perjantai 5. heinäkuuta 2013

Wannabe-photographer


Oon tainnutkin mainita, että valokuvaus on lähellä mun sydäntä ja kuvia tuleekin räpsittyä lähes päivittäin; joskus parempia, joskus huonompia. Mulla on ideana kuvata kaikista lapsista vanhan-tyyliset tai maalaismaiset kuvat ja nämä sitten pääsevät erilaisiin kehyksiin, niistä lisää myöhemmin.
Ei nuo kuvausreissut aina vain suju niin kuin kuvittelisi..

Viime perjantaina käytiin Lanan kanssa kuvaamassa Eriniä Piikkiössä rypsipellossa. Erin juoksi innoissaan peltoa edestakaisin ja neidistä tulikin todella hienoja kuvia. Kiitokset myös meidän äidille, joka teki neidille kuviin sopivan mekon. Erin selvästi nautti ja hän onkin tullut äitiinsä siinä suhteessa, että valokuvaus kiinnostaa. Erinin kohdalla mielenkiinto kohdistuu molemmille puolille kameraa kun taas itse viihdyn paremmin kameran takana.
Noh, kun oltiin kuvailtu, löydettiin tien vierestä metsämansikoita joita jäätiin syömään. Vähän matkan päästä löytyi lisää ja siirryttiin siihen. Lana meni ojan puolelle keräämään Erinille mansikoita kunnes tapahtui..
Puusta tipahti käärme Lanan viereen, muutaman sentin päähän Lanan jalasta. En tiedä kumpi pelästyi enemmän, Lana käärmettä vai käärme Lanan kiljahdusta, mutta hyvä ettei Lana oppinut lentämään, sen verran vauhdilla hyppäsi ojasta ylös.
Emme tarkemmin jääneet tutkimaan piiloon mennyttä käärmettä, vaan nappasimme Erinin kainaloon ja pika vauhtia autolle ja kotiin. Erin ei koko tilannetta ehtinyt edes ymmärtämään ja koko matkan sanoi, että haluaa takaisin syömään mansikoita.

Eilen napattiin Jerry mukaan ja lähdettiin Kuusiston linnanraunioille. Mukaan napattiin siimaa, koho ja paino, jotka sidottiin keppiin kiinni. Jerryn ja meidän turvallisuuden takia koukku leikattiin pois.
Jerry sai teeskennellä onkivansa ja me räpsittiin kuvia.
"Onkimisen" jälkeen mentiin vielä kiertelemään raunioille. Jerry on eniten sählä ja herraa saikin hieman vahtia ettei loukkaa itseään.

Kun näytti, että ollaan oltu tarpeeksi kauan ja Jerrykin alkoi olemaan levoton, päätettiin hypätä autoon ja ajaa kotiin. Mutta ei se mennytkään ihan niin...
Keskellä tietä istui koira. Tunnistimme hänet samaksi, jonka omistajan kanssa olimme jutelleet rannassa. Omistajaa ei näkynyt missään. Vanha-rouva ei suostunut väistämään, joten nappasimme hänet kyytiin ja käännyimme takaisin. Lana kiersi raunioilla ja rannalla omistajaa etsien ja me Jerryn kanssa odottelimme koiran kanssa autolla. Omistajaa ei näkynyt..
Onneksi Lana muisti naisen kertoneen, että he ovat asuntoauton kanssa leirintäalueella. Mutta meille iski pulma; missä leirintäalue on? Onneksi puhelimesta löytyy netti, joten internetistä lähimmän leirintäalueen osoite ja google maps'in avulla etsimään. Paikka löytyikin 5 minuutin matkan päästä.
Myös Koira-rouvan omistaja löytyi ja tämä kertoi koiran karanneen metsään. Hän ei ollut viitsinyt lähteä perään ettei eksy itse.
Onneksi siis, että olimme jutelleet naisen kanssa aikaisemmin. Meitä tosin jäi häiritsemään se, kuinka rauhallinen nainen oli vaikka koira oli karannut. Ja miksei hän lähtenyt tietä pitkin etsimään koiraansa kun kertoi koiran vielä olevan sellainen, että jää tielle istumaan ja odottamaan että hänet löydetään. Mitä jos joku muu olisi siitä ajanut eikä olisi huomannut, että tiellä istuu koira?

Seuraavalla kerralla olisi tarkoitus lähteä kuvaamaan Eetua ja mietimme jo valmiiksi, että mitä siitä tulee. Mitä tällä kertaa tapahtuu?

Ja sitten pieni huomautus. Yritän viikonloppuna päästä vielä päivittelemään blogia, mutta ensi viikolla on hiljaista. Lähdemme maanantaina isäni ja lasten kanssa veneilemään ja lauantaina on "kummityttöni" ristiäiset joten ensi viikolla ei postauksia tule ennen sunnuntaita.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti