maanantai 19. elokuuta 2013

Long time no see..


Ensinmäiseksi pyydän anteeksi, blogissa on ollut hiljaista, osittain oman olotilan vuoksi. Olen halunnut kirjoittaa ja kaivanut sitä, mutta toisaalta en ole jaksanut enkä halunnut. Olo ei ole ollut mikään loistava, mutten ole sitä muille halunnut, tai edes osannut myöntää. En osaa sitä myöntää edes itselleni kunnolla. Mutta ei siitä sen enempää.
Mitä tässä kolmen viikon aikana onkaan tapahtunut?
Alkukuusta tämä äiti-ihminen oli viihteellä. Ilta alkoi Jonten luona Lanan, Jonten, kahden kissan ja yhden koiran seurassa. Siinä istuskeltiin, höpistiin ja nappailtiin kuvia. Tästä suunnattiin Naantalin Merisaliin. Pakko sanoa, että paikka oli aika pettymys. Terassi oli täynnä ihmisiä, joten me suunnattiin sisälle istumaan. No sisällä ei meidän lisäksi sitten ollutkaan kuin pari ihmistä. Juotiin yhdet, Lana cokiksen ja me Jonten kanssa lonkerot.
Tämän jälkeen Lana heitti meidät Runostuoppiin (oujee, paikallinen pubi. Huomaathan sarkasmini) ja ajeli itse kotiin nukkumaan. Me istuskeltiin siellä ja seurattiin menoa siihen asti, että viimeinen bussi saapui ja hyppäsin kyytiin. Matkalla hieman jännitti ehdinkö keskustassa viimeisen yöbussin kyytiin vai joudunko kävelemään kotiin puhelin mykkänä (akku loppui kesken illan). Jouduin juoksemaan, mutta ehdin kuin ehdinkin.

Mitäs muuta... Kuvailemassa on tullut käytyä jonkun verran. Enimmäkseen taas kuvannut Lanaa. Huomenna ilman salliessa olisi kyllä tarkoitus napata lapset ja kamera mukaan ja lähteä räpsimään taas.
Taiteiden yössä tuli käytyä Lanan kanssa viime torstaina. Pääsimme paikalle vasta klo 22 Lanan töiden jälkeen ja voin sanoa, että olin pettynyt. Oletin paikalla olevan enemmän ohjelmaa, mutta kojutkin olivat kaikki jo kiinni. Pari esiintyjää oli mm. jokilaivoilla, mutta emme jääneet kuuntelemaan. Myös Tuomiokirkossa oli jokin konsertti, mutta tämäkin oli maksullinen. Totesimme yhteen ääneen ettemme välitä mahdollisesti hengellisestä musiikista niin paljon, että maksaisimme ko. konsertista.
Emme kauaa paikalla viihtyneet. Kotimatkalla kävimme muistelemassa vanhan yläasteemme pihassa (samassa koulussa kävin myös lukiota).

Turussa on ollut aika sateista. Mutta en valita, itse asiassa nautin näistä ilmoista. Kesä on kivaa aikaa, mutta enemmän nautin syksystä; pimenevistä illoista, kynttilöistä, neuleista, luonnon taidonnäytteestä lehtien vaihtaessa väriä, sateen ropinasta ikkunassa, villasukista....
Kotona olemme piirrelleet, katselleet elokuvia yhdessä, askarrelleet, leikkineet, riehuneet.. Myös siivousta olemme yrittäneet harrastaa mutta tämän lauman kanssa se on hieman hidasta.
Sofia tuntuu kasvavan ja kehittyvän silmissä. Jos neidin jättää yhteen kohtaan lattialla esim. kahvin keiton ajaksi, voi olla varma, että hän on siirtynyt jonkin verran tullessasi takaisin. Myös varpaat ovat löytyneet ja niitä on kiva tutkia. Ei kauaa taida mennä kun mun pikkuinen jo ryömii. Niin se puoli vuotta menee, ystävänpäivänä 45cm ja 2,4kg rääpäle on kasvanut 67-senttiseksi ja 9,73 kiloiseksi päivänsäteeksi.

On ehditty myös juhlimaan. Alkukuusta ystäväni tytär juhli 7-vuotissyntymäpäiviään. Juuri neiti oli 4v, mihin nämä kolme vuotta katosivat?
Eilen oli toisen ystäväni tyttären ristiäiset. Sain toimia kuvaajana Lanan halutessa kuvia kummityttönsä ristiäisistä ja pienen neidin vanhempien halutessa kuvia kaikkien mummojen ja muiden kanssa. Mutta en valita, se homma on juuri se mistä nautin ♥
Myös kakkavaipan vaihto nakitettiin mulle, mutta niin siinä aina käy. Haha. Ja koska kummipoikani on juhlakalun isoveli, pääsin myös paimentamaan Antin sisälle kun juoksi pihalla. Voin kertoa, että korkokengillä nurmikolla kulkeminen ei ole helppoa kun korot uppoavat.
Mutta tilaisuus oli kaunis vaikka pappi innostuikin jaarittelemaan. Pienestä prinsessasta ei jäänytkään Justiinaa, vaan tästä lähtien hänet tunnetaan nimellä Iida.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti