Vintin siivousta Tottijärvellä

Heippa taas.
Ollaan kotiuduttu meidän viiden päivän Tottijärvi-reissulta. Tarkoitus oli siis siivota navetan vintti. Aika paljon saatiin tehtyä mutta keskenhän tuo jäi.
Ensimmäisenä päivänä hommat alkoi reippaasti, ja hetken näyttikin että koko vintti tulee valmiiksi ensimmäisenä päivänä. Piha alkoi kuitenkin täyttymän tavarasta ja jouduttiin odottamaan Jukan äitiä katsomaan tavarat läpi. Odottelun aikana pojilta (Jukan nuorimmalta veljeltä ja tämän kavereilta) alkoi mielenkiinto hiipua. Mä en paljoa päässyt auttamaan kun sain huolehtia etteivät lapset pyöri jaloissa.
Katselin pihalle kertynyttä tavaramäärää ja pudistelin päätäni. Miten joku on onnistunut hamstraamaan niin paljon tavaraa? Määrästä olisi löytynyt huonekalut ainakin viiteen eri asuntoon. Aika reippaalla kädellä lähti kuitenkin poltettavaksi, vaikka ensin vaikutti, että pojat joutuvat kaikki kantamaan takaisin.
Maanantaina myös Pertsa ja Nina kävivät pienen prinsessansa kanssa. Pääsin ekaa kertaa näkemään kolmeviikkoisen epävirallisen kummilapseni. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Niin suloinen pieni neiti.

Tiistaina aamusta jatkettiin hommia jonkun aikaa. Huonekaluja heiteltiin poltettavien pinoon ja kannettiin takaisin vintin toiseen päähän. Lapset keräsivät mulle ison kimpun kukkia. Kyllä he tietävät mikä ilahduttaa äitiä ♥
Kauppareissun jälkeen ukkonen lähestyi ja jouduttiin siirtymään sisälle. Laitettiin lapsille elokuva pyörimään, jota ei muutamaa minuuttia pidempään ehditty katsomaan kunnes sähköt katkesivat. Pari tuntia oltiin sähköttä. Lapset tietenkin kävi hieman levottomiksi kun lelutkin jäivät pihalle sateeseen, mutta mä nautin salamoiden katselemisesta.
Sähköjen palattua huomattiin modeemin ja yhden pistorasian menneen rikki. Suht pienillä vahingoilla siis selvittiin. Ilta meni takkatulen ääressä istuessa ja liekkejä tuijotellessa.

Keskiviikkona sain nukkua pidempään Jukan noustessa lasten kanssa. Sainpahan myös aamukahvin sänkyyn synttäreiden kunniaksi. Täytin siis 25v. Aamu näytti hieman synkältä ja vettä oli tiputellut yöllä, mutta kun aurinko ilmaantui, pystytettiin lapsille uima-allas jota oli edellisestä illasta asti kinuttu.
Hetken uimisen jälkeen hypättiin autoon (kaikki muut paitsi Eetu joka halusi jäädä isompien poikien seuraan) ja suunnattiin autokauppaan. Jukka oli netistä löytänyt mielenkiintoisen auton ja lähdettiin sitä katsomaan. Niinhän siinä sitten kävi, että auto vaihtui tilavampaan. Meillä oli siis ennen Opel Zafira jossa ei muuta ollut kuin vikaa; Pakoputkessa reikä (yritetty korjata pariin kertaan), jarrujen vaihto edessä (taas, ne sai vaihtaa joka vuosi), takalasi meni rikki n. kuukausi takaperin ja oli korjattu peräkärryn pressulla ja roudarinteipillä kun ei uutta takalasia vielä oltu saatu hommattua. Näistä vioista huolimatta autoliike otti sen romun vastaan ja jopa antoi yllättävän paljon siitä ja me napattiin alle Chrysler Town&Country osamaksun kanssa. Muutama pieni vika tästäkin autosta löytyy muttei mitään suurta ja ei voi liikoja odottaa vaihtoautosta.
Kun päästiin takaisin, iski ukkonen taas kohdalle. Onneksi kuuro meni nopeasti ohi. Nina oli leiponut mun synttäreitä varten raparperipiirakan joka hupeni nopeasti. Myöhemmin myös Jukan isoveli perheineen saapui paikalle. Grillattiin ja sytytettiin roskakasa palamaan. Nautiskeltiin lämmöstä ja liekkien katselusta, lapsetkin jaksoivat hullaantuneina olla paikallaan yllättävän kauan.
Myös naapurit kävivät katsomassa mitä oltiin saatu aikaiseksi.

Torstaina oli inspiraatio jo kadonnut kaikilta, joten me lähdettiin käymään Ylöjärvellä Mikaa moikkaamassa. Myös Ninnu, Jonttu, Nasu ja Taru kävivät paikalla. Lapset innostuivat pomppimaan trampoliinilla eivätkä malttaneet millään tulla pois vaikka varoitin että pian voi ukkostaa kun jyrisi.
Jukan veli Eetukin soitteli Tottijärveltä, että taas ukkostaa ja sähköt on poikki.
Ylöjärveltä suunnattiin Jukan veljelle kahville mitä lapset olivat odottaneet koko päivän.

Perjantaina Jukka pääsikin autoremppaa tekemään, kun Pertsa ja Nina tulivat jarruja laittamaan. Myös me alettiin pikkuhiljaa pakkailemaan tavaroita autoon. Perjantaina ei siis enää saatu vintillä tehtyä mitään. En tiedä oliko viikko rentouttava vai hermoja kiristävä. Nautin siitä, että sai olla maalla. Sai kuunnella luontoa, nauttia raikkaammasta ilmasta ja noh, vain nauttia. Lapset kuitenkin olivat maanantaista asti jatkuvasti jankkaamassa, että "koska mennään kotiin" ja "koska mennään kauppaan". Myös "äiti äiti äitiii..." -lause tuli hyvin tutuksi kun jokainen halusi jatkuvasti jotain ja hyörivät mun jaloissa. Tuntui ettei hetkeksikään päässyt istahtamaan ja rauhoittumaan, varsinkaan kun lastenhoito jäi suurimmaksi osaksi mun vastuulle Jukan tehdessä hommia.
Tästä kuitenkin näkee mitä saatiin aikaiseksi. Paljon tehtiin mutta paljon jäi tekemättäkin. Kuvat ennen ja jälkeen. Kuvista ei täysin välity se kaaos joka vintillä oli.
Muutama esine lähti meidän mukaan, tosin haetaan ne myöhemmin kun kaikki lapset eivät ole kyydissä, että saadaan kaikki tuotua kerralla. Siitä sitten myöhemmin.