THE päivä...

KUVA GOOGLESTA

Jukan kaverit ja sukulaiset on alkaneet kyselemään meiltä (tai oikeastaan multa), että koska astutaan vihille. En oo osannut vastata tähän mitään, joten oon ollut ihan hiljaa tai mumissut jotain epämääräistä.  On meillä Jukan kanssa ollut puhetta asiasta välillä, muttei mitään sen enempää.
En muista olenko maininnut, mutta olen kerran aikaisemmin ollut aviossa. Silloin häät olivat sellaiset, että maistraatissa vihille ja seuraavana päivänä tarjottiin kakkukahvit ja kaikki tarjottavat leivoin itse. Seuraavana kesänä oli tarkoitus juhlia kunnolla, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Se oli yksi tyhjä lupaus muiden joukossa. Liitto ei lopulta toiminutkaan ja päädyttiin eroon.
Tällä kertaa tahdon saada ne kunnon prinsessa-häät, koska en enää kolmatta kertaa aio mennä naimisiin ja toivon eläväni loppu elämäni Jukan kanssa. Kuitenkin koko ajan pienä ääni kuiskailee takaraivossa etten sellaisia ansaitse, enkä saa.

KUVA GOOGLESTA

Meillä on ajatuksissa ollut, että kutsutaan vain lähimmät ystävät ja sukulaiset, mutta heitäkin on aika paljon. Joten tarjoiluiden ja juhlapaikan on oltavat tarpeeksi suuret ja se ei kovin halvaksi tule. Vaihtoehtona on tietenkin se, että valmistan tarjottavat itse, mutta se toisi lisää stressiä ja toivonkin, että voisin jättää kyseisen homman jonkun pitopalvelun tehtäväksi.
Olen myös miettinyt kenet pyytäisin kaasoksi. Kuka olisi oikeasti valmis auttamaan järjestelyissä ja muissa askareissa? Kuka järjestäisi polttarit, jotka ovat minulle mieluiset (näitäkään en viimeksi saanut)? Lanaa olen pohtinut tähän hommaan, mutta pelkään, että huomio siirtyisi minun sijastani kauniiseen parhaaseen ystävääni. Nyt jo jään varjoon kaikkien kehuessa Lanaa mulle, joten huonon itsetuntoni ja inhoamani peilikuvani kanssa pelkään jääväni ns. "kakkoseksi" omissa häissäni.
Alkoholiakin varmasti nautittaisiin lasten lähdettyä unten maille, joten seuraava mahdollinen huomion keskipiste olisi rakas tuleva sulhaseni. Muutaman oluen jälkeen Jukka kun kääntää aina huomion itseensä mm. pelleilemällä ja tekemällä kaikkea typerää (näitä tosin tekee selvänäkin). Päivä on myös Jukan, joten tietenkin oletan hänenkin olevan huomion keskipisteenä, mutta pelko onkin, että ujona ja hiljaisena jäisin yksin johonkin nurkkaan mutustamaan hääkakkua otsassani sinne kuulumaton uloke.

KUVA GOOGLESTA!

Myös täydellisen mekon löytyminen on haasteellista ja rahaa vievää. Tahdon mekosta juuri itseni näköisen ja haaveitani vastaavan prinsessamekon. Mekon myös tahdon omaksi, jotta voin sen vuosien kuluttua kierrättää tyttärilleni, jos he haluavat avioitua äidin vanhassa mekossa.
Myös kukkia, koristeita, sun muita päivään liittyviä olen hieman pohtinut vaikkei tiedossa ole, että koska tämä päivä toteutuu. Ehkä kun olen vanha ja kurttuinen? Haha!!

Kyselyt tuntuvat pahalta. Menisin vaikka heti naimisiin rakkaudesta.. mutta tämä haluaa myös ne prinsessa-juhlat joita voi sitten vanhana muistella keinutuolissa ilman, että on paha maku suussa.

KUVA GOOGLESTA!!

KUVA GOOGLESTA!!

Minä aikaisemmassa liitossa...