Jerry oli jo lauantaista asti odottanut lähtöä ja kulkenut reppu selässä pitkin asuntoa ja kyseli koska lähdetään. Maanantaina se riemu sitten koitti. Pakattiin tavarat ja lapset autoon, hurautettiin hakemaan meidän isä ja ajettiin Raisioon. Ensimmäisenä lastattiin tavarat m/s Biancaan (isäni mukaan m/y Bianca, mutta mulle on aina ollut m/s). Lähdettiin seilaamaan kohti Paraista.
Oli jännää lähteä toiseen suuntaan kun tähän asti ollaan aina lähdetty Ukiin tai Raumalle päin. Oli kiva katsella Turkua mereltä päin.
Jerry nukahti kesken matkan tuijotellessaan luukusta ulos ja kannoinkin pienen miehen hyttiin nukkumaan. Paraisille saavuttiin kuuden ja seitsemän välillä, maksettiin satamamaksu ja valmistettiin iltapala. Ilta meni Biancassa oleskellessa ja kerrankin itsekin menin aikaisin nukkumaan.
Aamupalan jälkeen lapset pääsivät viereiseen leikkipuistoon hetkeksi ja isäni kävi tässä välissä kaupassa. Kun oli tarpeeksi kiipeilty ja etsitty tammenterhojen "hattuja", kavuttiin veneeseen ja lähdettiin jatkamaan matkaa.
Ensimmäinen saari, johon rantauduttiin, oli nimeltään Hänsholmen. Erin oli tällä kertaa simahtanut kesken matkan, joten nappasin pojat ja Sofian ja mentiin rantaan. Jerry uskaltautui kahlaamaan veteen ja pojat paiskivat kiviä veteen mun ja Sofian ollessa kalliolla. Isi valmisti meille sillä aikaa ruoan ja sen valmistuttua Erinkin päätti herätä. Nautittiin päivällinen rannassa ja taisi pikku ihmisillä olla nälkä, Jerrykin tavoistaan poiketen otti jopa lisää.
Aurinko oli jo siirtynyt ja alkoi tulla viileää, joten lapsille lisää vaatteita ja siirryttiin kallion toiselle puolelle. Eetun kanssa tehtiin käpylehmiä, joille piti sitten saada oksista ja levästä laidun. Sen jälkeen lapset innostuivat juoksentelemaan rannassa ja leikkimään merirosvoja ja tutkimusmatkailijoita. Eetu innostui jopa tiskaamaan hieman astioita rannassa tarjoiltuaan meille merivesikahvia ja -keittoa.
Illalla grillattiin hodareita, makkaraa ja paahdettiin vaahtokarkkeja. Lapset eivät malttaneet paahtaa omia vaahtokarkkejaan aina valmiiksi asti, mutta hyvin näytti maistuvan. Nukkumisjärjestelyt hoidettiin niin, että me tytöt nukuttiin etuhytissä ja pojat takahytissä.
Keskiviikko aamu oli sateinen kun lähdettiin kohti Taalintehdasta. Perille päästyämme Jerry ei tahtonut ymmärtää miksei pääse ulos kun sadevaatteet jäi kotiin. Pelattiin lasten kanssa Kimbleä Sofian nukkuessa päikkäreitä. Unien jälkeen meidän iso pieni vauva oppi äkkiä kääntymään ja voi sitä riemun määrää.
Sateen hetkeksi tauottua, kävimme katsastamassa Taalintehtaan suuren keskustan. Lapset päättivät, että paikka on liian hiljainen ja juoksentelivat Torin vieressä huutaen. Kun oltiin jonkun aikaa oltu paikalla, lähtivät pojat kiertelemään kun me Erinin kanssa kurkattiin yhteen liikkeeseen jonka nimeä en muista.
Vierasvenesatamaan lähtiessämme alkoi taas tihkuttaa, mutta löydettyämme pojat päätimme mennä käymään jätskillä katoksen alla. Samalla ostettiin myös neljä litraa herneitä.
Kaupunkikierroksen jälkeen menimme katsomaan vanhoja hiiliuunia sataman viereen ja lapset saivat juosta ja kuluttaa energiaa minigolf-radalla. Kun kaikki alettiin olemaan märkiä, päätettiin siirtyä veneeseen tuhoamaan herneet. Äkkiä ne katosivatkin parempiin suihin ja samalla lapset oppivat miten tehdä herneenpalko-veneitä. Meteli alkoi pikku hiljaa nousemaan lapsilla ja naapurit varmasti kiittivät kun saimme pari elokuvaa toimimaan isin läppärillä. Elokuvien päätyttyä olikin taas aika mennä unten maille.
Aamulla käytiin suihkussa. Vanhemmat naiset taisivat tulla hyvälle mielelle Erinin kutsuessa heitä 'tytöiksi'. Ostinpa Taalintehtaalta ihanan ankkurikorunkin, jonka ostaessani tein samalla hieman hyvää. Korun mukana tuli lappu, jossa luki:
Kiitos tuestasi Itämerelle!Jos joku kiinnostui, kyseisessä lapussa oli myös nettiosoite, jonka voin antaa.
Korut valmistetaan kotimaisena käsityönä luontoa varjellen myrkyttömästi ja päästöttömästi tavallista rikkaammasta kehittämästämme nikkelivapaasta EcoAct 960-hopeasta, joka prosessoidaan kierrätysmateriaalista kuten elektroniikkaromusta, joka muutoin päätyisi ongelmajätteeksi.
Saaristomeren suojelurahasto saa osuuden tuotosta. Se käytetään rannikon valumienesto-projekteihin. Viethän viestiä eteenpäin!
Pesujen jälkeen lähdettiin suuntaamaan kohti Sandö -nimistä saarta. Tuuli oli kuitenkin sen verran voimakas, ettemme päässeet rantautumaan ainoaan paikkaan, johon meidän Biancalla olisi päässyt. Joten matka jatkui. Jonkin ajan päästä löysimmekin Skären nimisen saaren jonne päätimme jäädä seuraavaksi yöksi. Saaren ainoa miinuspuoli oli se, että ranta oli pelkkää kalliota ja osittain jyrkkää, joten lapsia sai vahtia normaalia enemmän.
Jerry riiviöllekin mainittiin erikseen, että reunalle ei mennä ja heti perään hän kuiskasi Eetulle "mennään". Onneksi aika hyvin kuitenkin pysyivät poissa. Skägenillä leikittiin taas merirosvoja, hypittiin kiviltä sammaleille, juostiin ja touhuttiin.
Isäni valmisti myös kymmenisen kaarnalaivaa, jotka lähetettiin matkaan. Ikävä kyllä vain yksi pysyi pystyssä muiden joutuessa merihätään.
Illalla paisteltiin lettuja, joista pari jätettiin Erinille aamuksi neidin nukahtaessa ennen valmistumista. Kävimpä tyttöjen nukkuessa hieman ihailemassa auringonlaskuakin kalliolla.
Perjantaina neljän maissa lähdettiin ajelemaan kohti Paraista, josta Jukka meidät haki.
Reissu meni hyvin vaikka lapset olivatkin torstaina erittäin levottomia. Matkan saldona oli hyvä mieli, rento mieli laineiden liplatusta seuratessa, Sofian kääntyminen, 0 matkustajaa yli laidan, liian vähän lapsiystävällisiä rantoja mutta silti mukavaa aikaa yhdessä, 1 katkennut masto ja irronnut hytti (pienoismalli purjeveneestä), ahtaat oltavat 7,20x2,40 kokoisessa Biancassa, yli 700 kuvaa, raitista meri-iltaa meille kaikille, yhdessäoloa ja yksi vauva, joka ei hetkahtanut vaikka takapuoli pestiin merivedessä. Ja paljon paljon muuta.
