Tohinaa

Meillä on pikku hiljaa alettu valmistautumaan jouluun. Ekat piparit leivottiin viime tiistaina, kun Lana tuli aamukahville ja toi taikinaa mukanaan. Lapsilla oli hauskaa kun sai painella muottien kanssa, äitillä ei niinkään, kun piti koko ajan kaulita ja kehottaa ettei muoteilla painella päällekkäin. Saatiin me kuitenkin pieni satsi tehtyä kelvollisiakin. Eipä ne kauaa kestäneet.
Keskiviikkona tein itse Kinuskikissan ohjeella kaksinkertaisen taikinan, tästä sitten torstaina leivottiin n. puolet ja perjantaina loput. Torstaina päästin lapset myös koristelemaan osan pipareista. Onneksi peitin pöydän kelmulla, helpotti huomattavasti siivoamista.

Lauantaina oltiin Annun luona Jukan korjatessa autoa. Mun piti ottaa Annusta kuvia, mutta osa epäonnistui vähäisen valon takia (en oikein tykkää salamasta) kun jalustakin jäi kotiin. Loput oli Annun mielestä huonoja, on kriittinen omista kuvistaan. En ymmärrä miksi Annu ei ymmärrä olevansa kaunis? ja "virheet" jotka hän näkee kuvissa, ovat sellaisia mitä muut eivät näe. Itse sitä aina katsoo omia kuviaan kriittisemmin kuin muut, mutta en yhtä kriittistä ihmistä muista tavanneeni. Noh, jokainen kelpuuttaa millaiset kuvat haluaa :)
Lapset sentään pääsivät touhuamaan keskenään ja illan kohokohta taisi olla pellehyppyjen hyppiminen tuolilta.

 Eilen tehtiin ekat joulutortut, joista en päässyt maistamaan itse yhtään. Oma vika, kun menin syömään itse tehtyjä pasteijoita ähkyyn asti. Koristeltiin myös kuusi, vähän ajoissa mun makuun. Pyysin loppu viikosta Jukkaa tuomaan joulukoristelaatikon varastosta, jotta saan jouluvalot ripustettua. No, herra toi jotain muutakin, meidän kuusen ja pystytti sen. Tietenkin siitä asti Eetu on kinunut kuusen koristelua, ja annoin eilen periksi . Onpahan ainakin aattoa varten valmiina.
Seuraavaksi sitten suunnittelemaan joululahjojen ostoa, joulukortti-kuvan ottoa ja Eetun syntymäpäiviä. Niistä kuitenkin sitten myöhemmin lisää.

Kuvapläjäys kuulumisten kera

Sofian makkarat ♥

Mitäs meille sitten parin kuukauden blogi hiljaisuuden aikana on tapahtunut..?
Syksyn värien inspiroimana kamera oli aika ahkerasti käytössä syyskuussa. Maisemia tuli vain kuvattua harmittavan vähän, kun ei tässä ihan lähellä mitään ihmeellisempiä maisemia ole. Lanaa olen jonkun verran kuvannut taas ja pari kertaa eksyin itsekin taas kameran väärälle puolelle.
Syyskuun aikana lapset pääsivät vähän taidokkaamman kuvaajan linssin eteen kun Lanan sukulainen, Julia kuvasi heitä. Kuvista tuli omasta mielestäni aivan upeita ja aloin itsekin haaveilemaan kunnon ammattilaisjärkkäristä. Alla olevat kuvat siis Julia Neganovan ottamia:

Elo-syyskuun vaihteessa meidän iso pieni neiti nousi konttausasentoon ja siitä se lähti. Nyt kontataan kovaa vauhtia. Lokakuussa noustiin istumaan ilman tukea ja nyt on aloitettu seisomisharjoitukset. Välillä hän jo jonkun aikaa seisoskelee sohvaa vasten ja rappuset olisivat kovin mieleenkiintoiset. Onneksi ei vielä osata kiivetä. (Tätä kirjoittaessani Sofia otti 2 askelta tukea vasten.. kohta mennään ja vauhdilla). Hampaitakin ollaan vihdoin saatu suuhun 2 kappaletta, loppuja odotellessa.

Eetulta taas on lähtenyt ekat hampaat, viikon sisään tippuivat molemmat ala-etuhampaat ja uudet näkyvissä jo. Eetulla on myös eka ihastus, mummin kanssa samassa talossa asuu Oona-tyttö, jonka kanssa leikitään usein. Eetun sanojen mukaan Oona on vain kaveri, mutta meillä on aavistus jostain syvemmästä.

Jerrystä on tullut herkkis. Hän on aina ollut äitin poika, mutta viime aikoina hän on yhä enemmän hakeutunut syliin ja kainaloon ja kertoo usein rakastavansa. Äiti tietenkin nauttii tästä, ei kuitenkaan kestä ikuisuutta. Jerrykin siirtyi harjoituksissa isompien ryhmään ja on osoittanut olevansa iso poika. Ennen harkat meni pelkäksi pelleilyksi, johtuen luultavasti siitä, että ohjaaja oli liian tuttu (mummi). Nyt sai äiti esityksessä katsoa tippa linssissä kun Jerry tanssi kuin iso poika.

Erin on oma rämäpäinen itsensä. Vauhtia riittää vaikka muille jakaa ja haavereilta ei vältytä. Kamera kiinnostaa entistä enemmän ja mun pokkarikamerani onkin ollut lapsilla paljon käytössä. Erin on loistava apulainen kotitöitä tehdessä; hän haluaa tyhjentää ja täyttää pesukoneen ja tiskikoneen, imuroida ja pyyhkiä pöydän. Pikkusiskosta on tullut Erinille maailman tärkein ihminen, Sofiaa täytyy pussailla ja halailla jatkuvalla syötöllä ja voi sitä molemminpuolista jälleennäkemisen riemua kun Erin ja Jerry tulevat isältään. Tyttöjen ei tarvitse edes sanoa toisilleen mitään; tuijottavat toisiaan silmät loistaen ja nauraa räkättävät.

Lokakuussa Eetun ollessa mummilla, Lanan kanssa napattiin Erin ja Jerry mukaan ja suunnattiin Caribiaan uimaan. Erin halusi päästä kokeilemaan joka allasta (sylistä tosin). Jerry taas viihtyi vain lasten altaassa. Kerran yritettiin mennä syvempään altaaseen, mutta vaikka hän oli tiukasti sylissä, iski paniikki kun vesi ylettyi rintaan. Käytiin myös hieman Hesburgerissa herkuttelemassa pehmiksillä.

Pari viikkoa tämän jälkeen lähdettiin Lanan kanssa Turun yöelämään.  Ensin suunnattiin Apolloon, joka oli suuri pettymys. Narikka ja sisäänpääsy yhteensä 11,50€ ja kuiva meininki. Juotiin yhdet ja lähdettiin Forteen. Forten jonossa törmättiin Jessicaan ja Tarjaan ja loppu ilta meni neljän naisen voimin. Hauskempaa ei olisi voinut olla kun tanssittiin jalat kipeiksi. Sitä mä olin kaivannutkin, tanssimista. Kyllähän me lasten kanssa kotona tanssitaan, mutta ei aivan samalla tavalla.

Eipä meille oikein muuta ihmeellistä kuulu. Tässä kovasti odotellaan joulukuuta ja Eetu 6-vuotis syntymäpäiviään. Kovasti jo kysellään joulupukinkin perään.
Ainiin, onhan meillä seuralainen ollut koulujen syyslomasta asti; Jukan pikkuveli Eetu. Eetulla on koulun takia työharjoittelua ja meni Jukan työpaikalle. Nyt viipyy meillä joulukuun 20. päivään asti. Lapsista on kiva kun Eetu on meillä ja helpottaa kotitöitä kun on yksi (lähes) aikuinen lisää auttamassa. Tosin huono puoli tässä on, että Jukka ja Eetu mielellään pelaavat lasten mentyä nukkumaan ja koska meidän XBox on televisiossa kiinni, itse en voi syventyä elokuvaan tai ohjelmiin. Olenkin nyt hurahtanut ristikoihin ja naureskellutkin, että kun kaverit menevät kreisibailaamaan viikonloppuisin, mä istun kotona täyttämässä ristikoita.

Sofia ja ystävänsä Allu ♥

Isänpäivänä ukilla

♥♥♥♥

"Mennäänkö me nyt Dimoliin?"

Näin Jerry kysyi kun eilen pakattiin lapset autoon ja huristettiin Raision Myllyn parkkipaikalle Tivoli Seiterään.
Mitä reissusta nyt voi sanoa.. Lapset tykkäs, Eetu tosin oli kiinnostuneempi peleistä kuin laitteista. Mä petyin, hinta-laatu -suhde ei mun mielestä ihan täsmännyt, hieman on hinnat nousseet kun narunvetokin maksaa 5€.
Hattara maistui. Ja meidän onneksi paikalla ei montaa ihmistä ollut, eipä tarvinnut jonotella.
Paikalla kiersi myös leijona-pukuun pukeutunut maskotti, jota hieman jännitettiin. Jos tuli lähelle, piti päästä äkkiä jonkun aikuisen taakse piiloon.
Yllättäen päästiin lähtemään ilman sen suurempi kiukutteluja. Kotona alkoikin kysely, että koska mennään uudestaan. Ehkä sitten vappuna Sariolaan?

Lapsia ja eläimiä

Jerry ja vanhaherra Luga

Jerry ja Vinku

Minä, Erin ja Rooska

"Äiti, mikä toi on?!"

Käytiin viikonlopun aikana taas Tampereen suunnalla. Perjantaina ajettiin Tottijärvelle yöksi. Matkalla pysähdyttiin tupakalle ja Nina sattui samaan aikaan paikalle ja ajettiin heidän uudessa kodissaan käymään samalla. Oli ihana nähdä "kummityttö" Adakin samalla, hän naureskeli meille sitteristään.
Löydettiin Tottijärveltä laatikollinen valokuvia Jukasta ja muista lapsena. Oli kiva katsella niitä ja napattiin jonkun verran mukaankin, että saadaan skannata koneelle.
Lauantaina aamusta suunnattiin Utun tallille Rämsööhön. Toinen omistaja, Sami, on Jukalle entuudestaan tuttu. Lapset olivat innoissaan kun pääsivät katsomaan eläimiä. Tilalla on mm. lampaita, vuohia, kalkkunoita, hevonen, poni, pari sonnia, yms. Lähes kaikki eläimet ovat ihmis-ystävällisiä ja nauttivat huomiosta ja rapsutuksista. Yksi vuohirouva tosin on hieman arvaamaton ja meitä varoitettiinkin, että saattaa puskea jos laittaa käden aitaukseen.
Utun tallilla on se hienoa, että ei tarvitse eläimiä katsella vain aitojen takaa, vaan Samin kanssa pääsimme sonnien, hevosen, ponin ja lampaiden kanssa aitaukseenkin silittelemään. Lampaat olivat lasten suosikki ja he olivat innoissaan yli kahdenkymmenen villaisen kaverin tullessa vaatimaan huomiota. Jerry yritti jopa yhtä karitsaa nostaa onnistumatta siinä. Totesin Jerrylle, että onneksi ei onnistunut, muuten olisi varmasti napannut yhden meille kotiin.
Jerry oli kaikkein rohkein ja jokaista eläintä kävikin rapsuttelemassa Erinin ja Eetun katsellessa kauempaa. Eetu oli eniten odottanut hevosen näkemistä mutta hieman jännitti huomatessaan Rooskan olevan niin iso.
Suosittelen kaikille paikalla käymistä. Jokaiselle löytyy varmasti jotain. Mekin sovimme menevämme myöhemmin vielä uudelleen useamman kerran ja Sami puhelikin, että ensi kerralla lapset pääsisivät poniajelulle yms. Hintakaan ei ole päätä huimaava, vain 7€ / henkilö. Jukkakin nautti selvästi kun pääsi taas Samin kanssa höpisemään ja juttua riitti.

"pieni" Tane-possu, paino n. 300kg

Eläinten jälkeen suunnattiin Ylöjärvelle. Yllätykseksemme paikalla oli myös Ulpu, Tahvo ja heidän vajaan viikon ikäinen pieni miehensä. Pienimies oli hirmu pienen näköinen (vaikka Sofia oli pienempi syntyessään) ja meidän Sofia kasvoi silmissä taas. Jonkin ajan kuluttua Nasu ja Taru saapuivat Tarun siskon ja tämän 3-vuotiaan tyttären Irinan kanssa paikalle. Lapset leikkivät yhdessä ja meidän rakkaat selvästi nauttivat saadessaan seuraa. Todella hyvin tulivat toimeen ja aloin miettimään, että aikuisten pitäisi ottaa mallia pienistä lapsista. Miksemme mekin tutustu ihmisiin ilman mitään ennakkoluuloja?