Päätös on ensimmäinen askel onnistumiseen

Tästä kunhan pieni päättää syntyä, alkaa mulla pienimuotoinen kuntokuuri. Tätä ylipainoa on kertynyt tässä viimeisen melkein kuuden vuoden aikana ihan kiitettävästi.
En oleta, että pääsen samoihin mittoihin kuin ennen lapsia, mutta jos nyt edes hieman saisi pois. Ennen lapsia paino pyöri siinä 60 kieppeillä (+- pari kiloa). Nyt lapsia odottaessa on parhaimmillaan paino ollut 99.9kg hups. Nyt ei olla ihan siinä, mutta vaaka näyttää jo yli 90 kiloa. Jos saisi synnytyksen jälkeen tiputettua painon edes sinne 75 kiloon, voisin jo hyppiä riemusta.
Sitä paitsi, olisi kiva tuntea oloni itsevarmemmaksi bikineissä jossain vaiheessa.

Kuva INSTAGRAM // @healthfitmotivation

En meinaa mitään ihan kamalaa rääkkiä, yritän muuttaa ruokavaliota terveellisemmäksi ja syödä vähemmän ja säännöllisesti (!!). Lapset kyllä syövät säännöllisesti, mutta oma syöminen on vähän niin ja näin. Ja sitten tulee naposteltua kaikkea. Nyt voin vielä antaa olla ja hieman nauttia, raskaus kuitenkin tosi lopussa niin voin vielä hemmotella itseäni (tiedän, ei saisi ajatella niin, mutta kuitenkin). Onneksi tosin mieliteot ovat tällä hetkellä terveellisiä; himoitsen hedelmiä ja kasviksia. Nytkin melkein kuola valuu kun ajattelen kasvissosekeittoa.
Joskus tietenkin pakko pitää herkuttelupäiviä, mutta karkit yms voi tietenkin korvata vaikka hedelmäsalaatilla tai suolaisilla herkuilla, kuten kinkku-cocktailpaloilla.

Tietenkin lisään myös liikuntaa, pyrin lenkkeilemään kuutena päivänä viikossa. Ihan vain reipasta kävelyä ja vaunulenkkejä. Salille en kuitenkaan raaski lähteä lasten takia. Myös lasten perässä juokseminen on hyvää treeniä.

Kunhan saan kroppani siihen kuntoon, että tunnen oloni hyväksi, alkaa vaatekaapin raivaus. En ole tällä hetkellä tyytyväinen kaappini sisältöön, vaatteet ei oo mun tyylisiä. Nyt (mahan takia) suurimmaksi osaksi aikaa päällä on collegehousut ja toppi. Tää asu menee kotona ihan hyvin, mutta ikävä kyllä tätä tulee käytettyä myös ihmisten ilmoilla. En viitsinyt hirveästi panostaa äitiysvaatteisiin, menee kuitenkin niin lyhyen aikaa ja sen jälkeen makaavat kaapissa, joten ajattelin pärjätä mun ja Jukan colitseilla tän n. 40 viikkoa.
Löytyy kaapista vähän siistimpääkin, yhdet äitiysfarkut (wuhuu). Näitä käytänkin sitten kaikissa juhlissa + joskus vapaa-ajalla.

Suurin osa kaapista löytyvistä vaatteista on aika vanhoja, mä kun en hirveästi pidä shoppailusta ja en raaski omiin vaatteisiin käyttää paljoa rahaa. Suurin osa paidoista alkaa olemaan liian lyhyitä mun makuun (silloin ne vielä menivät, nyt maku vaihtunut pidempiin paitoihin jotka saa vedettyä vähän takapuolenkin peitoksi). Farkkuja on iso pino, kiitos Jessican. Tosin menee aikaa ennen kuin näihin taas mahdun.
Kun aloitan karsimisen, ajattelin tehdä sen reilulla kädellä. Ei enää näitä "mutta ehkä mä joskus pidän tätä paitaa". Eipä kaappiin paljon tule jäämään, pari pitkähihaista, muutama toppi ja farkkuja. Sitten saakin lähteä kauppoja kiertämään. Ehkä näin kerran kuudessa vuodessa voin käyttää rahaa omaankin pukeutumiseen enemmän, sallittakoon se mulle.
Täytyy varmaan ottaa joku mun 'shoppailuholisti' ystäväni mukaan auttamaan, että löytyy vaatteita jotka sopii mulle. Haha. Vaateostokset on kyllä jotain sellaista mitä vihaan, tuntuu etten itse koskaan löydä mitään kivoja vaatteita.

Voisin joku päivä ottaa itseäni sen verran niskasta kiinni, että kuvaisin vaatekaapin sisällön ja lajittelisin vaatteet sen mukaan, että mitkä jäävät ja mitkä lähtevät, niin näkisitte hieman, että mitä haen takaa.