Kuusen pienet kynttiläiset

Siinä se viikonloppu taas meni. Arvasin oikein, Jukka pelaili aika paljon veljensä kanssa ja mä yritin siinä samalla sitten vähän siivota ja pestä pyykkiä. Nukuin myös mahdollisuuksien mukaan, tuota univelkaa kun on kertynyt ihan kehuttavasti taas.
Käytiin me Eetun kanssa myös pulkkailemassa. Eetu olisi koko ajan halunnut mennä kovaa, mutta enhän mä jaksa juosta. Tyydyttiin siis kävelemään jonkin aikaa.
Leikattiin myös Eetun hiukset lyhyiksi. Ehkä liiankin, mutta kasvaa ne siitä. Eilen kun haettiin Erin ja Jerry kotiin, ja Eetu otti pipon pois, Jerry katsoi Eetua ja kysyi "mitä sinun hiuksille on tapahtunut?!". Yritettiin selittää, että Eetulta leikattiin hiukset ja, että Jerryltä leikataan myös tässä joku päivä. Jerry alkoi nauramaan ja sanoi Eetulle, että "sinä näytät ihan vauvalta!". Ja pakko myöntää, että ehkä Eetu näyttää nyt hieman nuoremmalta. Ainakin omaan silmään.

Käytiin lauantaina ostamassa valkoinen joulukuusi. Bauhaus'ista kun löydettiin sopivan hintainen. Tietenkin olisin kaivannut ehkä hieman pidempää (on vain 180cm korkea) ja tuuheampaa, mutta tuo saa kelvata tämän vuoden. Täytyy vaan sanoa Jukalle, ettei hirveesti seisoskele vieressä 191 senttisen ruhonsa kanssa, kun näyttää meidän kuusi heti ihan kääpiöltä.
Lapset oli innoissaan, kun pääsi koristelemaan. Tosin mä sain välillä huomautella, että laittaa koristeita muuallekin kuin alimmille oksille.

Mun ilta meni joulukorttipajalla. Väsäsin suurin piirtein 50 korttia. Toisiin käytin enemmän aikaa kuin toisiin, osa kun lähti iso-Eetun mukana Tampereelle.

Mutta nyt aamukahvia, hetken päästä kävellään lasten kanssa neuvolaan hakemaan verensokerin-mittauslaite (hyi yök yök).

Illalla taas lasten harjoituksiin ja niiden jälkeen Lanan kanssa lenkille. Ja jos vaan Jukan kanssa jaksetaan, niin yritetään taistella piparitalon osat uuniin ja jos saisimme sen vielä kasattuakin. Viime vuonna kun meni hermot kasaamisen kanssa ja luovutin. Tänä vuonna uusi yritys.

Jouluvaloja ja kissanpentuja

Eilen sain mäkin vihdoin kaivettua joulukoristeet varastosta (eihän mun oo pitänyt tehdä se kun jo pari viikkoa, hups.). Vähän petyin kun muistin, että meidän kynttelikkö meni rikki viime vuonna. Tarttis varmaan ostaa lisää valoja, että saisi yläkertaankin laitettua. Nyt meillä kuitenkin on jotain valoja (toinen on tosin ulkovalo, mutta sopii niin kivasti meidän olohuoneeseen).
Tuli kans joku inspiraatio  ja parista kuusenkoristeesta väkersin tuollaisen "oksan", jolla istuu punatulkku.

Alkaa koti näyttämään vähän jouluiselta. Tahtoisin kuusenkin jo, mutta tarvitsisi käydä ensin ostamassa se. Oon suunnitellut valkoista muovikuusta, se kun on kivemman näköinen kuin vihreä. Oikea olisi tietenkin mieluisin kun tuoksuukin niin hyvältä, mutta kissojen takia tyydytään tänä vuonna muoviseen versioon. Säästetään siinäkin mun hermoja kun ei tarvitse imuroida neulasia joka paikasta.
Sunnuntaina varmaan leivotaan lasten kanssa ensimmäinen satsi pipareita ja torttuja. Tuntuu vaan, että joulu tulee taas vauhdilla. En oo edes kaikille vielä keksinyt lahjaa, joten alkaa pian iskemään paniikki (haluan olla ajoissa valmis, en viime tipassa).



Tulin eilen siihen tulokseen, että meidän uudet tulokkaat, Sissi ja Tessa, ei tykkää tietokoneista. Sissi yleensä yrittää purra johtoa (onneksi on sen verran kestävä johto ja tekee sitä vain kun mä istun koneella jolloin voin työntää pikkuisen pois, ettei ole saanut vahinkoa itselleen tai johdolle).
Tessa eilen taas oli sitä mieltä, että läppäri on jokin pirun keksintö, hyökkäili näytön kimppuun ja yritti purra sitä. Ja jos selasin sivua alaspäin, kävi tassuilla läiskimässä kuvia. Eikä auttanut vaikka siirsin hänet pois varmaan 25 kertaa, ei kun aina vaan uusi hyökkäys. Sisukas kaveri.
Yleensä muutenkin jos joku on koneella, jompi kumpi (hyvällä tuurilla molemmat) tulevat kävelemään näppäimistölle. Oon Safille yrittänyt sanoa, että opettaa pikkuisille tapoja; Safi kun oppi tosi nopeasti, että mitä tässä talossa saa tehdä ja mitä ei, ja on muutenkin ollut tosi kiltti kissa.