keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Minne tänään mentäisiin?


Kuukausi takaperin päivitin kalenteriin menoja ja kauhistelin tätä ja ensi kuuta. Paljon ohjelmaa. Me sairasteltiin Eetun syntymäpäivän aikoihin koko perhe vuorotellen ja sitten pieni neiti tuli jo maailmaan, joten Eetun neuvola siirtyi näin pitkälle.
Kahteen kuukauteen on mahdutettu 7 neuvolakäyntiä (2 Jerryn, 3 pikkuisen, 1 Eetun ja 1 Erinin), Eetun 3 hammaslääkärikäyntiä, Erinin hammaslääkäri, isyydentunnustus, Jerryn ja Erinin synttärit, kahden mun ystävän ja yhden lasten kaverin synttärit ja pienen nimenantojuhla (jota tosin vietetään samaan aikaan kuin Erinin syntymäpäiviä) + tietenkin harjoitukset joka maanantai ja mun jälkitarkastus ja verikokeet.
Ja vaikka ohjelmaa ja tekemistä on tarpeeksi, meillä on vieraita melkein joka viikonloppu ja tällä viikolla on vielä leipomista edessä kun teen Lanan ystävän baby showereihin sen mahakakun.
Omien lasten juhliinkin leivon yleensä kaikki itse kakkupohjista lähtien (paitsi keksit). Tekemistä siis riittää.

Menoja hankaloittaa hieman se, että kuljetaan kävellen ja bussilla (Jukka on auton kanssa töissä) ja nuo pienet rakkaat marakatit ovat vähän haaveilijoita ja kaikkea pitäisi tutkia. Mutta kyllä toistaiseksi ollaan aina perille päästy ja ajoissa kun varaan aina tarpeeksi aikaa kävelyyn.
Myös tämän alueen kävelyteiden kunnossapito hankaloittaa matkaa, meidän reitillä ei hiekoitusta näy ja ensimmäiset 500 metriä on pelkkää "kyntöpeltoa" ja jäätä, ihan kamalassa kunnossa. Lämpimämpinä päivinä matkan varrelta löytyy varmaan tuhat ja yksi isoa vesilätäkköä ja silloin mun vakiosanontani onkin "pois sieltä lätäköstä! Älä astu sinne, vaatteet kastuu!".
Bussikuskitkaan eivät paljon ajattele täällä, ajetaan kamalaa vauhtia vaikka lähellä on ala-aste. Myöskään lätäköitä ei väistetä yhtään ja kerran oli kymmenistä senteistä kiinni ettei kuravettä saatu niskaan vaikka käveltiin kävelytien toisessa reunassa. Tietenkin muutama poikkeus tapaus löytyy ja joskus kohdalle osuu myös erittäin mukava ja ajattelevainen kuski.

Onneksi ensi kuun jälkeen helpottaa ja sitten ei pitäisi olla muita kun pikkuisen neuvolakäyntejä. Siihen asti pärjätään vaikka hammasta purren.
Ja tilannetta helpottaa se, että iltavuoroviikoilla Lana yleensä tarjoutuu vahtimaan osaa mun katraasta ettei tarvitse kaikkia ottaa mukaan.

1 kommentti:

  1. Sulle ois mun blogissa haaste (:

    http://vuonna2014.blogspot.fi/2013/03/blogihaaste.html

    VastaaPoista