vieraita, ystäviä, sisustusta....

Höpötin tuossa aikaisemmassa postauksessa, että puuhaa on riittänyt.

Jukan veli oli meillä viime viikolla tiistaista lauantaihin. Ihan kiva kun kävi, mutta lauantaina kieltämättä huokaisin helpotuksesta kun lähti kotiin, jutut kun alkoivat olemaan taas sitä luokkaa, että teki mieli repiä omat hiukset päästä välillä (esimerkkeinä: jankkasi koko lauantai päivän, että mennäänkö subwayhin syömään vaikka sanottiin että ei, osti hälytin avaimenperän että saa kiusata kavereita vaikka Jukka sanoi ettei se ole mikään lelu ja vaan tarkoitettu naisille suojaamaan raiskausyrityksiltä, ei mukamas osannut keittää kahvia meidän keittimellä vaikka on ennenkin keittänyt, yms..).

Torstaina käytiin Jerryn kanssa tutustumassa Capoon. Jerry nauroi koko ajan ja hyöri Capon ympärillä, ainoa mikä vähän jännitti, oli se kun Capo haukahti tai tuli pussaamaan. Oli kyllä kiva katsella kun pojat leikkivät yhdessä.
Koko kotimatkan Jerry höpisi Caposta ja Lana-tädistä ja kun ohi meni eräs mies saksanpaimenkoiransa kanssa, Jerryn oli pakko todeta, ettei ollut Lana-täti ja Capo vaikka samanlainen koira olikin.


Viikonloppu meni rempatessa. Perjantaina olin Jessicalla viettämässä iltaa, oli kivaa kun pitkästä aikaa saatiin rauhassa jutella. Sain tietää Jessican elämästä asioita, joita en tiennyt vielä ja toisista asioista sain tietää lisää. Syötiin myös hyvin ja pääsin lakkaamaan Jessican kynnetkin siinä samalla. Tällä välin Jukka ja Veikka repivät meidän olohuoneesta tapetit (joita kissat olivat hieman kohdelleet kaltoin ja joihin Erin oli taiteillut muutaman piirroksen).
Sovittiin Jessican kanssa, että aletaan näkemään useammin.

Lauantaina aamusta alettiin remontoimaan. Hiottiin Jukan tasoittamat kohdat seinistä ja alettiin maalaamaan. Vähän jännitti, että kuinka hyvää maalia tuli ostettua Biltemasta. Yllätyin kyllä kuinka hyvin peitti. Kaksi kerrosta maalattiin ja peitti kyllä todella hyvin. Nyt on kivan valkoiset seinät.

Maalausurakan jälkeen lähdettiin ajamaan Tottijärvelle viemään Veikkaa.
Samalla lähti meidän Sissi-kissa uuteen kotiin. Oli meinaan alkanut kuseskelemaan muualle kuin laatikkoon ja yrityksistä huolimatta ei saatu pientä takaisin laatikolle. Viimeinen pisara oli kun ruikki raapimispuun juurelle jatkojohdolle. Todettiin, että ihan omansa ja kaikkien muidenkin turvallisuuden takia pakko luopua. Harmittaa, mutta parempi näin.
Safi ja Tessa olivat hieman ihmeissään sunnuntaina ja etsivät Sissiä, mutta nyt ovat kuin olisivat aina olleet kahdestaan meillä, ovat ylimmät ystävykset. Safikin piristyi Sissin lähdettyä, alkoi uudelleen leikkimään taas ja änkee syliin aina kun mahdollista.
Joku ehdotti, että Sissillä oli ehkä stressiä tai juoksu. Juoksua epäilen, koska virtsaaminen jatkui 5 viikkoa. Stressistä en tiedä, mutta jos näin oli, niin näytti sen erikoisella tavalla (nukkui suurimman osan ajasta). Lapsetkin ovat enemmän hyörineet Tessan ympärillä alusta asti.
Harmittaa kyllä kun oli pakko luopua pikkuisesta, mutta tässä elämäntilanteessa ei ollut muuta mahdollisuutta.

Maanantaina käytiin IKEAsta hakemassa pari lamppua ja hylly olohuoneeseen, että saatiin järjestettyä loppuun. Nyt olen kyllä tosi tyytyväinen tähän, saatiin paljon valoisammaksi ja suuremman näköiseksi ja ehkä nyt eivät kissatkaan uppoa sisustukseen niin helposti. Vielä olisi jossain vaiheessa mattojen ja verhojen vaihto kunhan löydän miellyttävät. Matot vaihtuvat vaaleisiin nukkamattoihin (ei kuitenkaan valkoisiin) ja verhot joihinkin vaaleampiin. Sohvapöytä vaihtuu myös kunhan isäni saa tehtyä meille uuden. Ja muutaman kasvin ajattelin ostaa piristämään tätä huonetta.
Paria sisustustarraa olen miettinyt, mutta vielä en ole löytänyt sellaista, jota jaksaisin katsoa päivästä toiseen.
Vaikka on nuo pikkuasiat vielä muuttumassa, olen silti erittäin tyytyväinen siihen, mitä ollaan saatu aikaan. Vihdoinkin on olohuone sellainen, jossa viihdyn ilman että katse kiertää ympäri ja suusta pääsee tyytymätöntä mutinaa.
Seuraavaksi onkin edessä lastenhuoneen ja meidän makuuhuoneen maalaus. Ja pikkuhiljaa ostelen lakanoita ja pyyhkeitä (tällä hetkellä kun on niinn että lähes jokaista pussilakanaa on vain yksi ja kaikki eri värisiä ja -kuvioisia.). Tarkoituksena olisi myös ainakin keittiönpöytä ja -tuolit maalata. Ja ehkä muutama mattokin lähtee vaihtoon vielä ennen kuin olen tyytyväinen tähän sisustukseen. Mutta hiljaa hyvä tulee, ehtii suunnitella rauhassa kun ei voi paljoa ostaa kerralla.Ja Jukka on varmaan erittäin tyytyväinen mun sisustusintoon...

Jouluvaloja ja kissanpentuja

Eilen sain mäkin vihdoin kaivettua joulukoristeet varastosta (eihän mun oo pitänyt tehdä se kun jo pari viikkoa, hups.). Vähän petyin kun muistin, että meidän kynttelikkö meni rikki viime vuonna. Tarttis varmaan ostaa lisää valoja, että saisi yläkertaankin laitettua. Nyt meillä kuitenkin on jotain valoja (toinen on tosin ulkovalo, mutta sopii niin kivasti meidän olohuoneeseen).
Tuli kans joku inspiraatio  ja parista kuusenkoristeesta väkersin tuollaisen "oksan", jolla istuu punatulkku.

Alkaa koti näyttämään vähän jouluiselta. Tahtoisin kuusenkin jo, mutta tarvitsisi käydä ensin ostamassa se. Oon suunnitellut valkoista muovikuusta, se kun on kivemman näköinen kuin vihreä. Oikea olisi tietenkin mieluisin kun tuoksuukin niin hyvältä, mutta kissojen takia tyydytään tänä vuonna muoviseen versioon. Säästetään siinäkin mun hermoja kun ei tarvitse imuroida neulasia joka paikasta.
Sunnuntaina varmaan leivotaan lasten kanssa ensimmäinen satsi pipareita ja torttuja. Tuntuu vaan, että joulu tulee taas vauhdilla. En oo edes kaikille vielä keksinyt lahjaa, joten alkaa pian iskemään paniikki (haluan olla ajoissa valmis, en viime tipassa).



Tulin eilen siihen tulokseen, että meidän uudet tulokkaat, Sissi ja Tessa, ei tykkää tietokoneista. Sissi yleensä yrittää purra johtoa (onneksi on sen verran kestävä johto ja tekee sitä vain kun mä istun koneella jolloin voin työntää pikkuisen pois, ettei ole saanut vahinkoa itselleen tai johdolle).
Tessa eilen taas oli sitä mieltä, että läppäri on jokin pirun keksintö, hyökkäili näytön kimppuun ja yritti purra sitä. Ja jos selasin sivua alaspäin, kävi tassuilla läiskimässä kuvia. Eikä auttanut vaikka siirsin hänet pois varmaan 25 kertaa, ei kun aina vaan uusi hyökkäys. Sisukas kaveri.
Yleensä muutenkin jos joku on koneella, jompi kumpi (hyvällä tuurilla molemmat) tulevat kävelemään näppäimistölle. Oon Safille yrittänyt sanoa, että opettaa pikkuisille tapoja; Safi kun oppi tosi nopeasti, että mitä tässä talossa saa tehdä ja mitä ei, ja on muutenkin ollut tosi kiltti kissa.

Viikonlopun kuulumiset

Rakkaat lapseni <3

Lana <3

Lana <3

Ei jaksanut eikä ehtinyt kirjoittamaan viikonloppuna, joten käydään nyt läpi tapahtumat.
Perjantaina Jukka lähti siis Räpsän kanssa viettämään iltaa ja mä sain seurakseni Miikkan ja Lanan. Tuijoteltiin elokuvia ja värjättiin mun hiuksia samalla, pohjalle tuli tumman vaaleaa ja päälle vaaleampia raitoja. Alkoi sen verran meinaan pinkki kyllästyttämään sen kamalan juurikasvun kanssa. Nyt tää pää on niiiiin kiva.
Joskus kymmenen-puoli yhdentoista aikaan lähdettiin viemään Miikkaa kotiin ja suunnattiin siitä moikkaamaan paria Lanan kaveria. Sieltä kun lähdettiin ajelemaan pois päin, soitettiin Jukalle ja käytiin poikia moikkaamassa Naantalin seurahuoneella. Kello ei siis ollut vielä edes kahtatoista ja Jukka oli ehtinyt jo nukahtamaan kerran, oksentamaan ja laulamaan äänensä käheäksi (sitä se on kun juo niin harvoin) ja oli hyvässä humalassakin. Viivyttiin seurahuoneella pilkkuun asti, heitettiin pojat toiseen paikkaan ja suunnattiin takaisin meille. Katseltiin jonkun aikaa leffaa ja kun Lana lähti kotiin, mä painuin Safin kanssa nukkumaan.
Oli hieman vaikea nukkua yksin, kun tottunut että Jukka on vieressä. Säpsähtelin kaikkia ääniä ja pyörin sängyssä. Kyllä se uni mut sitten jossain vaiheessa onneksi löysi.

Aamulla Safi päätti, että ei nukuta pitkään ja narisutti vaatehuoneen ovea puoli yhdeksän aikaan. Oli sitten pakko nousta kun pieni kissaneiti sitä vaati. Haha.
Jukkakin kömpi kotiin yhdentoista maissa muistaakseni. Hetken aikaa vietettiin aikaa yhdessä, kunnes hieman kahden jälkeen lähdin kävelemään Emmille ja Jukka painu nukkumaan.
Emmin ja Antin kanssa käytiin kaupassa ja suunnattiin Emmille leipomaan. Suunnilleen 5 tuntia olin paikan päällä ja saatiin aikaiseksi voileipäkakku, tonnikalapiirakka ja täytekakku. Pariin otteeseen onnistuin ruiskimaan kermaa päälleni kun vatkasin sitä vaahdoksi. Ehkei musta tule kokkia tai leipuria ainakaan.
Puoli kahdeksan maissa palasin kotiin ja Jukka nukkui edelleen. Mä ilkeänä kävin herättämässä toisen ja loppu ilta meni sohvalla rentoutuen ja puolen yön aikoihin suunnattiin nukkumaan.

Tänään oli rakkaan kummipoikani 2v syntymäpäivä juhlat. Paikalla ei ollut suurta ihmisjoukkoa, mutta ihan tarpeeksi Emmin suht pieneen kämppään. Tuli syötyä aika paljon.
Ihana katsoa Anttia ja haikeaa huomata, että aika mennyt hirveän nopeasti; juurihan mulla oli pieni nyytti sylissä ja nyt on touhukas poika, joka höpisee jo jonkun verran.

Antin synttäreiltä lähdettiin Paimioon Annun luokse Maxin nimipäivä-kahville.
Sieltä meidän mukaan tarttui Safille kaksi kaveria; pienet kissaneidit, jotka saivat meillä nimekseen Sissi ja Tessa. Annu oli pelastanut kolme pikkuista pentua, jotka olivat lopetus uhan alla ja päätti itse pitää yhden. Me ollaan jo jonkin aikaa mietitty Safille kaveria ja otettiin sitten nää siskokset. Kolme kissaa menee siinä missä kaksikin.
Annulta kun lähdettiin, käytiin lapset hakemassa vielä kotiin ja sitten pääsivät pikkuiset tutustumaan uuteen kotiinsa. Hirmu uteliaita olivat, joka nurkka piti tutkia. Safi oli ihmeissään, että mitä karvapalloja nää nytten ovat; seurasi pikkuisia koko ajan ja kävi varovasti haistelemassa. Hellästi myös tassulla välillä kosketti ja yritti ilmeisesti näyttää heti, että kuka käskee. Hyvin kuitenkin mennyt tähän asti, pikkuiset nukkuvat raapimispuussa ja Safi käy välillä haistelemassa ja nuolemassa heitä. Hirveän varovainen kuitenkin on vielä kun tottunut olemaan ainut kissa ja yht'äkkiä onkin kaksi pienempää kaveri jaloissa. Mutta eiköhän kaikki hyvin mene, Safi on kuitenkin ollut hellän pikkuisten kanssa.
Lapsetkin oli innoissaan ja välillä saikin komennella heitä, että antavat kissojen rauhassa tutustua uuteen kotiinsa. Hieman oli kyllä Erin ja Jerry levottomalla tuulella, Jerry varsinkin. Lievätkö saaneet viikonloppuna taas tahtonsa läpi joka asiassa? Noh, kyllä he siitä taas päivässä tai parissa rauhoittuvat.

Tessa ja Sissi <3

Tessa

Sissi

Safi ja Tessa

Jerry ja Sissi

Lana osti Erinille aivan ihanan mekon, johon rakastui äidin lisäksi myös tytär.
Loppu ilta meni mekko päällä ja neiti sanoi olevansa kaunis.