valokuvauksesta ja muuta pohdintaa....

Kamera on tässä kuussa ollut kiva kaveri, ja pariin otteeseen on tullut kuvattua Lanaa ja kerran Eriniä. Eetu odottelee vuoroaan ja kyseleekin välillä, että koska hän pääsee. Ideoita löytyy, mutta vielä kun saisi ne toteutettua.
Lapsesta asti valokuvaus on ollut lähellä mun sydäntä. Pienenä olin linssilude, usein kameran edessä. Myös kuvaaminen tietääkseni kiinnosti, mutta jostain syystä kameraa ei mulle annettu. Kun sain oman kameran (filmikameran tietenkin), filmit täyttyivätkin milloin mistäkin ja sain yksinäni täytettyä kolme kertaa enemmän filmejä kuin loppu perhe yhteensä.
Vuonna 2004 meille ostettiin ensimmäinen digikamera. Sain sitä lainata silloin tällöin, mutta kuitenkin aika harvoin. Ehkä isäni pelkäsi minun rikkovan sen eikä halunnut perheen yhteistä konetta täyteen kuvia. 18-vuotislahjaksi sain ensimmäisen oman digikameran, canonin pokkarin. Se kulkikin usein mukana kun johonkin mentiin. Jos muilla ei ollut kameraa mukana, pystyi olemaan varma että mulla oli. Pikku hiljaa kuvailu alkoi räjähtämään käteen. Vuonna 2009 sain canonin puolijärkkärin ja innostuin enemmän räpsimään. Ja koska lapsiakin jo löytyi, suurin osa kuvista oli heistä. Jo Eetun syntyessä mielipuuhaani oli hänen kuvaamisensa.
Nyt 7 vuotta ekan oman digikameran saannin jälkeen multa löytyy Canon EOS 500D järkkäri kolmella objektiivilla ja varakamerana (ja lasten käytössä) Nikonin pokkari. Haaveissa on ostaa vedenkestävä kamera ja Canoniin lisää objektiiveja ja muita tarvikkeita.
Koneelta löytyy melkein 45 000 kuvaa, suurin osa mun ottamia. Kuvat on järjestetty vuoden, kuukauden ja päivämäärän mukaan. Kansioissa myös lukee missä on oltu, mitä tehty tai ketä kuvattu.


Sitten.. Sain eilen tietää, koska Jukan työpaikan pikkujoulut ovat. Teemana on 60-luku. Heti kuultuani asiasta, suuntasin nettiin etsimään mahdollista asua. Nyt pitäisi vain päättää pukeudunko hipiksi flower-power -tyyleineen vai mustavalkoiseen mod mekkoon Austin Powers elokuvien tyyliin. Hippi olisi helpompi toteuttaa, esim. kukkapanta meiltä löytyisi kotoa Eriniltä. Toisaalta mod mekko olisi kivempi, vähemmän räikeä ja ehkä enemmän mun tyyliä. Mekon kanssa myös kampaus olisi hienompi, tosin vaikeampi. Onneksi aikaa on runsaasti, ehtii rauhassa pohtimaan ja pyytämään äitiä ompelemaan sopivan asun. Toisaalta haluaisin näiden olevan jo, en malttaisi innostukseltani odottaa.

Kuvat punanaamion sivuilta.