romanttinen kosinta vesisateessa ja ilotulitteiden paukkeessa.

Vuosi vaihtui sitten. Äkkiä se viime vuosi menikin.
Nyt kun pohdin, niin mitä vuonna 2012 tapahtui?
Kuvia katsoessa huomaa kuinka lapset ovat kasvaneet, alkuvuoden kuvissa kun ovat niin hirmu pienen näköisiä. Erin alkoi keksimään kaikkia tempauksia, joiden ansiosta meillä on lähes kaikissa kaapeissa lapsilukot.
Rakennettiin superhieno mörkö-lumiukko. Mä innostuin taas enemmän leipomisesta ja valokuvaamisesta. Kärsin lievästä masennuksesta. Pari läheistä ystävääni kärsi vakavasta masennuksesta. Kolme ystävääni yritti itsemurhaa. Perheemme kasvoi kolmella uudella jäsenellä (kissat). Aloin odottamaan "kasvainta". Saimme tietää, että tulossa on tyttö. Ystäväpiiriin syntyi kolme uutta pienokaista. 2 ystävää ja 1 tuttu alkoi odottamaan vauvaa.
Jukan läheinen ystävä kuoli. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin. Meillä oli Jukan kanssa ylä- ja alamäkiä. Oli ensimmäinen kesä kun en päässyt veneilemään. Serkkuni sai ylioppilaslakin. Ystäväni muutti pois ja parin kuukauden päästä takaisin. Olin useampaan otteeseen muuttoapuna.
Petyin syntymäpäivänäni, kun osa unohti kokonaan kyseisen päivän, osa meinasi unohtaa ja vain 2 ystävää + perheeni saapuivat kakkukahville.
Jukka vaihtoi työpaikkaa. Erin ja Jerry alkoivat puhumaan enemmän. Syksy meni ohi niin, että hujahti (liekö raskauden aiheuttama väsymys osasyynä tähän). Järjestin parit naamiaiset pitkän pohdinnan jälkeen.
Juhlin ensimmäistä kertaa vuosipäivää kunnolla. Innostuin askartelemaan. Sain ravata verikokeissa ja lääkäreissä. Innostuin kutomaan. Kokeilin uusia juttuja. Nuuhkin vauvaa. Stressasin joulua. Kaipasin. Olin malttamaton. Olin iloinen ja onnellinen.

Siinä se taisi olla pähkinänkuoressa. Paljon tapahtui, jotkut asiat olisivat voineet jäädä tapahtumatta, mutta asialle ei voi mitään.

Eilen käytiin aamupäivästä Eetun kanssa tutustumassa Capoon. Eetua vähän jännitti vaikkei sitä myöntänytkään. Kyllä hän sitten touhusi karvakamun kanssa, ei tosin yhtä riehakkaasti kuin Erin. Hyvin tulivat toimeen.
Lana kiharsi mun hiukset iltaa varten ja tällä aikaa Capo päätti tehdä vähän tuhojaan ja repiä mattoa. Pari tuntia ehdittiin Lanalla olemaan ennen kuin lähdettiin kaupan kautta meidän äitille. Eetu pääsi yöksi mummille, koska meillä oli suunnitelmissa mennä katsomaan raketteja ja Eetu pelkää sitä pauketta. (Erin ja Jerry olivat isällään).

Jukka tuli hakemaan mua äitiltä ja suunnattiin elokuviin katsomaan Juoppohullun päiväkirjaa. Mä pidin elokuvasta, enkä ollut lainkaan sitä montaa kuukautta odottanut. Onhan se hieman öhm omalaatuinen, mutta Vuorisen kirjoitustyylikin on. Elokuva tosin vei asioita vähän pidemmälle.
Tämän jälkeen suunnattiin heseen syömään (shhh.. Ei kerrota neuvolatädille tai lääkärille). Jukka oli ensin suunnitellut kunnon ravintolaa, mutta kaikki paikat olivat kiinni.
Syömisen jälkeen mentiin kotona käymään. Mun piti silmät kiinni kävellä sisään ja sain avata vasta luvan saatuani. Olohuoneen lattialla odotti uusi tv-hylly, jonka Jukka oli yllätyksenä käynyt hakemassa (meillä siis pikkuhiljaa vaihtuu sisustus tummasta valkoiseksi ja tämä oli nyt ensimmäinen edistysaskel). Oli tuo ihana mies ostanut meille myös samalla uudet tyynyt, muutaman laatikon ja mulle kukkia ja ihanan pehmoisen pehmonallen <3
Kello oli vasta kymmenen ja ulkona satoi vettä, joten seuraavaksi katselin kun Jukka malttamattomana kasasi hyllyn ja jätti odottamaan tätä päivää, että saatiin se paikoilleen.

Kahdeksitoista suunnattiin jokirantaan katselemaan ilotulitusta. Oltiin hieman ajoissa ja seisoskeltiin odottamassa, kun joku erittäin fiksu (huomaa sarkastisuus) nainen ampui raketteja siinä vieressä ja isoja pamahteli ihmisten vieressä. Siirryttiin Teatterisillalle. Pari sekuntia ennen keskiyötä Jukka polvistui mun eteen ja kosi mua vesisateessa ja ilotulitteiden paukkeessa. Mä en saanut sanaa suustani, huulet vain liikkuivat. En voinut lakata hymyilemästä ja nyökyttelemästä samalla kun pidättelin kyyneliä. Sain kauniin kultaisen sormuksen sormeeni. Oli paras uusivuosi ikinä. Jukka jo pari viikkoa uhkaili, että on keksinyt mulle yllätyksen, mutta en osannut tätä arvata, en millään.
Kun pauke rauhoittui, alettiin läpimärkinä hipsiä autolle päin ja suunnattiin vielä abc:lle juomaan kuumat kaakaot ja sieltä kotiin lämpimään suihkuun. Kahden aikaan mentiin nukkumaan, molemmat ihan poikki pitkästä päivästä, mutta molemmat myös onnellisina. <3 Ihana mies. Paras päätös henkisesti raskaalle vuodelle.
Ei voi olla hymyilemättä aina kun katson vasenta nimetöntäni ja olo on mitä onnellisin.
Tässä täytyy jossain vaiheessa alkaa miettimään pikkuhiljaa häitä. Ei tosin ole mikään kiire, häät vietetään vasta kun on sopiva ajankohta.

vuosi vaihtuu pian....

Närästys, tuo ah niin kamala vaiva. Eilen närästi aamusta asti. Eikä kotona yhtään närästyslääkettä tietenkään. Mulla on viha-rakkaus -suhde närästykseen. Vihaan sitä oloa yli kaiken, mutta samalla se lievittää mun keskenmeno -pelkoja (kyllä, mulla on edelleen niitä, vaikka mennäänkin raskausviikolla 29+4). Kävin illalla sitten apteekista noutamassa ison paketin rennietä, nyt voi rauhassa närästellä kun on apu lähellä.

Päivällä tuhottiin piparitalo lasten kanssa, he kun odottaneet sitä jouluaatosta asti. Jerry myös söi talon osia, mutta Eetua ja Eriniä kiinnosti enemmän tuhoaminen. Voi sitä riemua kun saivat rauhassa purkaa meidän vaivalla rakentamaan (hieman vinoa) muumitaloa. Ja voi sitä siivoamisen määrää, onneksi sentään suurin osa paloista ja murusista pysyi pöydällä.

Eilen otin Erinin mukaan tutustumaan Lanan uuteen koiraan. Pojat tulivat mustasukkaisiksi vaikka lupasin, että hekin pääsevät vuorollaan. Eetun kanssa mennään jo maanantaina.
Ajattelin, että Erin saattaisi hieman pelätä Capoa kun on iso koira ja Erin on pelännyt mm. siskoni koiraa. Mutta ehei, alkoi nauraa räkättämään ovella jo ja vain hihitteli kun Capo nuoli hänen naamaansa. Erin taisi nauraa melkein koko ajan kun oltiin paikalla. Juoksivat Capon kanssa ympäri kämppää, Erin heitti Capolle palloa ja yritti kiivetä Capon selkään. Ja kun oltiin lähdössä, piti pelleillä vähän, että lähtö hieman viivästyisi. Parin tunnin juoksemisen seurauksena oli se, että Erin nukahti kauppareissulla autoon ja nukkuikin sitten loppuillan. Myös Capo oli kuulemma meidän lähdön jälkeen nukkunut.

Tänään on jo perjantai. Nuo joulunpyhät vähän sekoitti sisäistä kalenteria kun oon ihan tiistaissa tänään. Erin ja Jerry menevät isälleen ja saapuvat vasta 1. tammikuuta takaisin kotiin. Heidän isänsä itse ehdotti, että pitää lapset uudenvuoden. Silti, kun olen varmistanut, että saako lapsille maanantaiksi hoitajan tai saako itse vapaaksi sen päivän, on vi***illut mulle ilmoittaessaan, että hoitaja hoidettu. Totesi että pääsen bilettämään. Tietää varsin hyvin, etten ole mihinkään menossa bilettämään tässä tilassa, pääsee vain ilotulitusta katsomaan (lapset kun pelkäävät sitä pauketta) ja Jukka on suunnitellut siksi päiväksi ohjelmaa. On yllätys eikä suostu kertomaan mitään. On kuulemma suunnitellut tätä jo pidemmän aikaa. Sen verran tiedän, että menemme katsomaan Juoppohullun päiväkirja -elokuvan (joutui paljastamaan kun sain ahaa-elämyksen tässä yksi päivä ja muistin, että se tulee elokuviin ja aloin pohtimaan pääsisimmekö katsomaan sen jo viikonloppuna. Paljasti sitten, että maanantaiksi on liput jo varattuna). Mitään muuta en tiedä. Jukka on mua tästä asiasta kiusannut jo pari viikkoa, käskee mun olla miettimättä asiaa (olen utelias ja sitä mieltä, että hullua ei saa pitää jännityksessä) ja kuitenkin itse puhuu asiasta harva se päivä. Noh, maanantaina näen. Sain vain käskyn, että mun pitää laittaa itseni kuntoon siihen mennessä kun Jukka pääsee töistä. Iik. Jännittää jo.
Eetukin lähtee tänään meidän äitille taas. Isäpuoleni (joka ei ennen ole ollut kovin innoissaan mun lapsistani) itse ehdotti, että Eetu voisi mennä heille. Eetu pääsee mummille aika usein, äiti tykkää kun Eetu on seurana ja Eetu pääsee mummille huomion keskipisteeksi. Meillä on Eetun kanssa sopimus, että pääsee mummille viikonloppuisin aina kun haluaa ja aika usein siellä viihtyykin. Kesäisin kun äitilläni on loma, Eetu voi viihtyä viikonkin kylässä. Silti hänelle tulee aina koti-ikävä ja jossain vaiheessa pakko päästä takaisin kotiin. Järjestely sopii meille kaikille, Eetu saa sitä "omaa huomiota" mitä kotona ei saa siskon ja veljen ollessa kotona, äiti ja isäpuoleni saavat seuraa ja itse saan hieman helpotusta ja lepoa (mikä näin raskaana ollessa tekee hyvää). Sunnuntaina Eetu tulee taas kotiin ja maanantaina pääsee takaisin mummille juhlimaan uuttavuotta.

Pahoittelen, että teksti on sekavaa. Ei ajatus kulje taas kunnolla. Tuli nukuttua vähän huonosti.


* mummi = äitini (jos joku ei ymmärtänyt)

Uudenvuoden lupauksia

Keksin itselleni uudenvuoden lupaukset. Oon ollut tässä viimisen vuoden aika hankala Jukalle, stressannut asioita, ollut kiukkuinen, nalkuttanut yms. En siis tosiaan mikään unelma tyttöystävä. Haluan parantaa tapani ja olla taas se sama tyttö, johon Jukka alunperin ihastui (ja pysyä sellaisena).
Tein siis lupauksen, että yritän muistaa Jukkaa mahdollisimman usein, aina silloin tällöin jotain pientä, esim. jokin söpö lappu taskuun tai peiliin, kukkia joskus, joskus leivon jotain vain Jukkaa varten, yms. Ja tietenkin tärkeinä päivinä jotain enemmän. Ja joinain päivinä yritän puhua vain positiivisesti, vaikka jokin Jukan tekeminen kuinka ärsyttäisi. En tiedä huomaisiko edes tuollaisia pieniä asioita, mutta haluan näyttää Jukalle, kuinka paljon hän mulle merkitsee.

 Toinen lupaukseni on, että keksin joka päivälle 5 positiivista asiaa. Vaikka olisi kuinka huono päivä ja kaikki ympärillä tuntuisi luhistuvan ja vinoilevan päin naamaa, yritän miettiä jotain, mistä olen kiitollinen. Ostan tätä varten oman vihon. Voin näitä positiivisia asioita myös listat teille lukijoille joka päivä, joko omana postauksenaan tai sen päivän postauksen perään. Tarvitsen positiivisemman elämän asenteen. Vaikka olen ikuisesti kiitollinen rakkaista pienistä kiukkupusseistani, Jukasta, ystävistäni ja perheestäni, niin silti alan helposti pohtimaan kaikkea negatiivista, oli kyse sitten huolistani, peloistani tai esim likaisesta tiskivuoresta joka ei ole löytänyt reittiään koneeseen. Tämän lupauksen avulla muistan toivottavasti, että vaikka asiat tuntuisivat olevan kuinka huonosti, joka päivästä löytyy jotain hyvää.
Vaikeinta tässä lupauksessa tulee olemaan se, että pyrin keksimään joka päivälle eri asiat, en siis voi joka päivä listata lapsiani yms.

Meinasin myös, että pidän karkkilakkoa kesäkuuhun asti, mutta tunnen itseni sen verran hyvin, että jos kiellän karkit itseltäni, tekee niitä helpommin mieli ja jossain vaiheessa sorrun, käyn kaupasta hakemassa kasan herkkuja ja syön itseni ähkyyn. Parempi siis olla lupaamatta tuollaisia asioita itselleni tai olen pian valas muulloinkin kuin raskaana. Haha.

Saa nähdä keksinkö vielä muita, onhan tässä 1½ viikkoa aikaa vielä.

uusi vuosi, uudet kujeet

Meidän perhe juhli uutta vuotta hieman erillään. Eetu halusi meidän äidin luokse ja menikin sinne jo perjantaina. Mä lähdin Erinin ja Jerryn kanssa Paimioon ystävä-perheen luokse ja Jukka oli veljensä kanssa kotona.
Erin ja Jerry oli innoissaan kun pääsivät leikkimään Nean ja Maxin kanssa. Mekin päästiin Annun kanssa 'parantamaan maailmaa'. Aluksi hieman herkuteltiin nakeilla, lihapullilla, peruna-, punajuuri- sun muille salaateilla. Jonkun aikaa saatiin tasoitella mahoja ennen kuin lähdettiin kuuden aikaan ampumaan muutama raketti. Kaikki lapset pelkäsivät pauketta, joten seisoin lasten, Maxin pappan ja jonkun naapurin sedän kanssa turvassa rappukäytävässä.

Rakettien jälkeen mentiin sisälle leikkimään, katsomaan elokuvaa ja valamaan tinaa. Tinojen tulkitseminen tosin unohtui, onneksi tuli mukaan. Erin oli ainut jolle tina lupasi rahaa.
Yhdeksän aikaan heitettiin lapset nukkumaan ja me jäätiin Annun kanssa jumittamaan sohvalle. Jesse lähti pesemään autoa (mitä muutakaan sitä tekisi uutena vuotena). Yhdentoista maissa Jesse tuli takaisin katsomaan Suomen junior Leijonien peliä Tsekkiä vastaan ja me lähdettiin katsomaan keskiyön ilotulitusta Annun kanssa. Ihan kivoja kuvia saatiin. Ihmeteltiin vaan kun melkein kaikki pauke oli ohi ennen yhtä. Siirryttiin itsekin sisälle. Ei ollut kuulemma kukaan lapsista herännyt. Ja mä kun ajattelin, että kaikki herää ja alkaa paniikissa huutamaan.
Hetki pelattiin Annun kanssa vielä Unoa ja Skip-boa. Kahden ja kolmen välissä mentiin itsekin peiton alle tuhisemaan.

Aamusta lähdettiin lasten kanssa hetkeksi pihalle ja puolen päivän aikaan Jukka haki meidät kotiin. Kiva uusi vuosi oli, vaikka olisi ollut kiva viettää sitä koko perheen voimin. No onneksi niitä tulee lisää. Ja saipahan Jukka pelata ihan rauhassa.