika yms. Eikä ole mulla ollut mikään kovin romanttinen olo kun olen jo jonkin aikaa vaappunut kuin ankka (kiitos nivusissa tuntuvan kivun ja kasvavan kummun Älkääkä käsittäkö väärin, nautin raskaudesta, mutta näytän varmasti huvittavalta kun lyllerrän eteenpäin), jaloista löytyvä kuiva ihottuma jonka ansiosta näyttää siltä kuin kolhisin jalkojani jatkuvasti johonkin, kukkiva naama, ylinmääräiset kilot, lähes jatkuva syöminen yms.
Noh, nyt päätin, että edes yhdeksi päiväksi otan itseäni niskasta kiinni vähän kovemmin. Olen mä välillä yrittänyt tuoda Jukalle kukan, lähettää pieniä runoja viesteissä, yms muuten huomioida Jukkaa. Itsekin kaipaisin välillä niitä runoja, joita Jukka keksi ja lähetti suhteen alkuaikoina ja kun toi välillä kukkia. Nykyään kukkia ei tule kuin pienellä vinkkauksella (lue: melkein kerjäämällä).

Kyllä Jukka osaa olla romanttinenkin. Keksi ennen kaikenlaisia runoja itse, joita sitten sain aina silloin tällöin. Kukkia sain joskus (mikä oli suorastaan ihme, koska ei ole ennen mua ostellut naiselle kukkia). Joskus käytiin elokuvissa kahdestaan ja joskus ajeltiin päämäärättömästi ja vain nautittiin toistemme seurasta.
Nyt jotenkin alkanut kaipaamaan pientä romantiikkaa. Tai edes muistamista. Jukka ei ole koskaan edes äitienpäivää juhlinut kunnolla ja sen huomasi viime äitienpäivänäkin Odotin, että olisin saanut korttina esim. jonkun lasten piirroksen. Mutta miten kävikään. Jukka oli unohtanut koko äitienpäivän (vaikka kuinka yritin muistutella, v. 2011 kun sain itse nousta keittämään kahvit itselleni ja muut muistivat toivottaa hyvää äitienpäivää ennen Jukkaa. Oon sanonut, että mulle on tärkeää, että kahtena päivänä mut muistetaan: syntymäpäivänä ja äitienpäivänä. Muilla päivillä ei niin väliä), lapset olivat hoidossa että sain nukkua. Noh, ilmeisesti kalenteri sitten kirkui Jukalle, että jotain on unohtunut ja herra väsäsi pikapikaa kortin mulle. Ei siinä mitään, kivaa, että sain edes jotain sen kahvin kaverina, mutta pohjanoteeraus oli, että oli taiteillut siihen lentävän mul**n kuvan. Oli huumori kaukana ja itku lähellä silloin vaikka yleensä osaan ottaa noi herran tempaukset huumorilla. Mun mielestä miehen sukupuolielimet ei kuulu äitienpäiväkortteihin. murh.

Nyt oon suunnitellut pientä yllätystä Jukalle. Ensi viikon tiistaina tulee 2 vuotta täyteen siitä, kun aloitettiin tapailu ja nukuttiin ensimmäisen kerran vierekkäin. Sovittiin Miikkan kanssa, että Miikka tulee meille kahville ja lähtee vasta kun lapset nukkumassa. Jukka saa lähteä viemään Miikkaa kotiin päin ja sillä aikaa mä teen kynttiläpolun makuuhuoneeseen, luon kynttilöillä tunnelmavalaistuksen sinne, levittelen mahdollisesti hieman ruusun terälehtiä sängylle. Varaan yöpöydälle pieniä herkkuja, kuten suklaata, kermavaahtoa, 2 lasia jotain (alkoholitonta) kuohuvaa, mahdollisesti mansikoita (tiedä miten pakastemansikoiden kanssa onnistuu kun ei tuoreitakaan tähän aikaan vuodesta oikein löydä) yms, . Ostan Jukalle myös 2 ruusua, symboloimaan meidän yhteisiä vuosia. Taustalle romanttista ällönsöpöä musiikkia hiljakseen soimaan. Saadaan nauttia toistemme seurasta ja vähän juhlistaa. Sellaista oikein elokuvamaista clichéistä romantiikkaa. Tiedän, että Jukka osaa arvostaa, vaikka mies onkin.
Samalla voin pyytää anteeksi sitä, että oon ollut aika hormoonihirviö tän raskauden ajan ja muutenkin vähän vaikea tyttöystävänä.